Kesän iso projekti: Pensasaidanteen istutus savimaalle

*Mukana mainoslinkki suosittelemistani puutarhakirjoista*

Pitkään kesken ollut raja-aidanneprojekti on vihdoin valmistumassa. Naapuritontin rakentamisen myötä istutin pari vuotta sitten rajalle pajuja ja pensaita. Loppupätkä jäi tekemättä, koska siitä piti ensin purkaa vanha vaja. Siihen halusin tehdä monilajisen, vapaasti kasvavan pensasaidanteen. Haastetta tuovat savimaa ja vesimyyrä. Nyt on vihdoin lähes valmista! Esittelen projektin ja istutetut lajit. 

Etummaisena vasemmalla valkopajuangervo

Maaperä on täällä tiukkaa savea. Alkupätkän pensasaidannetta istutin pari vuotta sitten korkeaan kohopenkkiin. Vuosi sitten keväällä kerroin, miksi se meni pieleen. Vesimyyrä ihastui multavaan kohopenkkiin ja järsi pensaiden juuria ja jopa katkoi pensaan irti maasta. Toisessa penkissä kasvaneen kirsikkapuun sain nostettua käsin irti, kun sillä ei ollut enää juuria. Tämän takia en tällä kertaa tehnyt kohopenkkiä. 

Siis varoituksen sana: Aina kehutaan, kuinka kohopenkki on savimaalla autuus ja onni kasveja istuttaessa. Ei ole, jos alueella on vesimyyriä. Ne ovat autuaita siitä, että olet rakentanut niille pesäkummun.

Tästä lähdettiin. Vaja on menettänyt ekan palan seinää.

Istutuskuoppien tekeminen savimaalla aiheuttaa ongelmia, koska niihin tuppaa kertymään vettä ja kasvit voivat hukkua, kun niiden juuret ovat vedessä. Siksi maata pitää kuohkeuttaa laajemmalta alueelta, jos ei tee kohopenkkiä. Saven joukkoon voi sekoittaa kaikkea käsiin osuvaa (no ei ihan) kuten hiekkaa, turvetta ja multaa. Minä hain peräkärryllisen hiekkapitoista kompostilla parannettua multaa multa-asemalta, jota sekoitin savimaan joukkoon. Saa sitten nähdä jaksoinko kaivaa ja parannella tarpeeksi, kun ihan lapiopelillä riehuin.

Valitsin pensaslajeja, jotka pärjäisivät savimaassa tai ovat yleisesti ottaen vaatimattomia ja kestäviä (ja silti kauniita). Toinen vaatimus oli pensaiden koko, sillä tarkoitus on saada niistä näkösuojaa. (Siitä, mistä lajeista vesimyyrä ei niin välittäisi, en oikein löytänyt tietoa. Ei sellaisia ehkä ole.) Laitoin samaa lajia enintään 3 kpl, jotta näen, mitkä viihtyvät.

Homma jatkuu. Lattia osin purkamatta.

Kaikkein kivoin tulos minusta tulisi, jos mukana olisi myös havukasveja tuomaan omat sävynsä ja vihreyttä talveen. Miksi en sitten laittanut niitä? Joskus kyselin naapurin visiota rajan suhteen ja hän ilmoitti laittavansa tuija-aidan (eikä siihen kaivattu meidän osallistumista). En tiedä, millä vuosikymmenellä se on tulossa, mutta jätin havut siis hänelle. 

EDIT Postauksen loppuun päivitetty syksyn 2020 tilanne näiden 2019 istutettujen osalta. 

Aidanteen lajit:

Juhannusruusun uudet keltaiset kukat matarasta!

Juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’) 

-        Pensasruusujen pitäisi pärjätä savimaassa ja juhannusruusu on erityisen tuttu ja kestävä laji. Korkeus 150-200 cm.

