sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Liljan itusilmuja multaan



Puutarhassa uhkaa iskeä joskus väsymys kaikkiin puolivalmiisiin projekteihin. Silloin on mukava tehdä jokin nopea pieni juttu heti valmiiksi. Kokeilen ensimmäistä kertaa tiikerililjan lisäämistä itusilmuista. Tosin nopeus on tässä kokeilussa vain ensiaskel, kukintaa on odotettavissa ehkä kolmen vuoden päästä!
Tiikerililjan lehtihankoihin kehittyy mustia itusilmuja. Sama menetelmä toimii myös ruskoliljoilla. Itusilmujen kasvua pitää odotella rauhassa ja valmiina ne myös irtoavat helposti. Itusilmut kannattaa istuttaa rikkaruohottomaan kylvömultaan. Käytin pussimullan ja hiekan seosta. Itusilmut tökätään parin sentin syvyyteen ja muutaman sentin välein. 
Tiikerililjan itusilmuja


Perennakylvöilleni on varattu pieni alue kasvimaan laidalta. Laitoin ruukun ympärille tueksi multaa ja päälle pienisilmäisen verkon, ettei mikään otus käy syömässä aarteitani. Kerään päälle vielä lehtiä ja havuja talvisuojaksi.

Ensi keväänä mullasta toivottavasti pilkistävät pikkutaimet. Vuoden kuluttua, loppukesällä, yritän muistaa siirrellä ne  tilavampaan kasvupaikkaan ja parin vuoden päästä voisi tulla kukkiakin! Vai mitenhän kauan siinä menee? Onko sinulla kokemusta?
Tiikerililja, kerrottu lajike.  Lilium lancifolium
Ja vielä tiikerililja takaa!

Minulla on tapana ostella tuliaisiksi itselleni tapahtumissa käydessäni yksittäisiä perennoja. Ei siis mitään perennaryhmiä, niin kuin järkevää olisi. Kerrottu tiikerililjani on juuri tällainen hankinta. Se on jo ainakin parina kesänä kukkinut kauniisti kukkapenkissäni.  

Loppuun terassia edelleen sulostuttava keijunmekko
Mukavaa uutta viikkoa sinulle! Kiva kun kävit täällä!

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Syksyisiä kukkijoita



Kasvikierroksia pihallani ei ole blogissa tänä kesänä tehty, joten otetaanpa pieni katsaus edellisessä kirjoituksessa esiintyneen terassin ympärille.
Syyshortensia Wim's Red
Läheiden kukkapenkin taustalla kukkii ihanainen syyshortensia Wim's Red. Se aloitti kukinnan valkoisena ja nyt väri on liukunut punaiseksi. Kaunis ja ihana, ainakin kun läheltä katsoo. Sammaleista kalliota vasten se hukkuu lähes näkyvistä, joten tuossa paikassa erottuisi paremmin valkokukkaisena pysyvä pensas.
Tarkkaavaisuus palkitaan!? Syyshortensia on piiloutunut varjoihin. 

Syysleimuja minulla on ollut vain yhtä laatua. Autiotalon valtavasta kasvustosta pelastetut punaiset perusperennat, jotka ovat viihtyneet hyvin ja kasvaneet korkeiksi. Tämän syksyn harvoja kasvihankintoja ovat pari valkoista yksilöä, jotka ulottuvat näitä vanhoja kasveja enintään "polveen". Toivottavasti nekin saavat tulevina vuosina lisää pituutta!
Syysleimujen kukinta on loppusuoralla, mutta lyhtykoisot loistavat.
Hauska syksyn kasvi on lyhtykoiso. Olen usein laittanut lyhtyjä halloweenin aikaan koristeiksi ja ne säilyvät sisällä vaikka koko talven. Älä laita sitä kukkapenkkiin muiden joukkoon! Minä tein niin. Se leviää vääriin suuntiin ahnailla maarönsyillään. Jo useampana syksynä olen havahtunut siihen, että se pitäisi siirtää pois, mutta en viitsi tehdä sitä, kun lyhdyt ovat valmistumassa. Alkukesällä en muista koko kasvia, kun se on niin mitättömän näköinen silloin. Kukat muistuttavat lähinnä perunan kukkaa eli eivät näytä juuri miltään. Kun on näin lämmintä niin voisinkin nyt syksyllä yrittää keksiä sille ihan oman paikan, jossa se saisi levittää lonkeroitaan rauhassa… Kuten alakuvasta näkyy, se kasvaa myös soralla rehevänä!
Lyhtykoiso tai lyhtykukka (Physalis alkekengi)
Pidän erityisesti keijunkukista. En ole varsinaisesti niitä keräillyt, tai ehkä vähän... ’Silver Scrolls’ kukkii kauniisti edelleen.
Heuchera 'Silver Scrolls' 

Lopuksi murjottava daalia, joka kauniista säästä huolimatta panttaa kukan kunnollista avautumista. Alkaa jo ärsyttää! Mukavaa viikkoa!
Daalia Vancouver


EDIT Wim's Red kirjoitetaan W:llä, korjasin :)


Lisää lukemista:

Lasiterassi - uusi lempipaikka

Vuodenvaihteen kunniaksi blogipostaus! Aiheena on tämän vuoden uusi lempipaikkani, lasiterassi. Se valmistui vuosi sitten, joten tämä oli en...