Terraarioamppeli

Ite tein: Terraarioamppeli

Olen vihdoin kokeillut makramee-solmeilua. Hauska tekniikka, jolla tulee nopeasti nättiä, mutta haasteita ja vaihtelua on kuitenkin tarjolla. Tein ensimmäisenä työnäni amppelin kasveille valmispaketin avulla.

Valopilkku marraskuun synkeydessä oli Tampereella pidettävät Suomen Kädentaidot – messut. Sieltä pitää aina hankkia jotakin käsityömateriaalia ja tällä kertaa se oli Taito-osaston tee-se-itse-amppeli. Kiersin ystäväni kanssa kaikki hallit ja lisäksi mukaan tarttui muiden tekemiä kädentaitoja, mm. keramiikkaa ja kortteja. Ja sitten on tämä laatikko:

Laatikon sisältä löytyy materiaalit terraarioamppeliin. Siis kasviterraariolle. Yksinkertaisesti lasimalja ja punoskudetta, josta pitäisi punoa amppeli. 

Makramee (macramé) on luultavasti tuhansia vuosia vanha tekniikka (jo muinaiset mesopotamialaiset jne...), joka jälleen kerran on noussut suosituksi. Taitoliitto valitsi sen vuoden käsityötekniikaksi 2017 (olen siis juuri ja juuri ajan hermolla). Siinä tehdään nauhamaisesta materiaalista erilaisia solmuja, joista syntyy vaikka millaisia nauhoja tai pintoja. Tuloksena voi olla esim. komea moderni ryijy paksusta nauhasta tai ohuesta langasta herkkiä koruja. Niitä koruja aionkin kokeilla joskus myöhemmin, sen verran hauskaa puuhaa tämä oli.

Ohjeiden kanssa oli vähän ihmettelemistä, kun en ole koskaan ennen makrameeta tehnyt. Onneksi netti on pullollaan erilaisia tekniikkavideoita, niiden avulla ohjeiden sinänsä havainnolliset kuvat aukenivat paremmin. Miinusta tulee siitä, että ohjeissa ei ollut yhtään kuvaa, jossa amppelin yläosa olisi näkynyt. Ja ohjeiden viimeistä kohtaa en tajunnut edelleenkään, mutta luulen, etten haluakaan tehdä amppelini kiinnitysosaa sen mukaan. Siksi minunkaan kuvissani ei näy, miten amppeli on kattokoukkuun kiinnitetty (vastaus: epämääräisesti).  Netin ohjeissa yleisin tapa näytti olevan metalli- tai puurengas. Se olisi pitänyt laittaa heti alussa kuteiden läpi, jota sitä en ainakaan käytä. Ihan pelkkä solmu on myös yleinen aloitustapa ja se onnistuu aina!

Makramee tasosolmuista tulee kivaa "DNA-nauhaa"

Tällainen siitä tuli. Punokset on jaettu kolmeen ryhmään. Mitä maljassa sitten onkaan, se näkyy hyvin, kun solmuja on alaosaan tehty niin vähän. Työ onnistuisi vaikka yhdessä illassa (minulla meni monta). Kasvina kokeilussa peruspieni ilmakasvi, joka näin isossa amppelissa näyttää aika surkealta. Minulla on ennestään kirpparilta ostettuja pyöreitä kirkkaita lasisia tuikkukuppeja, niistä saisi ohuella kuteella tehtyä ilmakasveille sopivamman kokoisia amppeleita!

Ryhdyin ideoimaan viherhuoneessa, mitä tähän amppeliin voisi laittaa. Ja vaihtoehtojahan riittää! Tosi kaunis tuli mielestäni tästä herttalyhtyköynnöksestä.

Herttalyhtyköynnös terraarioamppelissa. 

Kissa joogaa omassa rauhassa terraariossa

Hiekka ja kivet näkyvät kauniisti lasin läpi. Niiden kanssa sopisivat hyvin esimerkiksi mehikasvit. Ne voisi istuttaa suoraankin, tässä ihan omassa ruukussaan ja ruukku hiekassa. 

Amppelissa mehikasvi eli  sukkulentti "delfiininnokka" (Pleiospilos sp)

Miten olisi jouluksi keittiöön appelsiineja amppeliin? Tai jouluasetelma? Yhdistin joulutontun sijaan hiekkaan joogakissan ja kynttilän. Hiekka on turvallinen valinta kynttilän kanssa, amppelin narut sen sijaan ovat syttyviä, joten harkintaa mukaan.

Lasiastiaan sopii vesi hyvin. Pihalla kasvava suikeroalpi kuulemma viihtyy vedessäkin, joten sitä kukkapenkistä ja neilikoita kaveriksi.

