Korkeat perennat

Korkeat , todella korkeat perennat

Nyt ei puhuta metrin korkuisista kasveista vaan 1,5 – 2 metriä korkeista. Ne vetävät huomion puoleensa pelkällä olemuksellaan. Istutusalueen taustalle, suuren kiven kylkeen tai yksittäiseksi katseenvangitsijaksi sopivat perennojen ylhäiset. Jotkut niistä käyvät hyvin näkösuojaksikin - kesän ajaksi. Talveksikin voi saada komeat talventörröttäjät.

Nöpö ja kultapallot

 

Ykkössuosikkini on kaunis valkokukkainen isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus). Se on viihtynyt kukkapenkissä vuosikaudet ja ainoa hoito on ollut satunnainen kompostimullan tai syyslannoitteen heitto. Viime vuosina se on innostunut levittämään siementaimia, joita olenkin siirtänyt menestyksellisesti uusiin paikkoihin. Hiukan kannattaakin olla valppaana, ettei kasvi innostu leviämään luontoon tai vääriin paikkoihin. Töyhtis sopii hyvin näkösuoja”pensaaksi”, sillä kasvusto on tiheä ja noin puolitoista metriä korkea. Se on erittäin tukevavartinen ja pysyy hyvin pystyssä. Varmin paikka on puolivarjoinen, mutta aurinkoinenkin käy, jos maa pysyy kosteana. Ja mikä minun kannaltani parasta, sille kelpaa savimaa. Kukinta on juhannuksen tienoilla.

 

 

Isotöyhtöangervo keijunkukkien taustalla

Isotöyhtöangervo

Oikein perinteinen vanhojen pihojen laji on kultapallo (Rudbeckia laciniata 'Goldball’). Kesällä puutarhatöissä kuulin valitusta siitä, ettei sen taimia ole hyvin myynnissä. Itse en ole taimia etsiskellyt, sillä se  taisi olla ainoa perenna, jota talon pihalla kasvoi, kun muutin tänne kymmenen vuotta sitten. Samassa paikassa se on edelleen, vaikka hoito on ollut todella vähäistä ja maaperä pelkkää savea. Se voikin kasvaa samalla paikalla vuosikymmeniä pikkuhiljaa leviten. Kultapallon ongelmana on, että se ei aina pysy pystyssä kun vartta voi kertyä 2,5 metriäkin. Vaihtoehtona on tukemisen lisäksi istuttaa se muiden kasvien, esimerkiksi pensaiden viereen, jotta se saa niistä tukea.

Jos matalammatkin kultapallot kelpaavat, niin tukevampia niistä saa katkaisemalla varret ronskisti alkukesällä alle polven korkuisena. Kultapallo kukkii joka tapauksessa loppukesällä päivän pituuden mukaan aina samaan aikaan, joten se jää näin ehkä vain metrin korkuiseksi. Ongelmana on, että miten ihmeessä muistaisi (ja raaskisi...) tarpeeksi ajoissa katkaista varret.

Kultapallo

Olen istuttanut kultapallojen viereen isohirvenjuurta (Inula helenium). Molemmat kukkivat heinäkuulta syyskuulle keltaisin kukin. Isohirvenjuuri on myös jopa  parimetrinen, mutta rotevampi ja tanakkavartisempi kuin kultapallo. Kovin viehkeäksi sitä ei voi kutsua, mutta onpahan komea ilmestys. Sitä on aikanaan kasvatettu rohdoskasvina ja se on pärjännyt oman onnensa nojaankin jätettynä vanhoissa puutarhoissa, joten tämäkin laji on todella helppohoitoinen. Sen lempipaikka olisi kuiva ja paahteinen, mutta se on jo useamman vuoden pärjännyt minulla kosteassa savimaassa. Perhoset tykkäävät isohirvenjuuresta.

Isohirvenjuuri

Ulkonäöltään samantyyppinen on auringontähti (Telekia speciosa). Se on myös asterikasvi kuten isohirvenjuurikin ja sillä on samantapainen historia. Se voi riehaantua siementämään ja leviämään liikaakin auringossa ja on ehkä paras sijoittaa puolivarjoon. Se sietää sekä varjoa että paahdetta ja vaatii kosteampaa maata kuin isohirvenjuuri.




Nöpö tähystää. Edessä isohirvenjuuria, takana kultapalloa.

 

Loppukesän keltaisten kukkijoiden sarjaa jatkavat nauhukset. Nauhuksiin kuuluu monia

lajeja, hyvin korkea on esim. lapinnauhus. Ne eivät tarvitse tukea, ei jakamista, kestävät pohjoisessakin ja peittävät nopeasti kasvupaikkansa. Vaatimuksena on ravinteinen, paksu ja hyvin vettä pidättävä maa. Omat nauhukseni lurpauttavat surullisina lehtensä kuivaan aikaan. Niillä ei varmaankaan ole puolta metriä kunnollista maata, niin kuin pitäisi.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

 

 

Pari 150-200 cm korkeaa lajia vielä lyhyellä maininnalla. Kimikkejä on monia lajeja, tosi korkea on ainakin syyskimikki (Actaea simplex ’Brunette’). Se kukkii vasta syys-lokakuussa suurilla valkoisilla tähkäkukinnoilla ja lajikkeen varret ovat viininpunaiset.  Perhosmagneetteja ja tosi näyttäviä leveine kukintoineen ovat punalatvat. Purppurapunalatvan (Eupatorium purpureum) kukinto on kauniin liilanpunainen elo-syyskuussa. Itselläni ei ole näitä vielä ollut.  

Mitä korkeita perennoja sinulla on? Käytätkö jotakin näkösuojana?