Syksyn loistoa, multaa ja tinttejä

Olenko pudonnut luonnon ihmemaahan?! Kysymys on noussut monesti mieleen tänä syksynä, kun ruska on leiskunut upeana ympärillä. Mutta ihan tätä arkista kotimaisemaa se on ollut.  Viime viikolla alkoi täällä lounaisrannikolla lehtien joukkoputoaminen, mutta vielä on kauniita värejä jäljellä – ja jopa muutama kukka. Ruska ihailun ohessa olen tehnyt syystöitä ja ostin viime viikolla uuden lintulaudan, joka on saavuttanut suuren suosion.

Tässä postauksessa pääpaino on syksyn väreillä ja tunnelmilla!

Hevoskastanja pitää tiukasti kiinni lehdistään.

Viimeiset kukkijat

Täällä melkein meren äärellä pakkanen ei ole vielä pahasti puraissut. Muutama viimeinen kukka vielä kukkii. 

Kärhössä on vielä yksi kukka

Tänä vuonna kultapallot jäivät ihan kääpiöiksi. Ne kasvoivat kuivalla paikalla ehkä puolimetrisiksi. Mutta pihan viimeisiä kukkijoita ne ovat jälleen.

Kultapallo Rudbeckia laciniata ’Goldball’

Syyshortensia Wim's Red on nyt tämän värinen

Kesäkukista on jäljellä keijunmekko. Se on aina vaan kivan näköinen, joten olen antanut sen olla terassilla. 

Keijunmekko 21.10.2018

Tein lehtikompostiin tilaa uusille lehdille. En haravoi niitä kaikki pois, mutta kiveykset pitää puhdistaa ja muualta poistan paksuimmat lehtimatot. Kompostista löytyi ihan multaa muistuttavaa tavaraa:

Lehtikompostin tuote matkalla kasvimaalle.

Kukkia ei niin kaipaa kun kauniita värejä riittää muutenkin. 

Purppurahappomarja on punainen kesälläkin, mutta vielä hienompi nyt. 21.10.2018

Pionin lehdet 2.10.2018

Kasvihuoneen tomaatit

Tomaatit on tältä kaudelta poimittu ja kasvustot roudattu kompostiin. Tältä näytti 18.10.2018. Vielä siellä punoitti, mutta kypsyminen oli jo ihan onnetonta. Jonkun verran poimittuja tomaatteja on vielä kypsynyt sisällä.

Loput tomaatit oli aika siivota pois 18.10.2018

Lintulauta ladattu siemenillä

Ostin viime viikolla uuden lintulaudan. Yritin valita sellaisen, joka pysyisi puhtaana ja josta orava ei ryöväisi ruokia. Ja haluaisin sen kestävän monta vuotta. Tykästyin tähän metalliseen, löytyi ihan lähi-Tokmannilta:

Orava kävi heti tutustumassa uuteen lintulautaan, mutta ei saanut sieltä mitään.

Linnut ovat ottaneet uuden ruokintakauden innokkaasti vastaan. Olen siirtänyt lintulaudan suojaiseen paikkaan. Meidän (etenkin kissan) on helppo tarkkailla lintuja makuuhuoneen ikkunasta. Kukaan ei kävele tuosta ohi, joten saavat olla rauhassa. Ennen kaikkea uskon lintujen arvostavan sitä, että vieressä on suuri pensas, jonne on helppo mennä turvaan. Myös pienen metsikön reuna on ihan lähellä.

Kuva 16.10.2018, muutaman päivän kuluttua kaikki takana näkyvän angervon keltaiset lehdet putosivat

Lähinnä tuossa käy tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Tutustumassa on käynyt myös käpytikka, närhi ja harakka. Mustarastaat hengailevat maassa. Kiva kun mustarastaalla on nyt lajitovereita. Viime talven se vietti pensaan juurella ihan yksin. Se pesi taas kesällä vakipaikallaan talon nurkalla ja ilmeisesti sillä on nyt perhe seuranaan.

Nöpö tykkää keskeneräisestä terassin kulmasta.

Ja vielä yksi kuvakollaasi, meinasin jo unohtaa. Viimeinen kuva ennen kuin buddhani siirtyi talvisuojaan:

Mukavaa viikonloppua sinulle lukija, kiva kun kävit!

Retkikohteena kansalliset kaupunkipuistot

Reissussa mietin usein, voinko muun tekemisen ohessa nähdä myös kauniin puiston tai muun puutarhakohteen. Kansallisten kaupunkipuistojen verkosto on hyvä pitää mielessä vihreitä keitaita etsiessään. Siihen kuuluu kahdeksan kaupunkia: Hämeenlinna, Heinola, Porvoo, Kotka, Pori, Hanko, Turku ja Forssa. Käytännöllinen näkökohta on, että kaupunkien puistot ovat aina auki eikä tarvitse miettiä aukioloaikoja tai pääsymaksuja! Puistoissa myös järjestetään tapahtumia, joiden ohessa voi katsastaa miljöön. 

