Tuholaisten kiusaksi ja ruskaa iloksi

Onneksi puutarhan tapahtumat ovat tähän vuodenaikaan hitaita. Mukaan ehtii, vaikka muut asiat ovat olleet mielessä päällimmäisenä. Toisaalta jos jokin otus päättää popsia rakkaan kasvini, niin äkkiähän se vahinko tapahtuu. Suojaamaan siis! Postauksen loppupuolella syksyn tunnelmakuvia.

Kerroin aiemmin istuttavani tänä vuonna jonkin verran tulppaaneja ja muita sipulikasveja. (Omalla mittapuullani istutin paljon, mutta yleisesti katsoen ihan keskivertoa tämä on ollut.) Tein yhden uuden alueen sekoitusistutukselle ja kovasti toivon, että sieltä kukkameri nousee. Myyrien runsaus tänä vuonna huolettaa. Tein tällaisen hassun suojauksen tulppaaneille:

Poistin kiveyksen reunasta nurmikon ja istutin sipulikukkia ja yhden pensaan. Irtonaiset betonikivet ovat väliaikainen apu..

Minulla oli puoli rullaa jyrsijäverkkoa. Tungin sen reunat maahan ja levitin kaksi kaistaletta limittäin. Toinen reuna on kiveyksen päällä ja muutama kivi painona. Ja sitten keväällä kiskon tuon pois, ettei tulppaanien tarvitse noista pienistä rei'istä tunkea. Ekat piipot toki mahtuvat sieltä hyvin nousemaan. Vesimyyrät perhanat tietysti saattavat kaivautua syvemmältä sivulta paikalle, mutta voinhan partioida ympärillä kyttäämässä niiden reikiä.

No joo, vähän hymyilyttää itseäkin tämä viritys. Ei ehkä hymyilytä, kun kiskon tuota kevätkohmeisesta maasta, mutta toisesta reunasta se on siis onneksi irti maasta. Jyrsijäverkon loppu oli tarkoitettu uuden hyönteishotellin tekoon, suojaksi hotellin eteen linnuilta. Jospa sitten keväällä tulisi sekin tehtyä, kun verkko vapautuu.

Jyrsijäverkkoa jäi vielä pieni pala. Mietin, että mitäs tällä suojaisi. Ainoa, jonka ympärille se riitti, on uusi pikkuvaahterani. Pakko oli alemyynnistä tämä ostaa. Vaahtera tarvitsi kotia ja minä vaahteraa. Suunnitelmissa oli kyllä jonkun talvenkestävämmän hankkiminen, mutta kokeillaan nyt tätä. Suotuisissa oloissa ollaan. Nimilappu on nyt jossain hyvässä säilössä, mutta japaninvaahtera (Acer palmatum) kyseessä. Sama puu postauksen ensimmäisessä kuvassa ja kahdessa seuraavassa:

Vaahteralla oli ihana syysväri. Nyt se on jo risuvaiheessa. Muutaman päivän päästä totesin, että tuo jyrsijäverkko ei toimi kuin ruokalappuna rusakoille. Nehän kurottavat siitä yli. Kietaisin siis ympärille vielä vihreää vanhaa verkkoaitaa, joka on reilun metrin korkuista ja riittävä jäniksiä vastaan. Jos peurat ovat riesana, niin sekään ei riitä. Vaahtera tuskin on rusakoiden ykkösherkku, mutta noin ohuessa rungossa yksikin hampaiden teroitus voi olla kohtalokas. Tässä lähellä ovat myös ne äskettäin istuttamani rusakoiden herkut, pensasmustikat, niiden ympärillä on nyt tätä samaa vihreää verkkoa. Rusakoiden suosikki puutarhassani ovat omenapuut. 

Kahdella verkolla suojattu vaahtera

Myyriä vastaan siis paras runkosuoja on sellainen, joka on lähes runkoa vasten. Yleensä hyvin toimii kevyesti ihan rungon ympärille kiinnitettävä ohut muoviverkko tai spiraali, ei välttämättä metallista jyrsijäverkkoa. Tärkeää on tunkea suoja ihan maahan kiinni, ettei myyrä helposti pääse sen alta.

