Kultaköynnöksen lonkeroissa

On mennyt niin paljon aikaa tietokoneen ääressä, etten ole saanut aikaiseksi istuskella vielä lisää blogipäivitysten parissa. Asia pitää korjata! Kevät keikkuu, lunta, räntää ja vettä saadaan vuoronperään ja auringonpaistetta kaupan päälle! Taimetkin sentään kasvavat ja viherkasveistakin on iso osa vielä hengissä...

Kultaköynnös Epipremnum pinnatum

Viherkasvien keväthuolto venyi ja vanui ja sitten paljastui melkoinen kirvapopulaatio viherhuoneesta. Jouluksi hankittu jouluruusu lensi ensin pihalle, sitten sinne rojahti suuri palmu. Edelleenkään en ole saanut aikaan Lopullista Suurta Puhdistusta, joten viherhuone on pannassa pikkutaimilta. Kevään taimet ovat pitkin keittiön ja olohuoneen ikkunalautoja. 

Tomaatin taimia, onneksi osa on jo isompia kuin nämä kuvassa.

Muiden blogien innoittamana kokeilen tänä vuonna ekaa kertaa kelloköynnöksen kasvatusta. Se tekee tosi hauskoja taimia, heti paljon isompia kuin tomaatin taimet, joita muuten lähinnä on ikkunoillani. Alkuvaiheessahan nämä ovat. En ehkä ehdi saada kukkia kesällä, mutta jos edes vihreyttä. Siemeniä ostin yhden pussin. Ihan mukavasti ovat itäneet, tällä hetkellä näyttää siltä, että saan neljä taimea. Ei tullut kovin montaa siementä pussissa, olisiko ollut kuusi! 

Kelloköynnöksen pikkutaimia

Suurin osa viherhuoneen kasveista tuntuu olevan ihan kunnossa kirvalöydöstä huolimatta. Yritin tehdä kultaköynnökselle kevätleikkausta. Mietin, että tästä voisi tehdä blogipäivityksen. Kertoa, kuinka se tekee valtavan pitkiä lonkeroita, joista vähitellen putoaa lehdet niin, että viisimetrisen varren päässä on muutama lehti. Niitä sitten leikkelen pois.

Kultaköynnöksen muutaman metrin kaljun varren päästä löytyy pitkä pätkä hyväkuntoisia lehtiä

Pohdiskelin, kuinka blogissa pitäisi kertoa, että on oltava tosi varovainen, ettei leikkaa sitä lehtensä pudottanutta lonkeroa, jonka päässä onkin kiinni se kaikkein rehevin osa kasvia... 
- Ja hups, nipsnaps, olin leikannut sen! -  Eihän siinä muuten mitään, kasvaahan tuo uudestaan. Mutta että pitäisi irrottaa ne varret tuolta seinältä, jotka eivät enää ole ruukussa kiinni. Mikä vaiva! 
Köynnös tekee ilmajuuria ja on kasvanut seinään kiinni, jykevillä kiinnittimillä, monesta kohtaan. En tiennyt, miten olisin saanut oikeat lonkerot irti. Pistin tyngän pään vesilasiin ja tarkkailen tilannetta. Laitan varren seuraavaksi kylvömultaan juurtumaan. Ehkä minulla pian on kaksi kultaköynnöstä, joita en enää koskaan saa irti toisistaan...

Tummimmat kohdat ovat kultaköynnöksen kasvattamat "seinäkiinnittimet"

Mini-Info: Kultaköynnös

Tykkää hajavalosta, ei siis suoraa auringon paistetta. Jos valoa on liian vähän, lehdet muuttuvat täysin vihreiksi.

Keväästä syksyyn multa pidetään kosteana, lannoitetaan parin viikon välein. Talvella annetaan vähän niukemmin vettä. Voi kasvaa amppelista alas, paalua ylös tai minä olen tukenut narulla seinille ja on kiinnittynyt seiniin myös itse.

Vielä kuva monta vuotta vanhasta viirivehkasta. Eräässä tv-ohjelmassa tässä äskettäin "asiantuntija" selitti viirivehkasta, että se on semmoinen, että kannattaa heittää pois vaan, kun ruma siitä tulee. Ostaa sitten aina uuden. Olin ihan sydämistynyt. Minulla on ollut sama viirivehka ties miten monta vuotta. Karsin sitä rajuin ottein jostain reunasta keväisin, että mahtuu taas ruukkuunsa ja siinä se sitten rehottaa, kunhan vesipalvelu toimii. Tänä keväänä on (silläkin!!!) huolto tekemättä, ei ole edes lehtiä pyyhitty. Ei tuo nyt silti kovin pahalta näytä?!

Viirivehka on evakkopaikalla kun raivasin taimille tilaa. Turhan matala kukkapylväs. 

Toivottavasti alkaisi syntyä useammin näitä päivityksiä. Sillä jos en tee itse päivityksiä, en saa aikaan myöskään lukea muiden blogeja. En ymmärrä miksi, kun blogien lukeminen on kuitenkin niin mukavaa?! Toivotaan parempia kevätsäitä ja hyviä kylvöjä!