-        Siirsin juhannusruusua tontin toiselta reunalta (ei niin savisesta paikasta) aidanteeseen 2017 ja se on hyvinvoivan näköistä 

Koristearonia

Koristearonia  (Aronia melanocarpa)

-        Korkeus 200-250cm. Syysväri on upea, loistavan punainen. Melko vaatimaton kasvualustan suhteen, mieluiten tuore läpäisevä multamaa. Marjat käyttökelpoisia, mutta ei sellaisenaan syötynä hyviä.

-     Istutettu 2019. Minulla on pari marja-aroniaa toisella puolella tonttia ei-savisella maalla. Otin tällä kertaa koristearoniaa edullisen hinnan takia, sillä en tiedä, pärjäävätkö ne tässä, mutta kokeillaan.

Etualan sinilehtinen pensas on marjatuomipihlaja

Marjatuomipihlaja  (Amelanchier alnifolia)

-        Tekee herkullisia marjoja myös itsepölytteisesti. ’Smoky’ kasvaa reilun kahden metrin korkuiseksi ja tekee paljon juurivesoja.

-        Istutettu 2019

Lännenheisiangervo

Lännenheisiangervo (Physocarpus opulifolius)

-      Heisiangervot ovat terveitä ja helppohoitoisia pensaita. 2-3 m korkeita ja nopeakasvuisia. Pärjäävät varjosta aurinkoon. Pitäisi pärjätä monenlaisessa maassa, jopa savessa. 

- Istutettu 2019.

'Diablo'

'Lady in Red'

Purppuraheisiangervo ’Diablo’ ja ’Lady in Red’

- Purppuraheisiangervot ovat punalehtisiä lajikkeita. Lady in Red on kirkkaamman punainen matala lajike.

- Istutettu 2019. Lady in Red on vain noin metrin korkuinen, mutta otin sen mukaan väriä tuomaan.

Pihlaja-angervo

(Viita)pihlaja-angervo  (Sorbaria sorbifolia)

-        Nopeakasvuinen tuuhea pensas, joka leviää juurivesoilla. Pärjää lähes missä vain. Korkeus 150-200 cm.

-        Tämän olen istuttanut perimmäiseen nurkkaan 2017. Se voi olla oikea riesa levitessään voimakkaasti. Käytä harkiten. Tarkoitus on pitää se aisoissa ruohonleikkurilla.

Etualalla juhannusruusu (sekä heinät ja matarat) ja pajuaidan pää. Vastaistutettu alue takana, mistä vielä puuttuu nurmikko.

Unkarinsyreeni  (Syringa josikaea)                 

-        Unkarinsyreenit kuulemma pärjäävät savimaassa.

-        Saa nähdä miten käy ja ovatko nämä aitoja unkarinsyreenejä (tunnistus onnistuu paremmin kunhan kukkivat).  Istutettu 2019.

Kirjokanukka iltahämärissä

Kanukat
Laikkukirjokanukka  (Cornus alba) ’Elegantissima’ ja viirukirjokanukka ’Sibirica Variegata’

Kirjokanukat ovat näyttäviä noin 2m korkeita pensaita, joiden osittain valkoiset lehdet loistavat erityisen kauniisti hämärässä. Ilmeisesti kaikki kanukat voivat viihtyä myös savimaassa. 

-        Omani on istutettu 2017, ilmeisesti kärsineet myyristä, ehkä muustakin, sillä ovat kasvaneet surkeasti. Mutta ehkä niistä vielä joskus pensaita tulee, tänä kesänä näyttävät jo paremmilta.

Valkopajuangervo ’Allikko’    (Spiraea alba) 

-        FinE-laji, pärjää märässä maassa ja jopa ajoittain seisovassa vedessä. Korkeus 1-1,5m. Leviää juurivesoilla. 

-        Tämä pensas osui sattumalta eteeni 2017 ja se on pärjännyt hyvin.

Vinoruutuaita pajusta. Ja ruohot PITÄÄ poistaa juurelta...