Lähikuva vaahteran alapuolella kasvavasta verikurjenpolvesta huurteisena aamuna. Sen syysväritys kestää pitkään.

Seuraavassa puskassa asuu ihan kilttejä otuksia. Aiemmin kerroin aronioissa majailevista leppäkertuista.

Leppäkertut viihtyvät myös pallotuijassa. Kuva 7.10.2019

Pari postausta sitten minulla oli kuva autotielle päin. Laitan sen tähän vielä:

Pihatie 1.10.2019 ikkunasta

Siinä kaikki muu on ruskassa, mutta hevoskastanja ihan vihreä. Nyt on hevoskastanja ehtinyt mukaan:

Pihatie 21.10.2019 portailta balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum)

Muutama kuva vielä ruskaa, kun olen niin vähän niitä laittanut.

Keijunkukka

Luonnon mustikkaa sekä sananjalkaa portaiden pielessä

Tammen taimi ja perhoangervo

Päiväunilla

Se lupaamani jatko-osa remonttipostaukseen on vielä työn alla. Siis pöydän kunnostus on kesken... Mutta eiköhän se tällä viikolla valmistu! Mukavaa viikon jatkoa!

Pilvilinnoja ja vaatteet kattoon – nuoren naisen huoneen uudistus

Tyttäreni huone remontoitiin kunnolla joskus 10 vuotta sitten, joten nyt lukion alkaessa oli todellakin uuden remontin aika. Ratkaistavana oli mm. puolikäyttöisten vaatteiden säilytys. Siihen syntyi erittäin toimiva ratkaisu: DIY-rekki, joka ripustettiin kattoon. Kerron, miten helposti vaaterekki syntyi. Parasta ovat kuitenkin pilvet seinillä!

Pilviseinät

Remontti alkoi tylsillä vaiheilla eli mm. tapettien irrotuksella ja pintojen hionnalla, jotka tehtiin porukalla. Tapetointi ei todella ole meidän perheen juttu, joten nyt maalattiin ja sen hoiti teini itse. Kesätyöpaikassa hankitun maalauskokemuksen jälkeen työ sujui kotona hyvin. Kaksi seinää maalattiin perusvalkoisella. Muut seinät (tässä huoneessa on 5 seinää!)  sudittiin sinitaivaaksi, jolle seuraavaksi syntyi pilviä. 

Itse olisin lähtenyt pilvien tekoon tuputtamalla, mutta tytär osasi asiansa ja veteli pilvet nopeasti ja varmasti pienehköllä pensselillä. 

Käytimme Tikkurilan Joker seinämaalia.  Cumulus sävyllä maalattiin taivaan pohja, pilviin tuli perusvalkoista ja Mistraali sävyä.  Lisäksi hankittiin tapetinpoistoainetta, maalarinteippiä ja maalaustarvikkeita.

Tee itse rekki

Vaatteiden säilytykseen huoneessa on peruslipasto. Ongelma on ollut puolikäyttöisten vaatteiden ajelehtiminen. Nyt niille löytyi toimiva ratkaisu! Kirjahyllyn ja lipaston väliin jäi juuri sopiva kolo rekille. Kaikkein vähiten se vie tilaa, kun tanko ripustetaan kattoon ja mitään rakennelmia ei tarvita.

Ohje kattoon ripustettava rekki

• Kattoon ruuvataan kaksi koukkua. 
• Pyörörimasta sahataan 75 cm pitkä pätkä, joka lakataan. Myös harjanvarsi sopisi tarkoitukseen. Molempiin päihin 1,5 cm reunasta porataan reikä (halkaisija 4 mm). 
• Porataan puuhelmien reiät suuremmiksi. Tai mikä sinun valintasi koristeeksi onkin. 
• Ripustukseen käytin sisalnarua (3 mm paksua). Naru solmitaan koukkuun, sitten pujotetaan muutama helmi, tanko ja vielä pari helmeä ja tehdään solmu. Toinen pää samaan tasoon. 
• Henkarit tangolle ja valmista on!

Näin kevyt rakenne kestää hyvin, kun rekissä säilytetään vain sisävaatteita ja pikkulaukkuja.