Jos amppeliin laittaisi multaa niin pohjalle kannattaisi ensin laittaa kevytsoraa tai kiviä salaojitukseksi. Niiden päälle sitten suodatinkankaan palanen tms, jotta multa ei valuisi salaojitukseen. Siten kasvi viihtyy paremmin ja ruukku pysyy kauniimpana. Itse tykkäsin tuosta hiekkakerroksesta, joten laitan sen luultavasti myöhemmin takaisin ja jonkin sopivan kasvin.  

Syysvärit

Tänä vuonna luonto tarjoili kauniin ruskan. Hetken kuolevat lehdet toivat kauneutta ja iloa, vaikka pimeyden nousu ja pakkasen puutarhaan levittämä kuolema välillä tekevät surumieliseksi. Syysväreille kannattaa suoda ajatus myös silloin, kun miettii puutarhan kasvivalintoja.

Otsikon taustakuvan otin käydessäni ihailemassa ruskaa läheisellä korkealla kalliolla. Mutta miten murheellinen syksy olisikaan, jollei tietäisi uuden kevään olevan tulossa! 

Paju lammen rannalla

Kasveja valitessa voi pohtia myös, minne niiden lehdet tai neulaset päätyvät. Ihailen syksyisin suuresti muiden pihoilla kasvavien metsävaahteroiden upeita värejä. Toisaalta, kun vaahterat eivät meidän pihalla viihdy (olen yrittänyt), niin enpä joudu haravoimaan niiden hankalia suuria lehtiä. Aivan valtavan kokoisia puita ne noin muutenkin ovat, joten monelle pihalle pienikokoisempi laji on parempi. Vaahteroita löytyy joka lähtöön. Upea punainen syysväri on  mongolianvaahteralla, joka on 3-6 metrinen puun ja pensaan välimuoto. Siitä löytyy kestäviä lajikkeita Lappiin asti. Tataarivaahteran syysväri on yleensä keltainen.

Haravoin kasvihuoneen edustalle kertyneet puiden lehdet kasaan ja kannoin ne suoraan kasvimaalle. Kasvimaani on perustettu tönkkösavimaahan, joten kaikenlainen eloperäinen aines parantaa maan rakennetta. Siinäpä on syötävää kasvimaan lieroille ja muille maaperän öttiäisille.

Minun pihallani viihtyvät männyt. Ne ovat korkeita ja komeita, mutta eivät siistejä. Uskomaton määrä neulasia irtoaa etenkin näin syksyllä. Puut olisi hyvä sijoittaa sen verran kauas talosta, ettei kovin iso osa lehdistä tai neulasista päätyisi räystäskouruihin ja katolle. (Meillä talo on lähes tungettu puiden väliin…) Suuret puut ovat ehdottomasti silti kaiken vaivan arvoisia. Minusta puuton piha on vain vanha pelto. 

Maisemaan ilmestyi myös eteerinen halloweenkeiju, joka halusi minun ottavan kuvia hänestä. 

ESIMERKKEJÄ PENSAIDEN SYYSVÄREISTÄ

Upeita syysvärejä on puiden lisäksi myös pensailla ja perennoilla. Niille on vähän helpompi löytää pihasta tilaa kuin uusille puille, joten luettelen tässä joitakin esimerkkejä syksyä kaunistavista pensaista.

Tarkalleen ei voi tietää, minkälaiset syysvärit tietystä kasvista saa. Värit vaihtelevat eri vuosina esimerkiksi sääolojen mukaan. Voi myös olla, että pensaasi on eri kantaa kuin aiemmin näkemäsi upea yksilö ja myös pihan olosuhteet (mm. valo) vaikuttavat.

Marja-aronia syksyn punaisessaan 

PUNAINEN/ ORANSSI SYYSVÄRI

Tuomipihlajat, aroniat, japaninhappomarja, kiiltotuhkapensas, rusovuohenkuusama, pensasmustikka

KELTAINEN/ ORANSSI SYYSVÄRI

Idänvirpiangervo, seppelvarpu, lännenheisiangervo, orapihlajat, komeaonnenpensas

Iloisen pilkullinen pensasmustikka

Puutarhan syystyöt

Lokakuussa mennään ja oma puutarhani on ollut vielä valmistelematta talveen. Mitäs kaikkea tässä pitäisikään tehdä?

Kasvihuoneen siivous on vielä tekemättä. Syy on niinkin mukava, että satoa tulee edelleen. Hain tälläkin viikolla reilun kasan tomaatteja. Minulla ei ole mitään lämmitystä, mutta vielä on pysytty plussalla.

Lokakuun aikana kompostoin tomaattien versot. Mullasta poistan päällimmäisen kerroksen, joka lähtee versojen mukana. Keväällä lisään laatikoihin uutta multaa. Kasvihuone on siivottava joka puolelta syksyllä huolellisesti, esimerkiksi harjalla ja painepesurilla. Tämä estää tuhohyönteisten talvehtimista.

Kasvihuoneen satoa lokakuulla. Paprika on todellakin musta...

