Hengissä yhä!

Kesäkuu ja heinäkuu menivät kirjoituksitta. Ajattelin nyt, ettei koko kesää voi väliin jättää, joten elokuussa ehtii vielä! Joku on ehkä instagramista huomannut, että kukat ja puutarhat ovat sentään edelleen mielessäni.

Iski verenmyrkytys toukokuussa. Noin vain. Keskikokoinen lottovoitto olisi varmaan todennäköisempi sattumus, mutta osui nyt tämmöinen. Toukokuun loppu oli etukäteissuunnitelmissani pyhitetty puutarhan kunnostukselle ja blogin väkertämiselle. Ja vähän muutolta saapuvien lintujen tarkkailulle… Todellisuus oli, etten päässyt edes ulos. Viikkoihin. Turhautumisen määrä oli sanoin kuvaamaton.

Yritin kyllä pitää mielessä yhden bloggaajan tsemppisanat siitä, että tulee se seuraavakin kevät ja kesä taas!

Syysleimu kukkii

Kun viimein pääsin tarkastelemaan istutusten tilaa, niin zen-mielenrauha-harjoituksia tarvittiin runsaasti lisää. Kukaan kun ei tietenkään ollut hoitanut mun taimia eikä kukkapenkkejä. Oma kunto salli vain hyvin rauhallisen työskentelyn ja jokainen kumartuminen oli suoritus sinänsä. Esimerkiksi ohdakkeet ja maitohorsmat olivat peittäneet tämän autotallin viereisen istutuksen näkyvistä. Paikka on ollut luonnontilassa valtavan kuusen alla ja istutukset on tehty vasta pari vuotta sitten. Rikkakasvit ovat näköjään olleet lähistöllä odottamassa tilaisuuttaan!

Yhtään ei ohdakkeiden sekaan nähnyt, onko tukikeppien vieressä köynnökset hengissä. 

Köynnökset löytyivät sitten aikanaan elossa ja viime kesänä istutettu kärhö on sen jälkeen kukkinutkin.

Sama istutusalue raivattuna. Lisäsin puuhaketta katteeksi. 

Helle ei ole edesauttanut minkään työn etenemistä puutarhassa. Mutta tomaatit, ne voivat hyvin! Mieheni ja poikani istuttivat taimet sairastamiseni aikana. Olin jo siemenistä ne kasvattanut. Sanoin, että ne ovat se kaikkein tärkein asia hoitaa. Nyt satoa voi korjata joka päivä. 

Ihan hyvä vuosi oli jättää kasvimaa kylvämättä, eipä tullut siitä kasteluongelmia! Muutama taimi sinne on laitettu ja ne ovat aika surkeita... Meillä kun on satanut todella vähän, niin kuin varmasti monella muullakin. Tomaateille on kasvihuoneessa kastelujärjestelmä.

Sato on suurelta osin keltaisia kirsikkatomaatteja. Niin makeita! 

Töiden roikkuminen on harmittanut ja se on yksi syy ettei kirjoittaminenkaan huvittanut. Mutta ajattelin nyt sentään, ettei bloggaamista kannata ensi kevääseen lykätä. Rima voi nousta liian ylös. Ehtiihän tässä ennen talven tuloa jokusen päivityksen tehdä. Olen kunnossa taas ja onhan täällä tapahtunutkin. Meillä on ainakin:

• uudistettu terassi (mies nikkaroi), 
• kunnostettu kukkapenkki (vaikka maa-ampiaispesään osuminen hidasti projektia) 
• erinäisiä perennoja olen helteiden hellitettyä siirrellyt pitkin pihaa. 

Kerron näistä sitten ehtiessäni. 

Toivottavasti joku vielä löytää tänne lukemaan ja koitan myös itse aktivoitua keskusteluissa!