Rekin alle mahtuu koulureppu. Vaatelipaston päällä on näkymä Konstantinopoliin. Vanha Lundia-hylly säilöö aarteet.

Henkareita tietysti tarvittiin - hankimme puisia perushenkareita. Hauskana lisänä ostimme Granitista kauniin pyöreän henkarin, johon on kätevä ripustaa esimerkiksi ohuet housut. 

Granit on lempikauppojani. En suuremmin välitä shoppailusta, mutta Granitissa tulee aina hyvä mieli. Sieltä löytää mm. fiksuja säilytyssysteemejä ja yksinkertaisen kauniita esineitä, jotka usein on tehty puusta eikä muovista. Tunnelma kivijalkakaupassa on mukava, myynnissä on myös ruukkuja ja viherkasveja ja tuotteiden värit ovat maanläheisiä. Tänään melkein sorruin satiinilakanoihin... 

Mikäs tää on? Nöpö, hyppäätkö läpi?

Ei hypännyt, mutta onneksi rinkula sopii housujen ripustamiseen.

Valaistus

Vanhoihin tummiin tapetteihin sopi hyvin kattolampun kellertävä valo. Pilviin se ei sopinut! Kattolamppuun vaihdettiin uusi energiansäästölamppu, jonka valon värilämpötila on 4000 K (kelviniä) eli se on sinertävää. Huone todella valaistui ja myös lukiolainen taisi saada uutta virtaa!

Vertailun vuoksi: Vanhanajan hehkulamppu on 2700 K ja päivänvalo 5500 K. Mutta älä siis katso pelkästään lampun lumen-arvoa (lm), kun mietit minkä ostat. Se kertoo valon määrästä. Wattimäärä ei nykyään kerro kuin sähkönkulutuksesta. 

Joitakin vanhoja valaisimia lähti, mutta uusia ei vielä hankittu. (Niitäkin katseltiin Granitissa...) Pallovaloketjuun on tarkoitus vaihtaa muutama sinisempi pallo. Näppärää, kun ketjuun voi vaihtaa aina muutaman uuden pallon, ei tarvitse hankkia kokonaan uutta. Näitä saa mm. monista sisustuskaupoista.

Lipaston päällä on vanha opetustaulukuva Konstantinopolista. Jossakin vaiheessa pilviseinälle palaa ehkä toinen taulu Napolista. Se on toistaiseksi sivussa, jotta pilvet saavat vapaasti purjehtia!

Kerron ensi viikolla remontin jatkovaiheista, ainakin erityisestä kirjoituspöydästä. Esittelen silloin myös huoneen viherkasvit.

Vinkeitä vihanneksia ja pensasmustikan istutus

Tällä viikolla olen lykkinyt kukkasipuleita multaan ja tehnyt ruokaa tavallista veikeämmistä vihanneksista. Mukana sosekeittoni resepti. Nyt on hyvä aika käyttää kotimaista satoa! Kerron myös pensasmustikoiden istuttamisesta.  Mukana menossa Nöpö!

Ruskan kauneutta

Ruskaa on viime aikoina ihailtu. Roskakatoksen luona on nättiä: Kiinankeltakärhö vain kukkii ja sointuu kivasti haavan lehtiin:

Kiinankeltakärhö (Clematis tangutica)

Veikeät vihannekset sosekeitoksi 

Osuin paikalle kun Lepaan puutarhaoppilaitoksen vihannesnäytemaan sai tyhjentää. Sain mm. monenvärisiä porkkanoita, joista osa sopisi halloween-rekvisiitaksi, vai mitä arvelette. Itse tein näistä keittoa:

Vihannekset keittoon. Kuvassa ei ole viimeistä vaihetta eli soseutusta. 