Puiden talvisuojaus on tärkeimpiä asioita. Omassa pihassani rusakot ovat suurin tuhonaiheuttaja. Monilla on peuravitsaus. Laitan omenapuiden ympärille muovi- tai metalliverkkoa. Havuilla ei kannata peitellä kasveja ihan vielä. Tiivistä muovia ei pidä koskaan käyttää suojauksena.

Syyslannoituksen aika meni jo. Jos se jäi tekemättä, älä enää vaivaudu. Keväällä sitten.

Haravointia voi tehdä tai olla tekemättä fiilistensä mukaan. Hyvää liikuntaahan se on… Jotkut silppuavat lehtiä ruohonleikkurilla ja jättävät loppuhomman lieroille, jotka kiskovat lehtiä maan sisään ja mussuttavat niitä talvella. Minulla joidenkin puiden alustoille kertyy niin paksut kerrokset lehtiä, että pakko niitä on kerätä pois. Jos kompostiin ei mahdu eikä jäteasemalle huvita lähteä, niin lehtikompostointia voi tehdä vaikka jätesäkeissä. Pelkät kuivat lehdet eivät oikein kompostoidu. Mukaan pitää laittaa vettä ja esimerkiksi kompostiherätettä. Rakennetta parantamaan voi laittaa myös risuja ja hiekkaa, etenkin jos lehdet ovatkin kovin märkiä ja vaarana on, että kompostoitumisen sijaan ne mätänevät. Sulje säkit vain löyhästi, jotta ilma vaihtuu, mutta niihin ei sada. Keväällä puolimaatunutta lehtiainesta voi laittaa katteeksi puutarhan istutuksille.

Minulle käy usein niin, että pelargoniat paleltuvat kun ne vain kukkivat iloisesti enkä malta viedä niitä sisään. Noh, keväällä saa uusia. Kesäkukkien ruukut on aika tyhjentää. Multa on yleensä aivan täynnä juuria. Juurakot voi silputa kompostiin tai vaikka pensaiden alustoille tai kasvimaalle. Tee samoin käytettyjen kasvusäkkien mullalle. Syksyllä juuripaakut vielä saa helposti palasiksi, kevääseen jätettyinä ne kuivuvat koviksi möykyiksi.

Tyhjät ruukut kannattaa säilyttää plussan puolella pysyvässä varastossa, etteivät ne haperru. Niin ja osaan ruukuista on jo laitettu syysistutuksia (kuvassa syklaami) ja vielä voi laittaa vaikkapa pakkasenkestäviä kanervia.

Perinteinen aika leikata kuusiaitaa on kevättalvella. Jos tuija-, marjakuusi- tai kuusiaidan ulkonäkö tökkii silmään, niin sitä voi trimmata myös syksyllä ja tehdä seuraavan leikkauksen vasta huhti-toukokuussa, jos tarpeen (sanoi Arno Kasvi jossakin haastattelussa äskettäin).

Minulla ei ole ruukuissa talvetettavia puita tai köynnöksiä, jotka olisi aika siirtää varastoon. Olen todennut, ettei daalioiden maasta kaivelu ole minun juttuni, sillä palelluttaisin ne ainakin joka toinen vuosi.

Sen sijaan minulla on viherkasveja, jotka ovat viettäneet koko kesän ulkona. ”Terassipalmut” pääsivät tai joutuivat tällä viikolla takaisin sisälle. Näistä voisinkin tehdä oman postauksen.

Kasvimaan syystyöt olisivat ihan oma aiheensa. Koska olen hitaasti heräävää sorttia, niin kukkasipulit on vielä tökkimättä maahan. Mutta ainakin täällä etelässä ehtii vielä hyvin! Siinä samalla voi siistiä kukkapenkkejä. Valitettavasti lumi jättää usein tulematta. Se niin kätevästi hautaisi kaiken alleen ja siistimään voisi ryhtyä vasta keväällä…

Isolla pihalla on hyvä keskittyä suurempiin linjoihin. Kuten siihen, että tietä pitkin pääsee kotiin. Tänään tuli pihatielle muutama kymmenen tonnia mursketta. Lapion kera viimeistelytöihin, jos kaipaan liikuntaa…

Muistetaan nauttia ruskasta!

Uusi murske jo tiellä ja vielä toinen satsi peruuttaa pihaan.

Marja-aronia - helppo, kaunis ja herkullinen

Marja-aronia – hyvä pensas ja hyvää hilloa

Marja-aronia notkuu tällä hetkellä marjoista. Aronialla on upea punainen syysväri, joka on vasta tulossa esiin. Kesällä lehdet ovat kauniin kiiltävän vihreät. Kesäkuussa sitä koristavat valkeat kukat. Aronia ei vaadi juuri mitään huolenpitoa. Suosikkipensaitani! Mukana hilloreseptini.

