sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Sinivalkoisia kuvia ja ajatuksia


Sain sinivalkoisen haasteen Navettapiian puuhamaa ja Hiidenkiven puutarhassa -blogeista, kiitos! Itsenäisyyspäivän lähestyessä haluan miettiä, miten suomalaisuus näkyy blogissani - käyttäen tietysti sinivalkoisia kuvia.












En ole aiemmin osallistunut tähän haasteeseen, joten käytän myös joitakin hiukan vanhempia kuvia. Nämä ihanat keramiikkaruusut ikuistin Suomi 100 juhlissa lapseni koulussa. Tytär väkersi niistä aika monta.

Turvallisuus on tärkeä arvo suomalaisille. Oma koti on elämäni keskipiste, siellä asuu oma tärkeä perhe. Kuvat pihan eri reunoilta:
Koti häämöttää tien päässä (kuva 21.1.2018)

Kasvihuone kuurassa vuosi sitten


Kuva ikkunasta. Tytär tulossa koulusta kotiin.
Luonto on minulle ja useimmille suomalaisille tärkeä lukemattomin eri tavoin. Pihallani on myös ihan alkuperäistä luontoa. Tämä on mahdollista, kun piha on niin suuri. Voin poimia mustikat, kun on pölyttäjiä niiden kukkia pölyttämässä, halla ei iske ja on sopivasti sadetta marjoja kasvattamassa. Eli en joka vuosi saa satoa. 
Jugurttia, mustikoita ja chiaa. Muutama punainen ahomansikkakin on löytynyt mukaan.

Arvostan myös puutarhassani luonnonkasveja. Sinivuokko on tuotu äidin kotipaikasta, jossa se on kasvanut seinän vierustalla luultavasti jo vuosikymmeniä.  
Sinivuokko (Hepatica nobilis)

Hengitän sisään kasvien tuottamaa happea. Toivon, että ilmastonmuutos ei veisi vaihtelevia vuodenaikoja ja villapaidoille olisi toisinaan käyttöä. Suunnittelemani ilmastohaastepostaukset ovat ajanpuutteessa jääneet tekemättä. Sellainen on kuitenkin tulossa loppuvuoteen, jossa kokoan yhteen, miten vuosi on mennyt. 

Puutarhassani on tietysti myös paljon muuta kuin luonnonkasveja. Violetteja kasveja olisi vaikka mitä, sinisten löytäminen kuvista oli jo hankalampaa. Valkoinen on helpompi. Mm. nämä löysin tältä kesältä:
kurjenmiekka, kuva 18.6.2019

mustilanhortensia (Hydrangea paniculata 'Mustila')  kuva 4.8.2019

Pioni nupullaan, valkotäpläimikän komea lehdistö ja päivänkakkara, jota koitan siirtää tästä muualle, koska...

… tähän on tullut tänä kesänä paljon lisää kurjenpolvia. Tämä Geranium 'Rozanne' on upea! (kuva 11.7.2019)

Arvostan suomalaista yhteiskuntaa, jossa "kaikki toimii", terveydenhoito on korkeatasoista ja tarjolla kaikille. Tämä kuva on TYKSin pihalta. 
Sairaalan pihan köynnöshortensiat

Sananvapaus. Blogissa voin kirjoitella mitä tykkään. Hyvät tavat eivät maksa mitään, mutta tekevät maailmasta mukavamman paikan. Toivoisin kaikkien miettivän, miten sananvapauttaan käyttää. Onneksi puutarhablogien 'kupla' on kannustava ja mukava paikka!
Bujoaiheisen postauksen aion tehdä pitkästä aikaa vuodenvaihteeseen.

Kiitos vielä kerran haasteesta! Nyt on ollut valitettavasti niin kiirettä, etten ole kärryillä, ketä ei vielä ole haastettu. Voin halutessasi haastaa juuri sinut, ole hyvä! Haaste on lähtöisin Tiiun puutarhahetki-blogista, kiitos myös hänelle! Säännöt ovat tässä:



- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki



perjantai 15. marraskuuta 2019

Talviruokintakauden avaus

Vihdoin käväisivät kylmät talven merkit täällä lounaisrannikollakin. Linnut kaarsivat kokoontumisajojaan pihaan ja kävivät kiertelemässä tyhjällä ruokintapaikalla. Aloitimme siis talviruokintakauden. Esittelen ensimmäisen viikon lounasvieraat lajitasolla - linnut ja oravan sekä tarkkailijan. 


Aloitukseksi mies oli ripustanut suuren talihässäkän, josta linnut suuresti ilahtuivat. Muoviverkot eivät ole kovin suositeltavia, kun riskinä on, että joku lintu jää siihen jalastaan kiinni. Tätä kirjoitettaessa tämä on jo popsittu pois, joten seuraavaksi tuohon tulee ruokinta-automaatti, joka täytetään siemenillä.