Alarivillä vasemmalla on keltajuuri. Se on kuin punajuuri, mutta ei värjää ja on iloisen keltainen. Sosekeitto on meidän perheessä suosittu ruoka, jonka tekeminen on todella yksinkertaista. Siihen voi käyttää, mitä kaapissa sattuu olemaan. Lasten kouluruokakokemusten mukaan kuitenkin jopa sen tekeminen voi mennä pieleen. Kerron, miten minä teen:

Kasvissosekeitto

• Kaikki mukaan: Porkkana, purjo, sipuli, peruna, kukkakaali, parsakaalista jäänyt varsi...
• Yksinkertaisimmillaan vihannekset vain laitetaan kiehumaan kasvisliemikuutiolla (tai 2 kpl) maustettuun veteen. Vettä voi laittaa esimerkiksi litran, tai sen verran että vihannekset peittyvät. (Hifistelijä voi ensin kuullottaa kasviksia voi-öljyseoksessa. Teen näin, jos käytän sipulia.) 
• Itse lisään usein keittoon linssejä (1 dl), myös hernerouhe tai esikeitetyt pavut käyvät. Linsseistä punaiset ovat helpoimpia, kun niissä on yleensä lyhin keittoaika, joten ei ole riskiä, että linssit jäisivät koviksi (joten kukaan ei edes huomaa, että piilotit ne keittoon). Huuhtele linssit ensin siivilässä.
• Kun kasvikset ovat riittävän pehmeitä, ne soseutetaan (sauvasekoittimella, muulla koneella tai vaikka nuijalla). Tärkeää on, että jos yhtään epäilyttää, että vettä on liikaa, sitä voi tässä kohtaa kaataa toiseen astiaan talteen. Kun soseutus on valmis, nestettä voi tarvittaessa varovasti lisätä. 
• Tässä kohtaa lisään jotakin valkoista: pienen paketin tuorejuustoa/ puolikkaan koskenlaskijan/ purkki tai vain loraus mitä-vaan-kermaa... Maista ja tarkista maustetilanne: pippuri, suola, yrtit... Kuumenna keitto vielä nopeasti. 
• Tai/lisäksi pöydässä lautaselle voi lisätä esimerkiksi raejuustoa. 

Jälkeen päin ajatellen näin eksoottisista vihanneksista olisi voinut tehdä vaikka paistosta, niin olisi saanut tarkemman kuvan näiden mausta. Kaikki vihannekset eivät olleet priimakunnossa, mikä ei houkutellut syömään niitä sellaisenaan. Kuoriessa oli helppo veistellä ötökän maistelemat kohdat pois ja kummalliset ulokkeet katosivat keittoon.

Pensasmustikan siirtelyä ja istutusta

Pensasmustikkani on kasvanut huonossa paikassa eikä siis kovin hyvältä näytä. Siirsin sen talolle menevien portaiden vierelle ja kunnostin myös neulaskerroksen alle kadonneen pikkupolun. Tuossa pitäisi riittää valoa. Vieressä kasvaa luonnonmustikkaa, joten paikan luulisi olevan hyvä. Pensasmustikoilla ristipölytyksen toisen lajikkeen kanssa pitäisi parantaa satoa. Niinpä ostin pensaalle uuden kaverin. 

Pensasmustikat tykkäävät todella happamasta maasta. Yksi vaihtoehto on käyttää pohjamaan parantamiseen valmista havu-rodomultaa. Itselläni oli kalkitsematonta perusturvetta ostettuna daalioiden talvisäilytysä varten, joten käytin sitä tähänkin tarkoitukseen. Sekoitin maahan sekä turvetta että kompostimultaa. 

Pensasmustikka on pintajuurinen ja kuivuu helposti. Maan kattaminen kannattaa ja  levittelinkin pintaan neulasia ja käpyjä. Pensasmustikat ovat kuulemma rusakoiden herkkua, vaikka minun pensastani ei olekaan syöty. Laitan näille vielä verkon ympärille.
Istutuksesta on jo vähän aikaa ja pieni pensas on saanut hienon syysvärin:

Kukkasipulien istutus Nöpön kanssa

Seuraan Instassa Keukenhofin puutarhaa Hollannissa ja sielläkin kovasti laitetaan sipuleita maahan. Joten todellakin on aika ryhtyä toimeen täälläkin! Tokihan tulppaanien istutus voi onnistua myöhemminkin, mutta hyvä olisi, että sipulit ehtisivät juurtua ennen maan jäätymistä. Otin Nöpön mukaan kertomaan myyrille, että näistä pysytään sitten poissa. Nöpö säntäili tarmokkaasti ympäriinsä. Kaksi kuollutta myyrää on ilmestynyt siististi oven pieleen (ulkopuolelle!), ilmeisesti Nöpö on ottanut tehtävän tosissaan.