Koripaju (Salix viminalis)                             

-        Pajut pärjäävät savimaassa ja niitähän on olemassa hyvin monia lajeja.

-        Osa raja-aitaa on tehty pajupistokkaista. Ne ovat viihtyneet ihan kohtuullisesti. On ihan luonnollista, että osa pistokkaista on kuollut. Ongelma aidan korjailussa on, että uudet pistokkaat pitäisi istuttaa keväällä lepotilaisina ja niiden hankinta ajoissa tuppaa joka vuosi unohtumaan…

Apua, meillä on puutarha! | Puutarhan parhaaksi | Nikkaroi piha viihtyisäksi | Ajatuksia puutarhurille | Suomalainen viherpiha |

Pajuaita vielä päädystä. Uudet oksat pitäisi vielä sitoa aitaan.

Muita mahdollisia lajeja

Pihajasmike (Philadelphus coronarius)

En ole ajatellutkaan, että tämä ihanan tuoksuvakukkainen pensas käy hyvin savimaalle! Niinpä kuitenkin kerrotaan juuri tulleessa Kotipuutarha-lehdessä (nro 8.2019), joten taidanpa hankkia tällaisen.

Lumimarja (Symphoricarpos albus)

Lumimarja on kestävä tapaus, se pärjää niin auringossa kuin varjossa ja kestää tiesuolaa. Se mainitaan samaisessa Kotipuutarha-lehden jutussa.

Savimaa pidättää hyvin kosteutta. Sadetta on tullut vain vähän, mutta mustaherukat ovat suuria

Taikinamarja (Ribes alpinum) ja mustaherukka (Ribes nigrum)

Minulla kasvaa vanhoja mustaherukkapensaita oikein hyvinvoivina ilman kohopenkkiä savimaassa. Enempää en niitä halua... Taikinamarja on sukulaislaji ja myös se sopii hyvin savimaalle. Taikinamarja on hyvä laji myös matalaksi leikattavaksi aidaksi. Ainoa vika siinä on pensaiden mataluus. Taikinamarja on 100-150 cm korkuinen ja mustaherukka 120-150 cm.  

Satojen naulojen lisäksi maasta löytyi myös mm. jakoavain

Vinkki naulojen etsijöille!

Uskomattoman paljon aikaa meni maasta naulojen etsiskelyyn! Vajan ympäristöön oli suorastaan kylvetty niitä. Poikani ja metallinpaljastin olivat suureksi avuksi. Todella tehokkaaksi homma muuttui vasta, kun (toinen) naapuri lainasi meille varren päässä olevaa magneettia. Ensin metallinpaljastin sanoi piip ja sen jälkeen magneetilla sohimaan, niin löytyi pintamaan joukkoon piiloutuneet ruosteiset naulat hyvin.

Pensasaidan eteen tulee nurmikkoa ja esimerkiksi niittyhumalaa kunhan säät viilenevät, joten törröttäviä nauloja ei alueella voi olla. 
Pensaiden juurelle on vielä saatava haketta rikkaruohoja torjumaan. 

Saimme apua vajan purkuun. Tässä vieraileva työnjohtaja.

Minulla on ollut tämän päivityksen teko mielessä koko kesän. Reissusta kotiin palatessa vähän huvitti, kun uusi Kotipuutarha-lehti tuli postissa ja siellä oli iso juttu savimaasta. Ajankohtainen aihe :)

EDIT Lokakuu 2020  Koska postausta edelleen luetaan, niin tiedoksi, että pensaat voivat edelleen hyvin. Kaikki 2019  istutetut pensaat ovat elossa ja hyvissä voimissa ja kasvaneet. 

Vanhemmista pensaista: Kanukoiden huono kasvu tympi ja siirsin toisen niistä muualle. 

Heinäkuun kukintaa puutarhassa

Heinäkuu on alkanut mukavasti, puutarhassa kuopsuttaen tietysti. Tähän postaukseen on koottu joitakin heinäkuun kukkijoita puutarhassani. Osa kuvista on kuun alusta, osa tänään Nöpön kanssa otettuja. Kärhöt ovat nyt puutarhan kuningattaria!

Terassia ja keittiön ikkunoita vastapäätä on  rehevä puolivarjon kukkapenkki. Se on tänä vuonna pistänyt parastaan. Isotöyhtöangervo on tuossa aina komea, samoin valkotäpläimikkä. Tarha-alpi on turhankin terhakka. Tänä vuonna keijunkukat, jalopähkämöt, akileijat ja pitkään jurottanut jättipoimulehti viihtyvät. Pirteä ilmestys on ekaa kesää kukkiva keltainen akileija! Sormustinkukat tuovat lisämaustetta.

Terassin vieressä kukkivat mm. kärhö (Ville de Lyon, veikkaan) ja tähtiputket. Tässä monta vuotta ollut Jackmanii-kärhö on heittänyt henkensä. Ostin kyllä jo uuden, mutta se on eri paikassa eikä vielä kuki. Tämä paikka räystään alla on kuiva, ei kovin hyvä kärhöille.

Isotähtiputki Astrantia major

Kuunliljat selvästi tykkäsivät, kun tänä kesänä kiskoin pois häirikkö-lyhtykoisot, jotka tunkivat paksun juurakkonsa joka puolelle. Kuunliljat kukkivat parhaillaanja lehdet ovat jopa kättäni suurempia. 

Kasvimaata en viitsinyt kesäkuun kuivuudessa kastella riittävästi ja se on aika ankea. Kasvimaan portilla rehottaa sentään tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon.

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmän 'Madame Julia Correvon'

 Sisääntulopenkissä kukkii kauniina kaarena loistokärhö Piilu. Alemmassa kuvassa näkyvät sen seuralaiset: matalat havut, tämän kevään messutuliainen kuparisara sekä ilmeisesti viime vuonna kesäkukaksi hankittu neilikka, joka näyttää viihtyvän hyvin ja sopii Piilun seuraan. Ahomansikka on levittäytyy vauhdilla - ja ihan suunnitellusti- maanpeitekasviksi kuivaan rinteeseen ja tekee marjaa.

Clematis 'Piilu'

Piilun kukkia on myös maanrajassa - lisänä mm. neilikka ja kuparisara (vasemmalla) sekä ahomansikkaa

Puutarhan puolella kultapalloilla menee tänää vuonna tosi huonosti, mutta isohirvenjuuri kasvaa kohisten pituutta. Kuvassa kiven vierustalla mm. isohirvenjuuri, oikealla kastelupumppu ja taustalla lampi. 

Puutarhan ison paviljonkipenkin kukinnasta laitan kuvaa sitten, kunhan saisin sen(kin) remontin siihen kuntoon, että siitä syntyisi postaus.

 Ehdotin Nöpölle poseerausta kukkapenkeissä, jolloin se otti suunnan kohti risukkoja.

Viime postauksessa esittelin kurjenpolvia. Niiden seurassa on kukkinut kaunis varjolilja.

Mukavaa loppuviikkoa lukija, toivotamme minä ja Nöpö! Ensi kerralla olisi tarkoitus kertoa kesän isoimmasta puutarhaprojektista, joka lähti liikkeelle seiniä kaataen ja on nyt onnellisesti loppusuoralla.

Geranium - kaunislehtiset kurjenpolvet esittelyssä

Olen tänä kesänä aloittanut puutarhassa kurjenpolvien määrän kasvattamisen. Ne saavat valloittaa yhden kukkapenkin suurimmalta osin. Ne ovat pitkäikäisiä, talvenkestäviä, helppohoitoisia ja monipuolisia. Lehdistö on minusta todella kaunis ja vaihteleva. Ne peittävät hyvin kasvupaikkansa. Monet niistä sopivat esimerkiksi reunuskasviksi tai maanpeitekasviksi. Kukat ovat melko pieniä eivätkä erityisen näyttäviä, mutta kauniita ja niissä löytyy eri värejä - kuten muuten lehdissäkin. Perhoset ja pörriäisetkin pitävät niistä useimmista.