Yleisimmät vieraat ovat tiaiset: Talitiaiset, sinitiaiset sekä yksinäinen kuusitiainen, jonka tunnistaa viimeistään takaraivon valkoisesta vauhtiviivasta,
Talitiainen ja sinitiaisia. Tällaisen pötkylän voisi koittaa ripustaa myös ilman verkkoa narulla tai telineeseen.
Kuusitiainen. Olen aloittanut photoshoptreenit. Tästä kuvasta lähti verkon ärtsynpunainen väri. Linnusta en ottanut värejä, se on luonnostaan harmaasävyissä.

Talimöykyn nopeaa menekkiä selittää oravavierailija. Se poistui todella laiskasti paikalta kun hätistelin sitä. Seuraavaksi kun menin ulos, se juoksi suuri kuusenkäpy suussaan pihan poikki. Ruokaa siis varmasti löytyy muualtakin kuin lintulaudalta! 




Oravasta jäi portaalle jäljet. Mitään muita jälkiä uudessa lumessa ei ollutkaan (kuvattu 8.11.2019),
Mies oli siirrellyt pöydät talvisäilöön. Muuten hieno juttu, mutta linnunruokintapöytä oli häipynyt myös. Aloitusratkaisuna löytyi tuoli. Ostin kokeeksi sekoituksen, jossa on todella pieniä siemeniä: pellavansiemeniä, rypsiä, hamppua ja muuta. Hyvin näyttää maistuvan. Tällaiset avoimet purkit on siitä huonoja, että linnut pääsevät niihin kakkaamaan. Valokuvauksen kannalta tämä on hauska. Pitää siivota usein!


Mä otan nää, toteaa pikkuvarpunen, mutta talitiaisella on omat jutut

Mitäs tuolla on? kurottaa sinitiainen

Mustarastaspariskunnasta paikalla oli naaras: Pudotelkaas tänne maahankin jotain!

Maukas talipallo, tuumasi käpytikka
Tällaisia lajeja olen nähnyt. Harvassa ovat ne valoisat tunnit, kun ehtii lintuja kyttäämään. Mutta hyvin on jo koossa aiempien vuosien peruslajisto, ei yllätyksiä, mutta iloisia jälleennäkemisiä!
Lisätietoa lintujen talviruokinnasta on BirdLife-sivuilla (klik). Kannattaa tarkkailla, ettei ruokinnalla ala näkyä sairaita lintuja. Sivulla on toimintaohjeita. 

Vielä pari kuvaa puutarhasta. Lintujen ja kasvilähikuvien ottoon sopivat objektiivit eivät kumpikaan ole hyviä laajempiin puutarhaotoksiin. Väkisin tulee melko lähikuvia vaikka kuinka peruuttelee. Lampi on saanut ohuenohuen jääpeitteen.  


Tarkkailijalaji: kissa.
Viime viikonloppuna poikaa harrastukseen kuskatessa hoksattiin, että harrastuspaikalta ei enää ole kovin pitkä matka autolla seuraavalle lintutornille. Niinpä pojan potkiessa vastustajia, mä ja mies kiivettiin torniin. Eipä siellä marraskuussa montaa lintua näkynyt (korppipariskunta lensi ohi), mutta maisema oli kaunis ja levollinen. Myös tornille kävellessä sammaleinen hiljainen metsä oli ihanan vihreä. Suosittelen!
Maisemakuvan yläreunassa näkyi rumasti kattorakenteita. Harjoittelin photoshoppausta. Vähän outoja kiemuroita jäi taivaalle, mutta kyllä tuosta hyvä tulisi, kun harjoittelee lisää. 

Sain Navettapiian puuhamaa blogissa haasteen, kiitos! Siitä varmaankin seuraavassa postauksessa. Mukavaa viikonloppua!

lauantai 2. marraskuuta 2019

Nuoren huoneen uudistus jatkuu - uusi wanha kirjoituspöytä ja huonekasvit


Juttu sisältää mainoslinkin, merkitty *
Kerroin vähän aikaa sitten tyttären huoneen remontista – tässä lupaamani jatkopostaus asiaan. Ensimmäisessä osassa mm. maalattiin pilviseinät, postaus löytyy täältä (klik). Kerron nyt wanhasta kirjoituspöydästä, luottokangaskaupasta ja huonekasveista.


Tässä kuvassa ollaan remontin alkumetreillä, listat on irrotettu. Vanhat tapetit tytär valitsi pienenä ihan itse, eikä mistään lasten mallistosta. Nyt haluttiin vaaleampi ilme. Silloin tehtiin myös korkkilattia, joka on edelleen todella hyvässä kunnossa.


Uusi hyvin vanha kirjoituspöytä


Huoneessa oli ennen remonttia tooodella pitkä kirjoituspöytä, johon kerääntyi valtavasti roinaa. Siispä haluttiin pienempi. Kirjoituspöytä on kaluste, jonka ostan mieluummin käytettynä. Niin saa edullisesti tukevan, kunnon puusta tehdyn kestävän huonekalun. Nettikirppisten seuraaminen tuotti nopeasti tulosta. Haimme toiselta paikkakunnalta tumman kauniin kirjoituspöydän. Myyjä arveli sen saapuneen hänen evakkovanhempiensa mukana Karjalasta. 
Näissä kuvissa kirjoituspöydässä on alkuperäinen päällinen. Kuvissa sekin näyttää hyvältä, vaikka olikin hyvin kulunut.




