Itse tehty kasvihuone - oman näköinen ratkaisu

Siivosin kasvihuoneen vihdoin viime viikonloppuna. Nyt se odottelee tomaatteja, mutta vielä ei ole aika siirtää taimia kasvihuoneeseen. Vaikka onkin tosi keväistä! Kerron meidän kasvihuoneen hiukan erikoisesta valmistustavasta. Tuskin meidän kasvihuoneemme on paras ratkaisu, mutta ehkä se tarjoaa inspiraation jonkun toisen omille ratkaisuille! Mukana elävä esimerkki, miksi kasvihuoneeseen tarvitaan jyrsijäverkko (enkä tarkoita jyrsijöitä)...

Höysteenä on kuvia puutarhan kevään etenemisestä!

Vasemmalla nyt ja oikealla toive!

Kasvihuoneen rakentaminen

Kasvihuoneelle katsottiin kasvimaan vierestä, puutarhan perältä aurinkoinen paikka. Koska maaperä on tönkkösavea, perustukset oli syytä tehdä huolellisesti. Maata kaivettiin puolisen metriä ja kuoppa täytettiin salaojasoralla. Kulmiin tuli lekasoraharkot.  Sorassa kulkee myös salaojitus ja putki vie vedet lammen suuntaan. Soran päällä on styroksilevyt ja jyrsijäverkko.

Kevään pienenpieniä kukkaihmeitä puutarhassa eilen.

Ei heikkohermoisille ;)

Suosittelen kiinnittämään jyrsijäverkon erittäin huolellisesti! Melkoisesti riesaa on ollut siitä, että kasvihuone on keväisin puutarhan lämpimin paikka. Siellä on myös käärmeiden mielestä ihana lämmitellä! Ikuisesti mieleen jäävä hetki oli, kun olin säilönyt kaksi pientä olkipaalia kasvihuoneeseen. Nostin niistä päällimmäisen ja kas, siellä välissä olikin käärme. Säntäsin tietysti tieheni. Minulla oli kuitenkin kevättyöfiilikset korkealla ja ajattelin, että PAKKO on päästä kasvihuoneeseen hommiin. Käärmeen kanssa en siellä kuitenkaan olisi! Käärme oli helppo tunnistaa rantakäärmeeksi eli ei-vaaralliseksi ja rauhoitetuksi keltaisista läikistä niskassa. Vieressä sattui olemaan ämpäri ja sain hyvällä tuurilla käärmeen hätistetyksi sinne. Siellä se oli jumissa ja sähisi hurjasti kun iskin jotakin päälle kanneksi. Siellä käärme sai odotella kunnes mies tuli töistä ja kantoi sen ämpärissä metsään elelemään muihin maisemiin…

Betonia on lisätty kasvihuoneen nurkkiin, kun koloja on ilmestynyt. Esimerkiksi betonia kului, kun kerran toisesta nurkasta löytyi kyy ja toisesta rantakäärme, siis yhtä aikaa. Nyt ei käärmeitä ole näkynyt. Syy ei välttämättä ole onnistunut kasvihuoneen eristäminen vaan viereiset omakotityömaat.

Krookukset ihanaiset. Olin vähällä astua päälle kun olivat keskellä nurmikkoa.

Niin se rakentaminen… yllättävällä materiaalilla

Soran päällä on kestopuukehikko, jonka päälle kasvihuone on rakennettu laudasta.

Mieheni lempipaikka eräässä suuressa ruotsalaisessa huonekalukaupassa on poistopiste. Kerran siellä oli suuri pino kirjahyllyn karkaistuja lasihyllyjä. Niistä tulivat kasvihuoneen lasit. Puuosat on siis rakennettu lasihyllyjen mittojen mukaan. Katto on tavallista terassin kattoina käytettävää muovilevyä. Lattiana on hiekkaa ja muutama laatta.

Karulta näyttää tähän aikaan vuodesta, mutta tässä kasvimaa ja kasvihuone.

Silmuja! Syreeni ja marja-aronia.

Puista kasvihuonetta ei saa yhtä hyvin ja helposti pestyä kuin kokonaan lasista. Mutta hyvin on kasvihuone kestänyt jo monta vuotta. Kiitos sen rakentaneelle miehelleni, joka on ihan harrastelija nikkarointihommissa. Siellä ei ole lämmitystä eikä se ole tiiviskään, joten kovin aikaisin keväällä en laita sinne mitään. Tomaatit ovat voineet hyvin ja satoa tulee mukavasti aina, vaikka kesä olisi huonompikin. Tomaatin lisäksi kasvatan aina jotain muutakin, useimmiten ainakin paprikaa ja chiliä. Viime kesänä taisi olla myös kurkkua. Keväällä siellä on esimerkiksi kesäkurpitsan taimia. 

Nöpön kanssa eilen katsottiin, että viimeisetkin jäät ovat lähteneet lammesta.

Orvokki tervehtii!

Mukavaa viikonloppua!