Lisäsin tänä kesänä tuoksu- ja peittokurjenpolven määrää maasta vetäistyillä kasveilla, joissa ei ollut multaa mukana ollenkaan. Todella hienosti lähtivät kasvuun. Sopivat siis käytettäväksi, jos haluat varoa kotiloiden leviämistä ja pestä kasvien juuret ennen siirtoa!

Tuoksukurjenpolvi kukkii

Löysin nimet seuraaville oman puutarhan kurjenpolville:

Ihanalle vaaleanpunaiselle kurjenpolvelle löysin kaksi nimeä. Oikea on oletettavasti harmaakurjenpolvi 'Ballerina' (G. cinereum). Joten olisiko kivikkokurjenpolvi vanha nimi.

Ballerina leviää hitaasti, sillä se tekee mättään, ei rönsyjä. Lehdet ovat todella pienet ainakin tällä hetkellä. Tämän hankin tänä kesänä, joten kokemusta ei vielä ole. Sen kukka on herkän kaunis, valkoisella pohjalla on punaisia "suonia". Tykkään tällaisesta pienestä kauneudesta, jota pitää katsoa läheltä.

Harmaakurjenpolvi 'Ballerina'

Tuoksukurjenpolven (G. macrorrhizum) lehdet tuoksuvat selvästi mäntysuovalle, jos niitä menee haistelemaan. Osa lehdistä talvehtii, joten vihreyttä on heti keväällä. Kukat ovat valkoiset tai lilanpunaiset. Hyvä peruslaji, maanpeitekasvi joka leviää ja peittää, mutta ei leviä villisti. Ei kuitenkaan ihan matala (20-30 cm) ja melko roteva, joten sopii esimerkiksi puiden alle tai isojen perennojen seuraan.

Tuoksukurjenpolvimätäs, vasemmalla kartiovalkokuusi ja takana marja-aronia

Peittokurjenpolvi (Geranium x cantabrigiense) on toinen hyvä maanpeittäjä, lehdistö on matalampi, tiheämpi ja kiiltävämpi kuin tuoksukurjenpolvella. Saman väriset kukat kuin tuoksuversiolla. Minusta tällainen tiheä mätäs on hieno.

peittokurjenpolvi, oikealle on sekaan kaatunut yksi hailakka punapäivänkakkara

Verikurjenpolvea (G. sanguineum) kasvaa myös luonnonvaraisena lähinnä lounaisessa saaristossa.  Sitä on eri korkuisia (n. 20-30 cm) ja värisiä kantoja: punaviolettia, vaaleanpunaista ja valkoista. Se on kasvanut minulla jo monta vuotta kivikon reunalla ja kasvattanut todella tiiviin kasvuston, mutta ei ole levinnyt laajalle, mikä voi johtua kasvupaikasta. Sekä suomalainen että tieteellinen nimi viittaa veren väriin todennäköisesti lehtien loisteliaan syysvärin takia. Kun kukintakin on pitkä, niin tämä on suositeltava kasvi puutarhaan.

Verikurjenpolvi on todella kaunis perenna!

Tummakurjenpolvella (G. phaeum) on näyttävät kaksiväriset lehdet ja hieno kukinto. Yksittäiset kukat ovat vain 2-3 cm leveitä, mutta kasvavat korkeassa kukkavarressa. Sitä on monia eri lajikkeita, joiden kukkien väri vaihtelee valkoisesta tummaan. Se on viihtynyt minulla jo monet vuodet ja levinnyt hitaasti. Parhaiten se pärjää puolivarjossa.

