Kärhöt (Clematis) ovat ihania köynnöksiä

Kärhöt ovat ihania!

Kärhöt ovat kauniita ja hyvin monikäyttöisiä. Pohjoisemmassa pitää kestävyyden suhteen olla tarkempana, täällä lounaisessa Suomessa ne yleensä talvehtivat hyvin.  

Tarhaviinikärhö kasvimaan portissa. Taustalla humalaköynnös, joka on huono valinta porttiin, josta pitää kulkea.

Minulla onkin pihallani useita kärhöjä. Saisi kyllä enemmänkin olla. Tykkään erityisesti kasvimaan portissa kasvavasta tarhaviinikärhöstä `Mme Julia Correvon’ (Viticella-Ryhmä). Se on tällä hetkellä  aivan täynnä kukkia. Tarhaviinikärhöt ovat helppo valinta. Kukat ovat riittävän komeita ainakin minun makuuni, mutta kasvit ovat kestävämpiä kuin herkkis jalokärhöt. Ne sietävät kuivaa ja niille käy sekä aurinko että puolivarjo. Tämä oma yksilöni kasvaa aurinkoisella paikalla ja ei saa muuta hoitoa kuin ehkä lannoitetta keväällä ja/tai syyslannoitetta syksyllä ja vettä joskus lorauksen oikein kuivaan aikaan. Lisäksi juolavehnät pirulaiset kiskon sen juurelta jossain kohtaa kesää, kun niiden leviäminen oikein alkaa ärsyttää. (Kärhö on siis kasvimaan vieressä ja juolavehnät ovat matkalla kärhön ohi ja muurin ali kasvimaalle, kai ne kuulevat porkkanoiden kutsun.)

Kiinankeltakärhö kiemurtaa nätisti

Halusin useampi vuosi sitten roskakatokseen köynnöksen kiipeilemään. Paikka on hyvin aurinkoinen ja tiesin jo etukäteen, etten muista siellä olevaa kasvia käydä hoitamassa, joten valitsin vaatimattoman kiinankeltakärhön (Clematis tangutica). Rakennukset ovat keltaisia, joten väri käy. Noh, kunnollisen penkin kunnostukseen ei löytynyt aikaa ja kärhö ei oikein viihtynyt rikkaruohojen puristuksessa. Unohdin jo koko kasvin. Tänä kesänä katselin, että siellä se roskiksen takana katseilta piilossa kuitenkin sitkeästi yrittää. Pitää palkita yritys kunnollisella mullalla niin tuo varmaan kiittää hyvällä kasvulla.

Jackmanii-Ryhmän loistokärhö aitaa vasten

Paraatipaikalla minulla on Jackmanii-Ryhmän loistokärhö. Ne ovatkin tosi suosittuja. Kukat ovat suuret ja sinivioletit eli KAUNIIT ja niitä riittää heinäkuulta loppusyksyyn. Tämä on kärhöistäni ainoa, jota joudun tukemaan narujen kanssa. Se kasvaa kukkapenkissä josta versot nousevat terassin aitaa vasten. Sen talvehtimisen onnistuminen vaihtelee: joskus kestää kauan ennen kuin se nousee maasta. Sille olisi syytä laittaa jotain talvisuojausta päälle, minä käytän havuja.

Mantsuriankärhön kuva R. Pavlis/ ORG&HPS ISSN 1203-6848

Tänä kesänä olen väkertänyt sisääntuloon uutta istutusaluetta. Siellä on kaksi kärhöä. Vanhaa kuusta vasten alueen takaosassa kiipeilee mantsuriankärhö (Clematis mandschurica). Se kukkii tuoksuvin valkoisin pikkukukin heinä-syyskuussa – toivottavasti ensi vuonna myös minun pihallani. Suuren kuusen juurelle ei pystynyt luomaan kovin hyviä olosuhteita, joten halusin vaatimattoman lajin. Mantsuriankärhö istutetaan tavalliseen tapaan maanpintaan, puolivarjokin sopii eikä talvisuojausta tarvita (edes pohjoisempana).

Jalo- eli loistokärhö Piilu

Lisäksi alueella kasvaa tukea vasten jalo- eli loistokärhö Piilu. Istutin Virosta peräisin olevan köynnöksen viime syksynä, se jäi tänä kesänä vielä pienikokoiseksi mutta kukkii parhaillaan kauniisti vadelmanpuna-vaalearaitaisin kukin.      

On ihan tavallista, että kärhön maanpäällä olevat versot voivat paleltua, mutta eipä hätää, sieltä ne tulevat taas maan alta uudet. Jos ne on istutettu oikein. Jalo- eli loistokärhöjen istutuksessa TÄRKEÄÄ on istuttaa ne syvälle maahan. Ihan oikeasti sitä vartta laitetaan maan sisään mielellään 20cm. Ja sen alla pitää vielä olla maata juurille, joten kunnollista ravinteikasta multaa pitää olla 50-60cm. Yksi ihan hyvä vaihtoehto on ruukkuistutus. Ruukku viedään sisään talveksi  joten ei tarvita istutusta syvään.  Yksi vaihtoehtoinen tapa kasvattaa kärhöjä on laittaa ne ilman tukea suikertamaan maanpeitekasvina. Sitä voisin kallion reunaan kokeilla. Istutusasiasta voinkin kirjoittaa lisää joskus kun olen sitä tekemässä.  

Loppuun vielä tietoisku kasvupaikan ja –alustan valinnasta. Jos  haluat katsella sopivaa paikkaa hankinnoile...

Kärhöt viihtyvät parhaiten, kun niiden latvus on auringossa, mutta tyviosa ja juuristo varjossa. Kärhöjen eteen sopivat kasvamaan perennat ja pienet pensaat, jotka varjostavat maanpintaa lehdillään. Vältä paahteisia kasvupaikkoja. Moni laji kukkii hyvin myös puolivarjoisella kasvupaikalla.

Kasvualustan tulee olla 50-60 cm syvä, runsasmultainen, tuore ja ravinteikas. Ihanteellinen on kolmasosa savimaata, kolmasosa turvemultaa ja kolmasosa karkeaa soraa tai valmis ruusumulta. Maanparannukseen sopivat kompostimulta tai maatunut luonnonlanta. Vuosittainen kattaminen maatuvalla materiaalilla on suositeltavaa tai tyvelle voi laittaa 5-6 cm sorakerroksen. Vesi ei saa jäädä syksyllä seisomaan kasvien tyville, sillä se heikentää talvehtimista. Tasamaalla istutuskuopan pohjalle voidaan tarvittaessa tehdä 10-15 cm paksuinen salaojakerros ja istuttaa taimet kohopenkkiin. Seinänvierustoilla istutuskuoppa tehdään 40-60 cm irti rakennuksen sokkelista, jotta köynnöksen juuristo pystyy hyödyntämään sadevettä. Säleikkö laitetaan 5-10 cm talon seinästä irti jotta ilma kiertää.