Marja-aronia on hyvä hankinta vähänkin isommalle pihalle. Paljaalta syötynä marjat saavat irvistämään, mutta niistä tulee hyvää hilloa, mehua, marmeladia… Niitä voi käyttää smoothieen, piirakkaan... En suosittele aroniaa ihan postimerkin kokoiselle pihalle, koska marjat värjäävät voimakkaasti. Ne voivat sotkea esim. laatoituksen tai vaatteet, jos oleskelualue on aivan pensaiden vieressä. Lisäksi pieneen pihaan on kivampi laittaa pensaita, joista marjat voi syödä heti suuhunsa.

Tällä hetkellä pihallani putoilevat omenat puusta ja aronian oksat kaartuvat kohti maata marjojen painosta. Aroniat ja omenat ovat erittäin toimiva yhdistelmä. Jo pieni määrä aroniaa värjää omenahillosta upeaa. Ja maku, sen takia aroniaa kannattaa laittaa vähän enemmänkin mukaan! Kokemukseni mukaan kaikenlaiset yhdistelmät aronian ja omenan määrissä toimivat hillossa. Tänään tein hilloa, johon tuli yhtä paljon aroniaa ja omenaa. Ja tulipa hyvää! Tämä on makeaa, sopii parhaiten letuille tai toimii varmaan myös esim. paahtoleivällä tai juustojen kanssa. Itse tykkäisin enemmän vähän vähemmän makeasta, mutta runsas sokeri takaa hillojen säilymisen kellarissa. (Pakastin pursuaa jo…)

Aronia-omenahillo

500g aroniaa

500g omenaa

vajaa 0,5 dl vettä

400g hillosokeria

Joukkoon esim. tähtianis, halkaistu vaniljatanko tai kanelitanko, mitä nyt sattuu olemaan.

Huuhtelin aroniat ja omenat. Poistin omenoista siemenkodat mutta en kuorinut.

Kuumenna vesi, lisää marjat ja omenat ja hetken päästä sokeri. Keittele pienellä lämmöllä noin vartti, sekoita välillä, kuori vaahto pois. Soseuta sauvasekoittimella. Kuumenna vielä. Pakkaa puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin piripintaan. Säilytä viileässä (kellari, jääkaappi).

Koriste- vai marja-aroniaa omaan pihaan?

Minusta kannattaa ostaa marja- eikä koristearonian taimia, koska saa samanlaisen pensaan, mutta paremmat marjat. Toisaalta hinta voi kääntää tilanteen koristearonian hyväksi. Jos tarvitset pitkän rivin pensaita, koristearoniasta on useammin tarjouksia ja useista pensaista tulee joka tapauksessa paljon marjaa. Koristearonian marjat ovat myös täysin käyttökelpoisia, vaikka eivät ehkä ihan yhtä suuria ja hyviä. Pohjoisessa Suomessa koristearonia on kestävämpi vaihtoehto (vyöh. V/VI).

Kasvupaikasta ja hoidosta vielä pari juttua

Aronia ei ole kovin vaativa, mutta tiukka savimaa tai hiekka ei ole sille mieleen. Se kestää tiesuolaa, tuulta ja lumen painoa eikä sitä tarvitse leikata. Se kasvaa 2-3 metriä korkeaksi ja aronia-aitaa voi leikata tai antaa sen kasvaa vapaasti. Halutessaan pensasta voi leikata ja muotoilla vaikkapa alhaalta oksattomaksi. Kukat tulevat edellisen vuoden versoihin, joten leikkaus pienentää satoa. Puutarhaliikkeissä myytävät rungolliset aroniat (eli varren päässä kasvavat pallopuut) on yleensä vartettu esim. pihlajan varteen.

Lannoituksen suhteen ei ole erityisvaatimuksia, peruslannoitus vuosittain on hyvä.

Loppuviikolle on luvattu lämmintä, joten täällä etelässä voi vielä kokeilla istuttaa pensaita!

Korkeat perennat

Korkeat , todella korkeat perennat

Nyt ei puhuta metrin korkuisista kasveista vaan 1,5 – 2 metriä korkeista. Ne vetävät huomion puoleensa pelkällä olemuksellaan. Istutusalueen taustalle, suuren kiven kylkeen tai yksittäiseksi katseenvangitsijaksi sopivat perennojen ylhäiset. Jotkut niistä käyvät hyvin näkösuojaksikin - kesän ajaksi. Talveksikin voi saada komeat talventörröttäjät.

Nöpö ja kultapallot

 

Ykkössuosikkini on kaunis valkokukkainen isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus). Se on viihtynyt kukkapenkissä vuosikaudet ja ainoa hoito on ollut satunnainen kompostimullan tai syyslannoitteen heitto. Viime vuosina se on innostunut levittämään siementaimia, joita olenkin siirtänyt menestyksellisesti uusiin paikkoihin. Hiukan kannattaakin olla valppaana, ettei kasvi innostu leviämään luontoon tai vääriin paikkoihin. Töyhtis sopii hyvin näkösuoja”pensaaksi”, sillä kasvusto on tiheä ja noin puolitoista metriä korkea. Se on erittäin tukevavartinen ja pysyy hyvin pystyssä. Varmin paikka on puolivarjoinen, mutta aurinkoinenkin käy, jos maa pysyy kosteana. Ja mikä minun kannaltani parasta, sille kelpaa savimaa. Kukinta on juhannuksen tienoilla.