Tummakurjenpolvi (Geranium phaeum)

Tummakurjenpolven lehtien keskellä myös valkotäpläimikän lehtiä

Kyläkurjenpolvi (G. pratense) on luonnonvarainen laji. Minulla on siitä kaksi tummalehtistä puutarhalajiketta: 'Midnight Reiter' ja 'New Dimension'. Niiden viihtymisestä pidempään ei ole vielä tietoa. Jälkimmäinen reissasi kanssani Hollannista ja pisti niin pahakseen, ettei ole kukkinut.

Geranium pratense 'New Dimension'

Etualalla Midnight Reiter kukkii. Taustalla peittokurjenpolvi. 

Viimeisenä vuorossa tämän kesän hankintoihin kuuluva jalokurjenpolvi Rozanne, jonka upean punaisiin varsiin ihastuin. Kukatkin sitten osoittautuivat hienoiksi, ison sinisen lilan kukan keskus on valkoinen (näkyy parhaiten postauksen ihan ekassa kuvassa). Jalokurjenpolvet eivät leviä siemenistä. Sen pitäisi kasvaa tuuheasti ja kukkia koko kesä, saas nähdä.

Jalokurjenpolvi Geranium 'Rozanne'. Ostin ensin vain yhden, mutta hain vielä myöhemmin tämän toisen, joka on vielä ruukussa. Vasemmalla näkyy tummalehtistä maanpeitekasvia rönsyakankaalia.

Lajeja on todella paljon, lajikkeista puhumattakaan. Minulla ei ole mm. idänkurjenpolvea (G. himalayense), joka  kukkii isoin sinisin kukin. On ikävää, että kukinnan jälkeen rento kasvi rötkähtää maahan eikä näytä kovin hyvältä.

Nyppykurjenpolven (G. renardii) hankin heti kun vastaan tulee. Niin kauniit nyppyiset, harmaanukkaiset lehdet! Valkoiset, violettisuoniset kukat ovat toki myös kauniit!

Lajeja on myös lukuisia luonnonvaraisena! Haaveilen niiden saamisesta metsäpuutarhaan, mutta tämä on ihan ajatusasteella.

Tässä vielä kuva siitä epämääräisestä paikasta, johon kurjenpolvia keräilen. Penkin rajaa vasemmalla valkotäpläimikkä. Takana ovat pioni, marja-aronia ja oikealla sananjalkojen takana piilotteleva kartiovalkokuusi. (Sananjalat kasvoivat tässä ison kuusen kanssa ja puskevat aina paikalle.) Edessä penkin rajaa mätäskurjenmiekka ja pari keijunkukkaa. Tuo puska päivänkakkaroita lähtee pikaisesti tuosta pois. Tässä oli aiemmin pientä niittykasviviritystä, joten myös punapäivänkakkara kukki tässä (mutta ei toivottavasti ilmesty enää ensi kesänä). Pieni kirkkaanpunainen ruusu kukkii kovasti oikealla. 

Näiden keskellä on rinne, jonka pitäisi täyttyä kurjenpolvilla ja lisää niitä on aronian ja kuusen takana kellarin oven edustalla. Rinne on hyvä kurjenpolville (ja pioneille ja monille muille), koska ne eivät pidä talvimärkyydestä ja rinteestä vesi valuu hyvin pois. Maa on lähinnä paikalle tuotua ostomultaa, koska tässä ennen kukkapenkkiä oli suuri kuusi ja juhannusruusua (ruusu on edelleen kuvasta oikealle). 
Ehkäpä tämä alue ei ensi kesänä enää ole niin epämääräinen?

Pioni vielä lähempää. Kaunis kuihtuessaankin.

Jospa seuraavan postauksen saisin tehtyä vain kaikesta siitä, mikä nyt kukkii!

Onko sinulla kurjenpolvia? Mikä on suosikkisi?