Kärhöt ovat ihania!
Kärhöt ovat kauniita ja hyvin monikäyttöisiä. Pohjoisemmassa pitää kestävyyden suhteen olla tarkempana, täällä lounaisessa Suomessa ne yleensä talvehtivat hyvin.
Tarhaviinikärhö kasvimaan portissa. Taustalla humalaköynnös, joka on huono valinta porttiin, josta pitää kulkea. |
Minulla onkin pihallani useita kärhöjä. Saisi kyllä
enemmänkin olla. Tykkään erityisesti kasvimaan portissa kasvavasta tarhaviinikärhöstä `Mme Julia Correvon’ (Viticella-Ryhmä). Se on tällä
hetkellä aivan täynnä kukkia.
Tarhaviinikärhöt ovat helppo valinta. Kukat ovat riittävän komeita ainakin
minun makuuni, mutta kasvit ovat kestävämpiä kuin herkkis jalokärhöt. Ne
sietävät kuivaa ja niille käy sekä aurinko että puolivarjo. Tämä oma yksilöni
kasvaa aurinkoisella paikalla ja ei saa muuta hoitoa kuin ehkä lannoitetta
keväällä ja/tai syyslannoitetta syksyllä ja vettä joskus lorauksen oikein
kuivaan aikaan. Lisäksi juolavehnät pirulaiset kiskon sen juurelta jossain
kohtaa kesää, kun niiden leviäminen oikein alkaa ärsyttää. (Kärhö on siis
kasvimaan vieressä ja juolavehnät ovat matkalla kärhön ohi ja muurin ali kasvimaalle, kai ne kuulevat porkkanoiden kutsun.)
Kiinankeltakärhö kiemurtaa nätisti |
Halusin useampi vuosi sitten roskakatokseen köynnöksen
kiipeilemään. Paikka on hyvin aurinkoinen ja tiesin jo etukäteen, etten muista
siellä olevaa kasvia käydä hoitamassa, joten valitsin vaatimattoman kiinankeltakärhön (Clematis
tangutica). Rakennukset ovat keltaisia, joten väri käy. Noh, kunnollisen
penkin kunnostukseen ei löytynyt aikaa ja kärhö ei oikein viihtynyt
rikkaruohojen puristuksessa. Unohdin jo koko kasvin. Tänä kesänä katselin, että
siellä se roskiksen takana katseilta piilossa kuitenkin sitkeästi yrittää.
Pitää palkita yritys kunnollisella mullalla niin tuo varmaan kiittää hyvällä
kasvulla.
Jackmanii-Ryhmän loistokärhö aitaa vasten |
Paraatipaikalla minulla on Jackmanii-Ryhmän
loistokärhö. Ne ovatkin tosi suosittuja. Kukat ovat suuret ja sinivioletit
eli KAUNIIT ja niitä riittää heinäkuulta loppusyksyyn. Tämä on kärhöistäni
ainoa, jota joudun tukemaan narujen kanssa. Se kasvaa kukkapenkissä josta
versot nousevat terassin aitaa vasten. Sen talvehtimisen onnistuminen vaihtelee:
joskus kestää kauan ennen kuin se nousee maasta. Sille olisi syytä laittaa jotain
talvisuojausta päälle, minä käytän havuja.
Mantsuriankärhön kuva R. Pavlis/ ORG&HPS ISSN 1203-6848 |
Tänä kesänä olen väkertänyt sisääntuloon uutta istutusaluetta. Siellä on kaksi kärhöä. Vanhaa kuusta vasten alueen takaosassa kiipeilee mantsuriankärhö (Clematis mandschurica). Se kukkii tuoksuvin valkoisin pikkukukin heinä-syyskuussa – toivottavasti ensi vuonna myös minun pihallani. Suuren kuusen juurelle ei pystynyt luomaan kovin hyviä olosuhteita, joten halusin vaatimattoman lajin. Mantsuriankärhö istutetaan tavalliseen tapaan maanpintaan, puolivarjokin sopii eikä talvisuojausta tarvita (edes pohjoisempana).
Jalo- eli loistokärhö Piilu |
Lisäksi alueella kasvaa tukea vasten jalo- eli loistokärhö
Piilu. Istutin Virosta peräisin olevan köynnöksen viime syksynä, se
jäi tänä kesänä vielä pienikokoiseksi mutta kukkii parhaillaan kauniisti
vadelmanpuna-vaalearaitaisin kukin.
On ihan tavallista, että kärhön maanpäällä olevat versot
voivat paleltua, mutta eipä hätää, sieltä ne tulevat taas maan alta uudet. Jos
ne on istutettu oikein. Jalo- eli loistokärhöjen istutuksessa TÄRKEÄÄ on
istuttaa ne syvälle maahan. Ihan oikeasti sitä vartta laitetaan maan sisään
mielellään 20cm. Ja sen alla pitää vielä olla maata juurille, joten kunnollista
ravinteikasta multaa pitää olla 50-60cm. Yksi ihan hyvä vaihtoehto on ruukkuistutus. Ruukku viedään sisään talveksi joten ei tarvita istutusta syvään. Yksi vaihtoehtoinen tapa kasvattaa kärhöjä on
laittaa ne ilman tukea suikertamaan maanpeitekasvina. Sitä
voisin kallion reunaan kokeilla. Istutusasiasta voinkin kirjoittaa lisää joskus
kun olen sitä tekemässä.
Loppuun vielä tietoisku kasvupaikan ja –alustan valinnasta.
Jos haluat katsella sopivaa paikkaa
hankinnoile...
Kärhöt viihtyvät parhaiten, kun niiden latvus on auringossa, mutta tyviosa
ja juuristo varjossa. Kärhöjen eteen sopivat kasvamaan perennat ja pienet
pensaat, jotka varjostavat maanpintaa lehdillään. Vältä paahteisia kasvupaikkoja. Moni laji kukkii hyvin myös puolivarjoisella kasvupaikalla.
Kasvualustan
tulee olla 50-60 cm syvä, runsasmultainen, tuore ja ravinteikas. Ihanteellinen on kolmasosa
savimaata, kolmasosa turvemultaa ja kolmasosa karkeaa soraa tai valmis ruusumulta.
Maanparannukseen sopivat kompostimulta tai maatunut luonnonlanta. Vuosittainen
kattaminen maatuvalla materiaalilla on suositeltavaa tai tyvelle voi laittaa
5-6 cm sorakerroksen. Vesi ei saa jäädä syksyllä seisomaan kasvien tyville,
sillä se heikentää talvehtimista. Tasamaalla istutuskuopan pohjalle voidaan
tarvittaessa tehdä 10-15 cm paksuinen salaojakerros ja istuttaa taimet kohopenkkiin. Seinänvierustoilla
istutuskuoppa tehdään 40-60 cm irti rakennuksen sokkelista, jotta köynnöksen
juuristo pystyy hyödyntämään sadevettä. Säleikkö laitetaan 5-10 cm talon
seinästä irti jotta ilma kiertää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti ilahduttaa ja on tärkeä! Kiitos!