 

 

Isotöyhtöangervo keijunkukkien taustalla

Isotöyhtöangervo

Oikein perinteinen vanhojen pihojen laji on kultapallo (Rudbeckia laciniata 'Goldball’). Kesällä puutarhatöissä kuulin valitusta siitä, ettei sen taimia ole hyvin myynnissä. Itse en ole taimia etsiskellyt, sillä se  taisi olla ainoa perenna, jota talon pihalla kasvoi, kun muutin tänne kymmenen vuotta sitten. Samassa paikassa se on edelleen, vaikka hoito on ollut todella vähäistä ja maaperä pelkkää savea. Se voikin kasvaa samalla paikalla vuosikymmeniä pikkuhiljaa leviten. Kultapallon ongelmana on, että se ei aina pysy pystyssä kun vartta voi kertyä 2,5 metriäkin. Vaihtoehtona on tukemisen lisäksi istuttaa se muiden kasvien, esimerkiksi pensaiden viereen, jotta se saa niistä tukea.

Jos matalammatkin kultapallot kelpaavat, niin tukevampia niistä saa katkaisemalla varret ronskisti alkukesällä alle polven korkuisena. Kultapallo kukkii joka tapauksessa loppukesällä päivän pituuden mukaan aina samaan aikaan, joten se jää näin ehkä vain metrin korkuiseksi. Ongelmana on, että miten ihmeessä muistaisi (ja raaskisi...) tarpeeksi ajoissa katkaista varret.

Kultapallo

Olen istuttanut kultapallojen viereen isohirvenjuurta (Inula helenium). Molemmat kukkivat heinäkuulta syyskuulle keltaisin kukin. Isohirvenjuuri on myös jopa  parimetrinen, mutta rotevampi ja tanakkavartisempi kuin kultapallo. Kovin viehkeäksi sitä ei voi kutsua, mutta onpahan komea ilmestys. Sitä on aikanaan kasvatettu rohdoskasvina ja se on pärjännyt oman onnensa nojaankin jätettynä vanhoissa puutarhoissa, joten tämäkin laji on todella helppohoitoinen. Sen lempipaikka olisi kuiva ja paahteinen, mutta se on jo useamman vuoden pärjännyt minulla kosteassa savimaassa. Perhoset tykkäävät isohirvenjuuresta.

Isohirvenjuuri

Ulkonäöltään samantyyppinen on auringontähti (Telekia speciosa). Se on myös asterikasvi kuten isohirvenjuurikin ja sillä on samantapainen historia. Se voi riehaantua siementämään ja leviämään liikaakin auringossa ja on ehkä paras sijoittaa puolivarjoon. Se sietää sekä varjoa että paahdetta ja vaatii kosteampaa maata kuin isohirvenjuuri.




Nöpö tähystää. Edessä isohirvenjuuria, takana kultapalloa.

 

Loppukesän keltaisten kukkijoiden sarjaa jatkavat nauhukset. Nauhuksiin kuuluu monia

lajeja, hyvin korkea on esim. lapinnauhus. Ne eivät tarvitse tukea, ei jakamista, kestävät pohjoisessakin ja peittävät nopeasti kasvupaikkansa. Vaatimuksena on ravinteinen, paksu ja hyvin vettä pidättävä maa. Omat nauhukseni lurpauttavat surullisina lehtensä kuivaan aikaan. Niillä ei varmaankaan ole puolta metriä kunnollista maata, niin kuin pitäisi.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

 

 

Pari 150-200 cm korkeaa lajia vielä lyhyellä maininnalla. Kimikkejä on monia lajeja, tosi korkea on ainakin syyskimikki (Actaea simplex ’Brunette’). Se kukkii vasta syys-lokakuussa suurilla valkoisilla tähkäkukinnoilla ja lajikkeen varret ovat viininpunaiset.  Perhosmagneetteja ja tosi näyttäviä leveine kukintoineen ovat punalatvat. Purppurapunalatvan (Eupatorium purpureum) kukinto on kauniin liilanpunainen elo-syyskuussa. Itselläni ei ole näitä vielä ollut.  

Mitä korkeita perennoja sinulla on? Käytätkö jotakin näkösuojana?

 

 

Mustikka-mustaherukkasmoothie pihan marjoista

Mustikka-mustaherukkasmoothie

Tein niin hyvää smoothieta yksi aamu, että laitan reseptin talteen!

Ainekset

1dl mustikoita

1dl mustaherukoita

puolikas banaani

1-2 rkl pellavansiemenrouhetta  

1/2 tl vaniljasokeria

ripaus kanelia

iso lusikallinen maitorahkaa

(1-2 kuutiota pakastepinaattia)

mantelimaitoa niin että kaikki peittyy

Kaikki blenderiin ja surautetaan tasaiseksi.

Yleisesti ottaen smoothien voi tehdä niillä aineksilla mitä sattuu olemaan eikä ole pakko mittailla mitään. Soveltaminen on siis jopa suotavaa. Pinaatin laitoin sulkuihin, koska sitä ei ollut mukana, kun silloin aamulla tätä tein. Toisella kerralla halusin lisätä terveyskerrointa ja pakastepinaatti oli helpoiten saatavilla.

Ostin uuden härvelin ihan smoothien tekemiseen äskettäin. Yleensä vältän uusien sähkölaitteiden hankkimista.  Ajattelin kuitenkin, että jos härveli saa teinin tekemään terveellisiä välipaloja, niin se on hintansa ja keittiön pöydällä viemänsä tilan arvoinen.

Marjapensaiden istuttaminen pihalle on mielestäni kannattava sijoitus. Jo yksi viinimarjapuska ja muutama mansikan taimi tuovat paljon iloa marja-aikaan aamiaisten ja välipalojen tekoon. Itselläni on pihassa mustikanvarpuja. Jos ei ole näin onnellisesti ja tilaa riittää, niin pensasmustikoitakin voi istuttaa.

Olen poiminut mustikoita hyvin hitaaseen tahtiin, puoli mukia kerrallaan. Samoin yhdestä viinimarjapensaasta en kerännyt kaikkia marjoja kerralla. Näin saa pitkään tuoreita aineksia. Mustikat ovat olleet pihalla käyttövalmiina jo monta viikkoa. Sateet ovat saaneet ne vielä kasvamaan eivätkä ne ole pudonneet maahan.

Kärhöt (Clematis) ovat ihania köynnöksiä

Kärhöt ovat ihania!

Kärhöt ovat kauniita ja hyvin monikäyttöisiä. Pohjoisemmassa pitää kestävyyden suhteen olla tarkempana, täällä lounaisessa Suomessa ne yleensä talvehtivat hyvin.  

Tarhaviinikärhö kasvimaan portissa. Taustalla humalaköynnös, joka on huono valinta porttiin, josta pitää kulkea.

Minulla onkin pihallani useita kärhöjä. Saisi kyllä enemmänkin olla. Tykkään erityisesti kasvimaan portissa kasvavasta tarhaviinikärhöstä `Mme Julia Correvon’ (Viticella-Ryhmä). Se on tällä hetkellä  aivan täynnä kukkia. Tarhaviinikärhöt ovat helppo valinta. Kukat ovat riittävän komeita ainakin minun makuuni, mutta kasvit ovat kestävämpiä kuin herkkis jalokärhöt. Ne sietävät kuivaa ja niille käy sekä aurinko että puolivarjo. Tämä oma yksilöni kasvaa aurinkoisella paikalla ja ei saa muuta hoitoa kuin ehkä lannoitetta keväällä ja/tai syyslannoitetta syksyllä ja vettä joskus lorauksen oikein kuivaan aikaan. Lisäksi juolavehnät pirulaiset kiskon sen juurelta jossain kohtaa kesää, kun niiden leviäminen oikein alkaa ärsyttää. (Kärhö on siis kasvimaan vieressä ja juolavehnät ovat matkalla kärhön ohi ja muurin ali kasvimaalle, kai ne kuulevat porkkanoiden kutsun.)

Kiinankeltakärhö kiemurtaa nätisti

Halusin useampi vuosi sitten roskakatokseen köynnöksen kiipeilemään. Paikka on hyvin aurinkoinen ja tiesin jo etukäteen, etten muista siellä olevaa kasvia käydä hoitamassa, joten valitsin vaatimattoman kiinankeltakärhön (Clematis tangutica). Rakennukset ovat keltaisia, joten väri käy. Noh, kunnollisen penkin kunnostukseen ei löytynyt aikaa ja kärhö ei oikein viihtynyt rikkaruohojen puristuksessa. Unohdin jo koko kasvin. Tänä kesänä katselin, että siellä se roskiksen takana katseilta piilossa kuitenkin sitkeästi yrittää. Pitää palkita yritys kunnollisella mullalla niin tuo varmaan kiittää hyvällä kasvulla.

Jackmanii-Ryhmän loistokärhö aitaa vasten

Paraatipaikalla minulla on Jackmanii-Ryhmän loistokärhö. Ne ovatkin tosi suosittuja. Kukat ovat suuret ja sinivioletit eli KAUNIIT ja niitä riittää heinäkuulta loppusyksyyn. Tämä on kärhöistäni ainoa, jota joudun tukemaan narujen kanssa. Se kasvaa kukkapenkissä josta versot nousevat terassin aitaa vasten. Sen talvehtimisen onnistuminen vaihtelee: joskus kestää kauan ennen kuin se nousee maasta. Sille olisi syytä laittaa jotain talvisuojausta päälle, minä käytän havuja.

Mantsuriankärhön kuva R. Pavlis/ ORG&HPS ISSN 1203-6848

Tänä kesänä olen väkertänyt sisääntuloon uutta istutusaluetta. Siellä on kaksi kärhöä. Vanhaa kuusta vasten alueen takaosassa kiipeilee mantsuriankärhö (Clematis mandschurica). Se kukkii tuoksuvin valkoisin pikkukukin heinä-syyskuussa – toivottavasti ensi vuonna myös minun pihallani. Suuren kuusen juurelle ei pystynyt luomaan kovin hyviä olosuhteita, joten halusin vaatimattoman lajin. Mantsuriankärhö istutetaan tavalliseen tapaan maanpintaan, puolivarjokin sopii eikä talvisuojausta tarvita (edes pohjoisempana).

Jalo- eli loistokärhö Piilu

Lisäksi alueella kasvaa tukea vasten jalo- eli loistokärhö Piilu. Istutin Virosta peräisin olevan köynnöksen viime syksynä, se jäi tänä kesänä vielä pienikokoiseksi mutta kukkii parhaillaan kauniisti vadelmanpuna-vaalearaitaisin kukin.      

On ihan tavallista, että kärhön maanpäällä olevat versot voivat paleltua, mutta eipä hätää, sieltä ne tulevat taas maan alta uudet. Jos ne on istutettu oikein. Jalo- eli loistokärhöjen istutuksessa TÄRKEÄÄ on istuttaa ne syvälle maahan. Ihan oikeasti sitä vartta laitetaan maan sisään mielellään 20cm. Ja sen alla pitää vielä olla maata juurille, joten kunnollista ravinteikasta multaa pitää olla 50-60cm. Yksi ihan hyvä vaihtoehto on ruukkuistutus. Ruukku viedään sisään talveksi  joten ei tarvita istutusta syvään.  Yksi vaihtoehtoinen tapa kasvattaa kärhöjä on laittaa ne ilman tukea suikertamaan maanpeitekasvina. Sitä voisin kallion reunaan kokeilla. Istutusasiasta voinkin kirjoittaa lisää joskus kun olen sitä tekemässä.  

Loppuun vielä tietoisku kasvupaikan ja –alustan valinnasta. Jos  haluat katsella sopivaa paikkaa hankinnoile...

Kärhöt viihtyvät parhaiten, kun niiden latvus on auringossa, mutta tyviosa ja juuristo varjossa. Kärhöjen eteen sopivat kasvamaan perennat ja pienet pensaat, jotka varjostavat maanpintaa lehdillään. Vältä paahteisia kasvupaikkoja. Moni laji kukkii hyvin myös puolivarjoisella kasvupaikalla.

Kasvualustan tulee olla 50-60 cm syvä, runsasmultainen, tuore ja ravinteikas. Ihanteellinen on kolmasosa savimaata, kolmasosa turvemultaa ja kolmasosa karkeaa soraa tai valmis ruusumulta. Maanparannukseen sopivat kompostimulta tai maatunut luonnonlanta. Vuosittainen kattaminen maatuvalla materiaalilla on suositeltavaa tai tyvelle voi laittaa 5-6 cm sorakerroksen. Vesi ei saa jäädä syksyllä seisomaan kasvien tyville, sillä se heikentää talvehtimista. Tasamaalla istutuskuopan pohjalle voidaan tarvittaessa tehdä 10-15 cm paksuinen salaojakerros ja istuttaa taimet kohopenkkiin. Seinänvierustoilla istutuskuoppa tehdään 40-60 cm irti rakennuksen sokkelista, jotta köynnöksen juuristo pystyy hyödyntämään sadevettä. Säleikkö laitetaan 5-10 cm talon seinästä irti jotta ilma kiertää.

Kivistä kannattaa tykätä, jos asuu mäntymetsässä

Kerron tässä postauksessa siitä ympäristöstä, mihin blogini sijoittuu. Perheeni koti on hirsitalo ja sen ympärillä on metsikkö ja paikka, jota tykkään kutsua puutarhaksi. Sijainti on puutarhaharrastusta ajatellen suotuisalla Turun seudulla eli 1B-vyöhykkeellä. Se mikä ei ole niin suotuisaa, on maaperä. Aina kun tekisi mieli ostaa uusi kasvi pihaan, ajattelen kuopan kaivuun vaivaa ja ostointo laimenee. Puutarhaharrastus pysyy näin taloudellisesti hyvin aisoissa. Kun lyön lapion maahan, vaihtoehtoja on kaksi:

- Lapio tökkää kovaan saveen, jos kaivan pihan tasaisella alueella (siellä "puutarhassa")

