Mustikka-mustaherukkasmoothie pihan marjoista

Mustikka-mustaherukkasmoothie

Tein niin hyvää smoothieta yksi aamu, että laitan reseptin talteen!

Ainekset

1dl mustikoita

1dl mustaherukoita

puolikas banaani

1-2 rkl pellavansiemenrouhetta  

1/2 tl vaniljasokeria

ripaus kanelia

iso lusikallinen maitorahkaa

(1-2 kuutiota pakastepinaattia)

mantelimaitoa niin että kaikki peittyy

Kaikki blenderiin ja surautetaan tasaiseksi.

Yleisesti ottaen smoothien voi tehdä niillä aineksilla mitä sattuu olemaan eikä ole pakko mittailla mitään. Soveltaminen on siis jopa suotavaa. Pinaatin laitoin sulkuihin, koska sitä ei ollut mukana, kun silloin aamulla tätä tein. Toisella kerralla halusin lisätä terveyskerrointa ja pakastepinaatti oli helpoiten saatavilla.

Ostin uuden härvelin ihan smoothien tekemiseen äskettäin. Yleensä vältän uusien sähkölaitteiden hankkimista.  Ajattelin kuitenkin, että jos härveli saa teinin tekemään terveellisiä välipaloja, niin se on hintansa ja keittiön pöydällä viemänsä tilan arvoinen.

Marjapensaiden istuttaminen pihalle on mielestäni kannattava sijoitus. Jo yksi viinimarjapuska ja muutama mansikan taimi tuovat paljon iloa marja-aikaan aamiaisten ja välipalojen tekoon. Itselläni on pihassa mustikanvarpuja. Jos ei ole näin onnellisesti ja tilaa riittää, niin pensasmustikoitakin voi istuttaa.

Olen poiminut mustikoita hyvin hitaaseen tahtiin, puoli mukia kerrallaan. Samoin yhdestä viinimarjapensaasta en kerännyt kaikkia marjoja kerralla. Näin saa pitkään tuoreita aineksia. Mustikat ovat olleet pihalla käyttövalmiina jo monta viikkoa. Sateet ovat saaneet ne vielä kasvamaan eivätkä ne ole pudonneet maahan.

Kärhöt (Clematis) ovat ihania köynnöksiä

Kärhöt ovat ihania!

Kärhöt ovat kauniita ja hyvin monikäyttöisiä. Pohjoisemmassa pitää kestävyyden suhteen olla tarkempana, täällä lounaisessa Suomessa ne yleensä talvehtivat hyvin.  

Tarhaviinikärhö kasvimaan portissa. Taustalla humalaköynnös, joka on huono valinta porttiin, josta pitää kulkea.

Minulla onkin pihallani useita kärhöjä. Saisi kyllä enemmänkin olla. Tykkään erityisesti kasvimaan portissa kasvavasta tarhaviinikärhöstä `Mme Julia Correvon’ (Viticella-Ryhmä). Se on tällä hetkellä  aivan täynnä kukkia. Tarhaviinikärhöt ovat helppo valinta. Kukat ovat riittävän komeita ainakin minun makuuni, mutta kasvit ovat kestävämpiä kuin herkkis jalokärhöt. Ne sietävät kuivaa ja niille käy sekä aurinko että puolivarjo. Tämä oma yksilöni kasvaa aurinkoisella paikalla ja ei saa muuta hoitoa kuin ehkä lannoitetta keväällä ja/tai syyslannoitetta syksyllä ja vettä joskus lorauksen oikein kuivaan aikaan. Lisäksi juolavehnät pirulaiset kiskon sen juurelta jossain kohtaa kesää, kun niiden leviäminen oikein alkaa ärsyttää. (Kärhö on siis kasvimaan vieressä ja juolavehnät ovat matkalla kärhön ohi ja muurin ali kasvimaalle, kai ne kuulevat porkkanoiden kutsun.)

Kiinankeltakärhö kiemurtaa nätisti

Halusin useampi vuosi sitten roskakatokseen köynnöksen kiipeilemään. Paikka on hyvin aurinkoinen ja tiesin jo etukäteen, etten muista siellä olevaa kasvia käydä hoitamassa, joten valitsin vaatimattoman kiinankeltakärhön (Clematis tangutica). Rakennukset ovat keltaisia, joten väri käy. Noh, kunnollisen penkin kunnostukseen ei löytynyt aikaa ja kärhö ei oikein viihtynyt rikkaruohojen puristuksessa. Unohdin jo koko kasvin. Tänä kesänä katselin, että siellä se roskiksen takana katseilta piilossa kuitenkin sitkeästi yrittää. Pitää palkita yritys kunnollisella mullalla niin tuo varmaan kiittää hyvällä kasvulla.