Forssan vanhaa tehdasmiljöötä

Turku

Tammimetsien, merenrantojen ja pitsihuviloiden lisäksi Ruissalossa on myös Ruisrock, mutta siihen en yhdistäisi luontoretkeilyä. Ympäri vuoden on auki kasvitieteellinen puutarha, joka on tosi monipuolinen kohde. Lämpimissä kasvihuoneissa voi ihmetellä eksoottisia kasveja undulaattien lennellessä pään päällä. Ulkopuutarhassa voi ihailla esimerkiksi punaisia lumpeita altailla ja vaikka bongata pikku-uikun, kuten minä tein viime lauantaina. (Jos ei kuulosta tutulta, niin ei ihme, ei ollut perussorsa. Osallistuin järjestetylle lintukävelylle, muuten olisi minulta jäänyt huomaamatta.)

Kasvitieteellisen puutarhan eksoottista ruskaa. Punaisena luultavasti koreanvaahtera (Acer pseudosieboldianum)

Turussa on tietysti valtavasti muutakin. Suosittelen mm. kävelyä Aurajokirannassa mihin vuodenaikaan tahansa. Se on yksi oma suosikkipaikkani Turussa. Kupittaanpuisto on kesäkeidas, jonne on kiva sopia tapaaminen. Siellä on lapsille Seikkailu- ja liikennepuistot ja kaikille lintulampi ja nurmikentät. 

Ruissalon tammimetsää alkukesällä

Forssa

Inspiraatio tämän jutun kirjoittamiseen tuli Forssasta. Se on tuonut mieleeni enintään Autokeitaan, jossa voi kahvitella sata kilometriä kotoa, matkalla kohti kaukaisempia kohteita. Päädyin Forssaan äskettäin retkiryhmän mukana ja siellä viehätti pikkukaupungin henki. 1800-luvun kehräämömiljöö on kunnostettu monipuoliseen käyttöön. Myös kutomon rakennuksilla on nykyään uusi elämä. Hyvin hoidettuja puistoja on ympäri keskustaa. 

Forssan elävienkuvien teatteri, kertoo kyltti seinällä

Yhtiönpuisto on perustettu 1850-luvulla ja sen vanhimmat puut ovat tuolta ajalta. Tuolloin oli edistyksellistä ajatella puistojen edistävän asukkaiden hyvinvointia. Lähellä ovat viehättävät puutaloalueet, joissa ovat aikanaan asuneet yhtiön työntekijät. Isommissa taloissa aivan puiston laidalla ovat tietysti asunut yhtiön johtoa ja virkailijoita sekä sijainnut tehtaankoulu. Puistoon oli juuri istutettu komeat rivit pioneja, kun kävin siellä.

Forssassa käydessäni sää oli harmaa, kesäkukkaistutukset ja suihkulähde oli jo korjattu pois. Vuosia sitten kaupungin hoiviin pelastettu vanha joutsen ui vielä lammellaan. Sen puoliso on jo kuollut, mutta talven se viettää tutun heppakaverinsa kanssa sisällä suojassa. Syysfiiliksestä huolimatta tykkäsin Forssasta. Täytyy käydä uudestaan ensi kesänä!

Forssan puistojen uusissa istutuksissa on paljon punaista ja hopeaa. Tässä punainen komeamaksaruoho.

Pori

Poria voin erityisen lämpimästi suositella leikki-ikäisten ja alakoululaisten perheille. Lapset viihtyvät Kirjurinluodon suurensuuressa ilmaisessa leikkipuistossa sekä vuohia ja lintuja katselemassa. Vapaavuoron saanut puutarhakasveista kiinnostunut aikuinen voi käydä tien toisella puolella ihmettelemässä suuria nimettyjä perenna- ja pensasistutuksia tai vain tehdä kävelylenkin luonnossa mukavilla poluilla. Varoitus, Pori Jazzin huippuviikonloppu ei ole paras hetki tähän, koska reittejä on voitu sulkea.

Poria Kirjurinluodosta kaupunkiin päin jazzien aikaan 2018

Porin keskustassa suunnistamista taas helpottaa kivasti, että aina tulee vastaan itä-, länsi- tai muu ilmansuuntapuisto.

Upeat rungolliset verenpisarat jossakin Porin keskustan puistoista

Porin Yyteri harmaana kesäpäivänä

Ne muut

Kotkan puistot ovat tooooodella upeita ja moneen otteeseen palkittuja. 

Vanhan Porvoon puuarkkitehtuuri on maankuulua. 

Hämeenlinnan Aulanko on yksi suomalaisen maiseman ikoneista, jonka luontoa ja puistoja on ihailtu 1800-luvulta alkaen. 

Hangon rannat ja Suomen eteläisin kaupunki ovat kaikille tuttu piste kartalla, riippumatta siitä, onko siellä käynyt. 

Heinola on minulle vierain näistä kohteista.

Eri kaupunkien puistoista kirjoitan toiste lisää! Täytyy kaivaa valokuvia ja tehdä lisää retkiä.

Info: 

Mikä on kansallinen kaupunkipuisto? Se on kaupunkiympäristössä sijaitseva arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden laaja kokonaisuus, jota kaupunki on sitoutunut hoitamaan. Monipuolinen esite täältä.

Koitan lähiaikoina saada aikaan jotakin myös oman pihan syysjutuista! Mukavaa viikon jatkoa! Kerro kommenteissa oma kaupunkien puistojen suosikkisi!