Kotipihan niityllä mm. päivänkakkara, ketoneilikka, ahomatara, puna-apila sekä heinät |
Nuokkukohokki kukki hyvin niitylläni, mutta lopetti jo kukintansa. |
Niittykukat tykkäävät köyhästä
maasta. Minulla on yksi kuiva ja hiekkainen kohta puutarhassa, joka on saanut kehittyä
niityksi ihan itsekseen, kun alueella on niittykasveja ollut jo ennestään. Se
on viime vuosina noussut oikeaan kukoistukseen. Viime kesän kuivuus hyödytti
selvästi ketoneilikkaa, jota on nyt paljon. Se ei pärjää kilpailussa muille paremmilla kasvupaikoilla.
Kotipihalla päivänkakkara ja ketoneilikka
|
Hiirenvirna |
Häntälän notkot
Juhannuksena oleilin Uskelanjoen (Salonjoki) maisemissa. Sen rantojen kumpuilevat peltomaisemat ovat minun sieluni maisemaa, sukuni on sieltä suunnalta. Ensimmäistä kertaa kävin Uskelanjoen latvahaaroilla Rekijoella Häntälän notkoilla. Siellä on merkitty luontopolku hienoissa maisemissa ja naudat olivat työssään, pitämässä niittyjä avoimina. Suosittelen kohdetta ehdottomasti muille paitsi huonojalkaisille (toki maiseman näkee jo ihan lyhyelläkin kävelyllä). Alueen kuuluisimman asukkaan, pikkuapolloperhosen lentoaika oli jo lopuillaan. Muutama perhonen vielä lenteli niityillä, joten laji tuli bongattua.
Häntälän notkoista tarkemmin, klik.
Auto kannattaa jättää Häntälän kyläkeskukseen (josta voi ostaa mm. jätskit ja Häntälän hunajaa).
Koirat pitää jättää kotiin. Pukeutumisessa kannattaa huomioida jyrkät rinteet, lehmänpaskat ja paarmat!
Ylh.vas. 2 pikkuapolloperhosta, etummainen oli jo ihan rispaantunut. Muut kuvat Häntälästä paitsi oik. ylhäällä perhonen ruusuruohossa viime kesänä Vallisaaressa . Myös seuraava kuva Häntälästä
Kävin myös minulle
tutummilla paikoilla. Vaikka Uskelanjoen jokivarret ovat pääosin pöheikköjä laidunnuksen
useimmissa paikoissa loputtua, niin hienoja niittyläikkiä löytyi silti (kuten seuraava kuva). Tytär
väsäsi juhannuksen kunniaksi pari kukkaseppelettä.
Lupiinitalkoot
Kävimme myös nyhtämässä
kukinnot lähimmistä tienvarren lupiiniesiintymistä. Lupiini on julistettu
haitalliseksi vieraslajiksi. Se ei kelpaa perhosten toukille ravinnoksi, toisin kuin monet muut niittykasvit. Se sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta ja
rehevöittää siten kasvupaikkaansa, joten se on suuri uhka muille niittykasveille.
Jos sinun lähelläsi on lupiiniesiintymiä, niin vielä ehtii ehkä keräämään
kukintoja ennen kuin siemenet ovat levinneet! Lisätietoja vieraslajit.fi (klik)
Takaisin kotipihalle
Niittyä olisi kiva olla
enemmänkin kotipihassa nurmikon sijasta. Savimaalle on haasteellista luoda
niittyä. Keräävä ruohonleikkuri olisi siitä hyvä, että ruohon pois kerääminen köyhdyttäisi
maata. Hiekka toimii maan köyhdyttämisessä, jos tarkoitus on tehdä ihan pieni niitty (isommalle alalle voi upota koko Sahara).
Suuremmalla alueella voi tehdä pieniä niittylaikkuja. Pienikin alue on kaunis
ja jos kasvit viihtyvät, ne voivat levitä.