Jackmanii-Ryhmän loistokärhö aitaa vasten

Paraatipaikalla minulla on Jackmanii-Ryhmän loistokärhö. Ne ovatkin tosi suosittuja. Kukat ovat suuret ja sinivioletit eli KAUNIIT ja niitä riittää heinäkuulta loppusyksyyn. Tämä on kärhöistäni ainoa, jota joudun tukemaan narujen kanssa. Se kasvaa kukkapenkissä josta versot nousevat terassin aitaa vasten. Sen talvehtimisen onnistuminen vaihtelee: joskus kestää kauan ennen kuin se nousee maasta. Sille olisi syytä laittaa jotain talvisuojausta päälle, minä käytän havuja.

Mantsuriankärhön kuva R. Pavlis/ ORG&HPS ISSN 1203-6848

Tänä kesänä olen väkertänyt sisääntuloon uutta istutusaluetta. Siellä on kaksi kärhöä. Vanhaa kuusta vasten alueen takaosassa kiipeilee mantsuriankärhö (Clematis mandschurica). Se kukkii tuoksuvin valkoisin pikkukukin heinä-syyskuussa – toivottavasti ensi vuonna myös minun pihallani. Suuren kuusen juurelle ei pystynyt luomaan kovin hyviä olosuhteita, joten halusin vaatimattoman lajin. Mantsuriankärhö istutetaan tavalliseen tapaan maanpintaan, puolivarjokin sopii eikä talvisuojausta tarvita (edes pohjoisempana).

Jalo- eli loistokärhö Piilu

Lisäksi alueella kasvaa tukea vasten jalo- eli loistokärhö Piilu. Istutin Virosta peräisin olevan köynnöksen viime syksynä, se jäi tänä kesänä vielä pienikokoiseksi mutta kukkii parhaillaan kauniisti vadelmanpuna-vaalearaitaisin kukin.      

On ihan tavallista, että kärhön maanpäällä olevat versot voivat paleltua, mutta eipä hätää, sieltä ne tulevat taas maan alta uudet. Jos ne on istutettu oikein. Jalo- eli loistokärhöjen istutuksessa TÄRKEÄÄ on istuttaa ne syvälle maahan. Ihan oikeasti sitä vartta laitetaan maan sisään mielellään 20cm. Ja sen alla pitää vielä olla maata juurille, joten kunnollista ravinteikasta multaa pitää olla 50-60cm. Yksi ihan hyvä vaihtoehto on ruukkuistutus. Ruukku viedään sisään talveksi  joten ei tarvita istutusta syvään.  Yksi vaihtoehtoinen tapa kasvattaa kärhöjä on laittaa ne ilman tukea suikertamaan maanpeitekasvina. Sitä voisin kallion reunaan kokeilla. Istutusasiasta voinkin kirjoittaa lisää joskus kun olen sitä tekemässä.  

Loppuun vielä tietoisku kasvupaikan ja –alustan valinnasta. Jos  haluat katsella sopivaa paikkaa hankinnoile...

Kärhöt viihtyvät parhaiten, kun niiden latvus on auringossa, mutta tyviosa ja juuristo varjossa. Kärhöjen eteen sopivat kasvamaan perennat ja pienet pensaat, jotka varjostavat maanpintaa lehdillään. Vältä paahteisia kasvupaikkoja. Moni laji kukkii hyvin myös puolivarjoisella kasvupaikalla.

Kasvualustan tulee olla 50-60 cm syvä, runsasmultainen, tuore ja ravinteikas. Ihanteellinen on kolmasosa savimaata, kolmasosa turvemultaa ja kolmasosa karkeaa soraa tai valmis ruusumulta. Maanparannukseen sopivat kompostimulta tai maatunut luonnonlanta. Vuosittainen kattaminen maatuvalla materiaalilla on suositeltavaa tai tyvelle voi laittaa 5-6 cm sorakerroksen. Vesi ei saa jäädä syksyllä seisomaan kasvien tyville, sillä se heikentää talvehtimista. Tasamaalla istutuskuopan pohjalle voidaan tarvittaessa tehdä 10-15 cm paksuinen salaojakerros ja istuttaa taimet kohopenkkiin. Seinänvierustoilla istutuskuoppa tehdään 40-60 cm irti rakennuksen sokkelista, jotta köynnöksen juuristo pystyy hyödyntämään sadevettä. Säleikkö laitetaan 5-10 cm talon seinästä irti jotta ilma kiertää.

Kivistä kannattaa tykätä, jos asuu mäntymetsässä

Kerron tässä postauksessa siitä ympäristöstä, mihin blogini sijoittuu. Perheeni koti on hirsitalo ja sen ympärillä on metsikkö ja paikka, jota tykkään kutsua puutarhaksi. Sijainti on puutarhaharrastusta ajatellen suotuisalla Turun seudulla eli 1B-vyöhykkeellä. Se mikä ei ole niin suotuisaa, on maaperä. Aina kun tekisi mieli ostaa uusi kasvi pihaan, ajattelen kuopan kaivuun vaivaa ja ostointo laimenee. Puutarhaharrastus pysyy näin taloudellisesti hyvin aisoissa. Kun lyön lapion maahan, vaihtoehtoja on kaksi:

- Lapio tökkää kovaan saveen, jos kaivan pihan tasaisella alueella (siellä "puutarhassa")

- Lapio karahtaa kiveen, jos kaivan tontin mäntyjä kasvavilla rinteillä

Rinteillä on siis moreenimaata. Hienoja kiviä sieltä tulee, tykkään kivistä. Mutta voisivatko ne olla tasakokoisempia, sellaisia viisikiloisia?! Valitettavasti tasalaatuisuus ei kuulu moreenin ominaisuuksiin.  Kun täydellisessä istutuspaikassa onkin kolmenkymmenen kilon kivi niin voi taimi kuolla ennen kuin kivi liikkuu. Tälläkin hetkellä keskellä pihaa on kylpyammeellinen maata. Sen piti olla siinä sen aikaa, kun kaivan kiven ulos kukkapenkistä ja kippaan maan takaisin. (Kottikärryt olisi toki kätevät, mutta ne nyt olivat jossain muualla, joten käytin lasten kylpyammetta. Se oli vapaana, lapset eivät ole mahtuneet siihen enää vuosikausiin.) Noh, kivestä ei sitten löytynyt reunoja. Olisi pitänyt siirtää perennoja, että olisin voinut kaivaa kuoppaa isommaksi. En kuitenkaan olisi jaksanut nostaa kiveä pois. Sinne se taitaa jäädä. Pitää istuttaa pioni muualle. Se tosin jo melkein kuoli istutusta odotellessa. Pienempiä perennoja tuohon voi hyvin istuttaa, sillä niille riittää vähempi maata.

Kivisessä maassa kasvaa hienoja mäntyjä ja mustikkaa. Metsä on erittäin helppohoitoista, sille ei tarvitse juuri muuta tehdä kuin katkoa ylimääräisiä pihlajan taimia, sahata kuolleita oksia puista ja keräillä risuja. Onnistuneesti hoidettu metsäalue  voi mielestäni näyttää siltä, ettei sille ole tehty mitään. Sinne voi myös sijoittaa niitä kiviä. Joko sen näköisesti, kuin ne olisivat aina olleet siinä tai sitten erilaisiin muodostelmiin.

Sitten on savimaa. Siellä kasvaa nurmikko ihan mukavasti, muun kanssa on vähän vaikeampaa.  Avainsana on kohopenkki. Kohopenkkejä olen tehnyt paljon ja avaudun aiheesta toiste lisää. Niitä voi reunustaa metsästä nousseilla kivillä. Aluksi käytin betonikiviä, kuten yläkuvan kukkapenkissä.

Kasvihuone on ihana ja kasvimaakin löytyy. Luonnontilaisessa lammessa asuu vesiliskoja ja sudenkorentojen toukkia, jotka aikuistuvat näin loppukesällä. Näistä sitten toiste.

Tein tänään istutuskuopan pienelle kuusentaimelle. Nämä kivet tulivat esiin.

Miten innostuisin kirjoittamisesta?

Hullu kysymys, mutta sellainen ajatus tässä on ollut mielessä. On ollut FIILIS, että HALUAN kirjoittaa. En kuitenkaan saa aikaiseksi edes yrittää, koska ei ole jotakin tiettyä aihetta, josta PITÄISI kirjoittaa. Ainahan sitä on jotain tähdellisempää tekemistä, eihän sitä ehdi rustailla joutavaa tarinaa. Puutarhassa tai talossa on jotakin tehtävää tai perheen kanssa säätöä. Pitää siis löytää syy kirjoittaa.

RATKAISU 1: Aloitin bujon. Ostin tyylikkään vihon ja kivoja kyniä. Vihossa on paljon tyhjiä (piste)sivuja, jotka pitää täyttää. Muuten tosi kiva (voin vaikka joskus kertoa lisää), mutta ei sinne tule kirjoitettua pidempiä tekstejä.

RATKAISU2: Perustin blogin. Viimein. Tässä. Kiva jos kävisit jatkossa täällä katsomassa, mitä olen keksinyt iloksesi. Tulisi se sopiva potku, että kirjoitan. Tekninen puoli tässä bloginpidossa tuntuu hankalalta (ulkonäkö ei ole sitä mitä haluan vielä), mutta eiköhän se tästä.

RATKAISU3: Ilmoittauduin kirjoittaja-kurssille. Menen sinne ja olen siis kirjoittamisen harrastaja. Jo vain on pakko kirjoittaa, jos olen hitto maksanut siitä. Tekstiä paperille vaikka väkisin.

Eiköhän parin kuukauden päästä sitten ole selvää, onko jotakin sanottavaa ja haluanko edelleen kirjoittaa.

Mutta tosiaan, tervetuloa, tämä on Viherrin. Voisin lähiaikoina postauksessa vaikka kertoa, millaisten asioiden ympäriltä tässä on tarkoitus kirjoittaa.

bujo/ bullet journal (Moleskine) ja pitsilehti (Fittonia)