- Lapio karahtaa kiveen, jos kaivan tontin mäntyjä kasvavilla rinteillä

Rinteillä on siis moreenimaata. Hienoja kiviä sieltä tulee, tykkään kivistä. Mutta voisivatko ne olla tasakokoisempia, sellaisia viisikiloisia?! Valitettavasti tasalaatuisuus ei kuulu moreenin ominaisuuksiin.  Kun täydellisessä istutuspaikassa onkin kolmenkymmenen kilon kivi niin voi taimi kuolla ennen kuin kivi liikkuu. Tälläkin hetkellä keskellä pihaa on kylpyammeellinen maata. Sen piti olla siinä sen aikaa, kun kaivan kiven ulos kukkapenkistä ja kippaan maan takaisin. (Kottikärryt olisi toki kätevät, mutta ne nyt olivat jossain muualla, joten käytin lasten kylpyammetta. Se oli vapaana, lapset eivät ole mahtuneet siihen enää vuosikausiin.) Noh, kivestä ei sitten löytynyt reunoja. Olisi pitänyt siirtää perennoja, että olisin voinut kaivaa kuoppaa isommaksi. En kuitenkaan olisi jaksanut nostaa kiveä pois. Sinne se taitaa jäädä. Pitää istuttaa pioni muualle. Se tosin jo melkein kuoli istutusta odotellessa. Pienempiä perennoja tuohon voi hyvin istuttaa, sillä niille riittää vähempi maata.

Kivisessä maassa kasvaa hienoja mäntyjä ja mustikkaa. Metsä on erittäin helppohoitoista, sille ei tarvitse juuri muuta tehdä kuin katkoa ylimääräisiä pihlajan taimia, sahata kuolleita oksia puista ja keräillä risuja. Onnistuneesti hoidettu metsäalue  voi mielestäni näyttää siltä, ettei sille ole tehty mitään. Sinne voi myös sijoittaa niitä kiviä. Joko sen näköisesti, kuin ne olisivat aina olleet siinä tai sitten erilaisiin muodostelmiin.

Sitten on savimaa. Siellä kasvaa nurmikko ihan mukavasti, muun kanssa on vähän vaikeampaa.  Avainsana on kohopenkki. Kohopenkkejä olen tehnyt paljon ja avaudun aiheesta toiste lisää. Niitä voi reunustaa metsästä nousseilla kivillä. Aluksi käytin betonikiviä, kuten yläkuvan kukkapenkissä.

Kasvihuone on ihana ja kasvimaakin löytyy. Luonnontilaisessa lammessa asuu vesiliskoja ja sudenkorentojen toukkia, jotka aikuistuvat näin loppukesällä. Näistä sitten toiste.

Tein tänään istutuskuopan pienelle kuusentaimelle. Nämä kivet tulivat esiin.

Miten innostuisin kirjoittamisesta?

Hullu kysymys, mutta sellainen ajatus tässä on ollut mielessä. On ollut FIILIS, että HALUAN kirjoittaa. En kuitenkaan saa aikaiseksi edes yrittää, koska ei ole jotakin tiettyä aihetta, josta PITÄISI kirjoittaa. Ainahan sitä on jotain tähdellisempää tekemistä, eihän sitä ehdi rustailla joutavaa tarinaa. Puutarhassa tai talossa on jotakin tehtävää tai perheen kanssa säätöä. Pitää siis löytää syy kirjoittaa.

RATKAISU 1: Aloitin bujon. Ostin tyylikkään vihon ja kivoja kyniä. Vihossa on paljon tyhjiä (piste)sivuja, jotka pitää täyttää. Muuten tosi kiva (voin vaikka joskus kertoa lisää), mutta ei sinne tule kirjoitettua pidempiä tekstejä.

RATKAISU2: Perustin blogin. Viimein. Tässä. Kiva jos kävisit jatkossa täällä katsomassa, mitä olen keksinyt iloksesi. Tulisi se sopiva potku, että kirjoitan. Tekninen puoli tässä bloginpidossa tuntuu hankalalta (ulkonäkö ei ole sitä mitä haluan vielä), mutta eiköhän se tästä.

RATKAISU3: Ilmoittauduin kirjoittaja-kurssille. Menen sinne ja olen siis kirjoittamisen harrastaja. Jo vain on pakko kirjoittaa, jos olen hitto maksanut siitä. Tekstiä paperille vaikka väkisin.

Eiköhän parin kuukauden päästä sitten ole selvää, onko jotakin sanottavaa ja haluanko edelleen kirjoittaa.

Mutta tosiaan, tervetuloa, tämä on Viherrin. Voisin lähiaikoina postauksessa vaikka kertoa, millaisten asioiden ympäriltä tässä on tarkoitus kirjoittaa.

bujo/ bullet journal (Moleskine) ja pitsilehti (Fittonia)