Parasta on yrittää valita alueelle
sopivia lajeja eikä jääräpäisesti pysyä suosikeissaan. Savensekaisessakin maassa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi lehtosinilatva, lehtoakileija ja lehtoängelmä. Tuota viimeistä olisi kiva saada tänne, muut ovatkin tuttuja. Maahumala viihtyy suorastaan
riesaksi asti meillä ja porhaltaa pitkin nurmikkoa, joten se on varmasti ekana
paikalla, jos ja kun koitan saada uutta niittyä. Kotipuutarhalehden numerossa 6.2019 on enemmänkin juttua niityistä. Kannattaa katsastaa, jos aihe kiinnostaa.
Kuvassa etualalla niitty ja paviljongin takana nurmikkoalue. Takana näkyy myös puutarhaportti, jonka ympäristö on kesken ja johon olisi kiva saada lisää niittyä. Tulipaikka lisättiin viime syksynä, keskeneräistä on vielä. |
Kas vain, meillä on ollut samoja mietteitä ja puuhia, sillä minäkin tempaisin pystyyn yhdennaisenlupiinitalkoot. Häntälännotko on vieläkin käymättä, vaikka matkaa ei ole paljon mitään. Onneksi sain ihailla notkoa kuviesi kautta.
VastaaPoistaMun talkoisiin houkuttelin tyttären mukaan, kun sanoin, että seuranpito riittää, ei tartte kitkeä! No, kyllä hän auttoi. Toivottavasti pääset Häntälään, hieno se on varmaan loppukesälläkin!
PoistaMinulla oli aiemmin niittykasveja keskeisellä paikalla pihalla. Jouduin siirtämään ne kauemmas pihan perälle, kun alue näytti loppukesästä niin ränsistyneeltä. Nyt ne kasvavat paremmassa paikassa. Lisään niittykasveja sinne vielä vähitellen.
VastaaPoistaJoo, reuna-alueilla voivat rauhassa rehottaa. Siinä Kotipuutarhan artikkelissa puhuttiin, että siistin alueen ja niityn väliin voi vielä laittaa vaikka aidan, niin pysyy selkeänä.
PoistaJos tontti olisi isompi, haluaisin niityn ehdottomasti!
VastaaPoistaHmm, jos tekisi sellaisen neliön kokoisen niityn ;)
PoistaNiittyjen ystävä ilmoittautuu! Kauniita niittykuvia sekä kotoasi että Häntälännotkolta. Kotipaikallani on paljon niittymaisemaa: on rehevämpää suoniittyä, ihan kuivaa ketoa, metsäniittyä ja kaikkea siltä väliltä. Mieluisin itselleni on keto ja sellaisia yritän omista pienistä niittylämpäreistänikin saada. Alku- ja keskikesälle onkin jo lupaavasti kukkijoita tulossa, mutta loppukesä on vielä arvoitus. Olen ajatellut, että leikkaisin joistakin päivänkakkaroista kukkavarret heti ensimmäisen kukinnan jälkeen alas, jos vaikka intoutuisivat tekemään uuden kukinnan loppukesällä. Se jo piristäisi niityn loppukesän ilmettä kummasti. Ehkä siirrän sinne myös pari bellistä tuomaan väriä. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaHmm, enpä ole ajatellutkaan, että päivänkakkarat saisi kukkimaan monta kertaa. Muista kertoa, jos onnistuu! Minulla kasvaa päivänkakkaroita ihan älyttömissä paikoissa, kun ennen niitä oli niin vähän, etten raaskinut poistaa. Nyt olisi jo varaa karsia!
PoistaNiityt ovat minunkin mieleeni:) Meillä on ollut hyvin pienellä alalla niittykasveja. Ehkäpä vielä joskus kasvatan aluetta vähän isommaksi:)
VastaaPoistaMukavaa viikonlopun jatkoa!
Pohdiskelin juuri kaverini pikkuruisella pihalla, että ehkä sinne neliön verran saadaan niittykasveja ;)
PoistaTodella kauniit niityt! Minullakin on oma pikkuinen niitty haaveissa, osa siemenistäkin on jo valmiina. Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoista