Olenko pudonnut luonnon ihmemaahan?! Kysymys on noussut monesti
mieleen tänä syksynä, kun ruska on leiskunut upeana ympärillä. Mutta ihan tätä
arkista kotimaisemaa se on ollut. Viime
viikolla alkoi täällä lounaisrannikolla lehtien joukkoputoaminen, mutta vielä
on kauniita värejä jäljellä – ja jopa muutama kukka. Ruska ihailun ohessa olen tehnyt syystöitä ja ostin viime viikolla uuden lintulaudan, joka on
saavuttanut suuren suosion.
Tässä postauksessa pääpaino on syksyn väreillä ja tunnelmilla!
Viimeiset kukkijat
Täällä melkein meren äärellä pakkanen ei ole vielä pahasti
puraissut. Muutama viimeinen kukka vielä kukkii.
Kesäkukista on jäljellä keijunmekko. Se on aina vaan kivan näköinen, joten olen antanut sen olla terassilla.
Tein lehtikompostiin tilaa uusille lehdille. En haravoi niitä kaikki pois, mutta kiveykset pitää puhdistaa ja muualta poistan paksuimmat
lehtimatot. Kompostista löytyi ihan multaa muistuttavaa tavaraa:
Kukkia ei niin kaipaa kun kauniita värejä riittää muutenkin.
|
Purppurahappomarja on punainen kesälläkin, mutta vielä hienompi nyt. 21.10.2018 |
Kasvihuoneen tomaatit
Tomaatit on tältä kaudelta poimittu ja kasvustot roudattu kompostiin. Tältä näytti 18.10.2018. Vielä siellä punoitti, mutta kypsyminen oli jo ihan onnetonta. Jonkun verran poimittuja tomaatteja on vielä kypsynyt sisällä.
Loput tomaatit oli aika siivota pois 18.10.2018 |
Lintulauta ladattu siemenillä
Ostin viime viikolla uuden lintulaudan. Yritin valita
sellaisen, joka pysyisi puhtaana ja josta orava ei ryöväisi
ruokia. Ja haluaisin sen kestävän monta vuotta. Tykästyin tähän metalliseen, löytyi ihan lähi-Tokmannilta:
Linnut ovat ottaneet uuden ruokintakauden innokkaasti vastaan. Olen siirtänyt
lintulaudan suojaiseen paikkaan. Meidän (etenkin kissan) on helppo tarkkailla
lintuja makuuhuoneen ikkunasta. Kukaan ei kävele tuosta ohi, joten saavat olla
rauhassa. Ennen kaikkea uskon lintujen arvostavan sitä, että vieressä on suuri
pensas, jonne on helppo mennä turvaan. Myös pienen metsikön reuna on ihan
lähellä.
Lähinnä tuossa käy tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia.
Tutustumassa on käynyt myös käpytikka, närhi ja harakka. Mustarastaat hengailevat
maassa. Kiva kun mustarastaalla on nyt lajitovereita. Viime talven se vietti
pensaan juurella ihan yksin. Se pesi taas kesällä vakipaikallaan talon nurkalla
ja ilmeisesti sillä on nyt perhe seuranaan.
Nöpö tykkää keskeneräisestä terassin kulmasta. |
Ja vielä yksi kuvakollaasi, meinasin jo unohtaa. Viimeinen kuva ennen kuin buddhani siirtyi talvisuojaan:
Mukavaa viikonloppua sinulle lukija, kiva kun kävit!
Keijunmekko kukkii vieläkin��
VastaaPoistaKeijunmekko on itse asiassa monivuotinen kasvi, pitäiskö pistää talteen..?
PoistaHyvältä näyttää oma multa. Lintuja on kiva seurata. Täälläkin talviruokinta on jo aloitettu.
VastaaPoista:)
PoistaRuskakuvia ja viimeisiä kukkijoita on kiva katsella blogeista. Unohtuu hetkeksi, että omista ikkunoista näkyy enää paljaita varsia ja ruskeita, lötköjä lehtiä. Kottikärrykuvasta seuraavassa kuvassa on houkuttelevan näköinen maisema. Polku oikein houkuttelee kulkemaan eteenpäin. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos! Polku johtaa talon pääovelle (jota ei paljon käytetä) vaikkei uskois :)
PoistaKauniita kuvia! Keijunmekkokin niin ihana, nautin kuvistasi itselläni kun ei keijunmekkoa tänäkesänä ollutkaan.
VastaaPoistaKiva kun tykkäsit <3
PoistaIhana kisu, harmi että ei voi itse ottaa allergian takia.
VastaaPoistaNy on ollukki ihan uskomaton ruska. Meillon ollu jo nii monta pakkaasyätä, että lähes kaikki kukat on menny. Enää muutama sinnikäs jatkaa. Mullon talipallotelines osittain jasmikepuskan sisällä. On turvalline paikka, eikä isoot linnut pysty käyrä rohomuamas evästä. Mä tykkääsisin oravista, muttei niitä meillä oo.
VastaaPoistaJasmikepuska kuulostaa hyvältä paikalta! Oravat on hauskoja katsoa, mutta hirveitä rohmuja.
PoistaRuska on ollut mahtavaa tänä vuonna. Ihanan näköinen talipallorengas. Oravat on mukavia siihen asti kun ne pyrkii sisälle. Ovea ei pysty pitämään auki yhtään . Meillekin tuli makuuhuoneeseen asti pienestä raosta lasituksessa ja ovessa. Pissasi kaikki paikat sängyt ja kaikki . Kyllä harmittaa vieläkin. Naapurustossa meillä rivarissa syötti sitä joku ja se kesyyntyi kummasti . Sitten se pesi katolla ja toi seuraavana vuonna poikasetkin ruoka-apajille . Kattopesujen myötä katot tarkastettiin ja pesiä oli monta ja suuria ne hävitettiin. Toivottavasti kukaan ei enää niitä syötä .
VastaaPoistaOravat kesyyntyy tosi nopeasti! Ollaan otettu opiksi, koska on tosiaan kamalaa, jos tunkevat sisään. Meillä on onneksi ollut vain kellarissa sisällä.
Poista