Kirjoituspöydässä on puinen reunakehikko ja pöydän pinnassa jonkinlainen tekonahka. Se oli aikansa eläneen näköinen ja aika vaihtaa uuteen. Tekonahka tuntui kuitenkin hauskalta idealta ja lähdimme kangaskauppaan katsomaan, mitä on tarjolla. Miimun kankaasta löytyi kiva vaalea tekonahka, joka yhdistää tumman pöydän seinien vaaleisiin pilviin. Vanha kangas oli kiinni pienillä nauloilla. Uusi on toistaiseksi vain painettu paikalleen reunakehikolla, mutta toki se kannattaa vielä kiinnittää paremmin. 


Pöydän uusi vaalea päällinen



Pöytä on todella syvä. Kirjoitusosan alla oleva hyvin matala laatikko piti saada jaettua osiin, jotteivat kynät vieri ulottumattomiin. Löytämäni puulokerikot olivat liian korkeita, mutta ruotsalaisesta jättimyymälästä keittiöosastolta löytyi sopiva muovinen lokerikko.  


Tähän väliin pieni "mainos" vakiokaupastani, Miimun kangas. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö vaan tunnen Miimun henk.koht. Omat ompelutaitoni ovat erittäin rajalliset. On kiva asioida kaupassa, jossa kauppias neuvoo ja ojentaa käteen tarvitsemani nippelit, joiden nimiä en itse edes tiedä. Esimerkiksi nappeja on valtavasti ja myös ompelutöitä tehdään. Miimun kangas löytyy nykyään Turusta Länsi1-ostoskeskuksesta tai sillä on myös verkkokauppa www.miimunkangas.com.  
*Vielä vinkki ja mainoslinkki lempparikauppani Granit (klik) verkkokauppaan, josta saa mm. kirjoituspöydälle kivoja vihkoja, nitojaa yms yms. *
Miimu mittaa pöydän uutta pintamateriaalia


Mitä muuta?


Iso peili kiinnitettiin oveen. Jos ei halua katsella sitä, voi yksinkertaisesti jättää oven auki. Itse ovikin olisi hyvä pintakäsitellä, mutta tehdään se joskus sitten kaikille talon oville.
Teini oli lainannut kameraani, tämä kuva peilistä löytyi muistikortilta

Huonekasvit

Kaikki kasvit ovat nyt päässeet takaisin huoneeseen, uusia ei hankittu. Ne ovat:


Rönsyliljan (Chlorophytum) paikka on naruamppelissa. Rönsylilja on loistava huonekasvi: nopeakasvuinen, helppohoitoinen ja puhdistaa sisäilmaa. Nöpön mielestä se on myös herkullinen, mutta onneksi se vain hiukan maistelee. Poikasista saa helposti uusia kasveja, mutta me annamme niiden roikkua. 


Tuoksupelargonista (Pelargonium x fragnans) oli huoneessa aiemmin hauska alas kaartuva versio, mutta se valitettavasti kuoli. Nyt on ikkunalla sen pystykasvuinen pistokas. Kasvi pölläyttää tuoksupilven ilmaan vain, jos siihen koskee. 


Nukkatyräkistä (Euphorbia leuconeura) ehdottelin myös vaihtoa uuteen kauniimpaan yksilöön, mutta teini ei halunnut luopua vanhasta kaveristaan. Niinpä sidoin tuen valoa kohti kallistuneeseen varteen. Ikkuna on etelään päin, mutta talvella valoa ei silti ole kovin paljon ja kasvi pudottelee lehtiään. Luonnossa nämä kasvavat pari metrisiksi, joten tämä jatkaa varmaan vielä pitkään kasvuaan. Se on mukavan helppohoitoinen, kun se viestii veden tarpeensa surullisesti roikkuvin lehdin. Uusia alkuja saa helposti, kun se ampuu siemeniään ympärilleen. Kannattaa huomata, että jos kasviin tulee ”haava”, siitä vuotava neste on myrkyllistä.   
Vasemmalla rönsylilja, oikealla nukkatyräkki ja sen takana tuoksupelargoni


Viimeisessä kuvassa Nöpö esittelee pöydän puista reunakehystä. Siinä saa aika näkyä, toistaiseksi pöytää tai kehystä ei maalata. Tuoli on 1970-luvulta. 
Hyviä pyhiä ja koitetaan jaksaa läpi marraskuun harmauden!

Lisää lukemista:

Lasiterassi - uusi lempipaikka

Vuodenvaihteen kunniaksi blogipostaus! Aiheena on tämän vuoden uusi lempipaikkani, lasiterassi. Se valmistui vuosi sitten, joten tämä oli en...