Flunssa iski sitten niin, että istutushomma jäi edelleen kesken. Koitan kiriä nyt viikonloppuna ja kenties palaan aiheeseen vielä.  Mukavaa viikonloppua ja rentouttavaa syyslomaa niille, jotka sitä viettävät. Olen iloinen oman lukiolaiseni puolesta, että hänellä on koko viikko syyslomaa ja aikaa rentoutua.

Kuun vaihteen yllätyskukkija

Syyskuun loppu tarjosi yllättävän kukkijan, värisointuvia leppiksiä, ilmaisia supermarjoja, istutushommia ja ruskaa. Arjen kiireet ovat imaisseet mukanaan, mutta nyt pientä päivitystä!

Kesällä 2018 minulla kukkivat ensimmäistä kertaa pioniunikot. Aiemmin minulla ei ole ollut isompaa määrää minkäänlaisia unikoita, joten niiden tavat ovat minulle vieraita. Ajattelin, että niitä ilmestyy varmasti jatkossakin, kun siemenkotia oli kerran valtavia määriä. Nämä kuvat ovat heinäkuulta 2018:

Mutta kuinkas kävikään?

Saapui kesä 2019, eikä unikon unikkoa näkynyt missään.
Ei mitään.
Kunnes syksyn tullen maasta alkoi nousta tutun näköisiä lehtiä. Ja toden totta, syyskuun lopulla näkyi jo nuppuja! Ilmat kävivät niin kylmiksi, että pelkäsin tämän tarinan päättyvän siihen. Paleltuneita onnettomat? 
Mutta ei sentään, kas tässä:

Pioniunikko 28.9.2019

Minulla on näitä edelleen pari maljakossa keittiön ikkunalla. Syysversiot tuntuvat kestävän maljakossa paremmin kuin kesäiset. Ja miten onnellisia kaikki kukkakärpäset olivatkaan pihalla tässä pörrätessään!

Onkohan nyt niin, että unikot pitäisi kylvää keväällä eikä syksyllä. Onko talvi siemenille liikaa? Vai onko muita selityksiä?

Tähän kuvaan sain osumaan neljä leppistä!

Aronioita & leppiksiä 

Piristystä ovat tuoneet myös leppäkertut, joita on ollut tänä syksynä tosi paljon. Menin poimimaan lisää marja-aronioita. Kävi kuten aiemminkin syksyllä: Marjojen joukossa lymyili leppäkerttuja. Vaikka palautin niitä takaisin puskaan heti, päätyi niitä keittiöön melkoinen joukko. Kiikutin niitä takaisin pensaaseen ja koitin ottaa kuvia. Melkoista vipellystä oli tarjolla.
Aronialla on kaunis, leppäkerttusointuva ruska-asu!

Olen nyt ahkerasti syönyt aronioita pakkasesta. Ne eivät ole kovin hyvän makuisia. Olen lukenut, että pakastaminen parantaa niiden makua. Minusta ennemminkin jäisenä syöminen on hyvä tapa. Silloin ne eivät maistu juuri miltään. Sen sijaan ne ovat täyteen ladattu antioksidanteilla, vitamiineilla ja hivenaineilla. Kannattaa siis upottaa niitä esim. jugurttiin! Ja istuttaa pari helppohoitoista pensasta pihaan!

Lokakuu saapui, märkiä helmojaan pimeydessä heilutellen, vesipisaroita katuvaloissa sirotellen. Halla vei daaliat ja pavut ensimmäisenä. Se oli kyllä jo syyskuun puolella. Ja luntakin on ensimmäiset hippuset nähty, mutta meillä ne katosivat jo ennen maahan ehtimistään.

Lakastunut daalia

Kylmän purema kelloköynnös

Palaan istutushommiin ja ihanaan ruskaan toiste! Mukavaa viikonloppua!