Talviruokintakauden avaus

Vihdoin käväisivät kylmät talven merkit täällä lounaisrannikollakin. Linnut kaarsivat kokoontumisajojaan pihaan ja kävivät kiertelemässä tyhjällä ruokintapaikalla. Aloitimme siis talviruokintakauden. Esittelen ensimmäisen viikon lounasvieraat lajitasolla - linnut ja oravan sekä tarkkailijan. 

Aloitukseksi mies oli ripustanut suuren talihässäkän, josta linnut suuresti ilahtuivat. Muoviverkot eivät ole kovin suositeltavia, kun riskinä on, että joku lintu jää siihen jalastaan kiinni. Tätä kirjoitettaessa tämä on jo popsittu pois, joten seuraavaksi tuohon tulee ruokinta-automaatti, joka täytetään siemenillä.

Yleisimmät vieraat ovat tiaiset: Talitiaiset, sinitiaiset sekä yksinäinen kuusitiainen, jonka tunnistaa viimeistään takaraivon valkoisesta vauhtiviivasta,

Talitiainen ja sinitiaisia. Tällaisen pötkylän voisi koittaa ripustaa myös ilman verkkoa narulla tai telineeseen.

Kuusitiainen. Olen aloittanut photoshoptreenit. Tästä kuvasta lähti verkon ärtsynpunainen väri. Linnusta en ottanut värejä, se on luonnostaan harmaasävyissä.

Talimöykyn nopeaa menekkiä selittää oravavierailija. Se poistui todella laiskasti paikalta kun hätistelin sitä. Seuraavaksi kun menin ulos, se juoksi suuri kuusenkäpy suussaan pihan poikki. Ruokaa siis varmasti löytyy muualtakin kuin lintulaudalta! 

Oravasta jäi portaalle jäljet. Mitään muita jälkiä uudessa lumessa ei ollutkaan (kuvattu 8.11.2019),

Mies oli siirrellyt pöydät talvisäilöön. Muuten hieno juttu, mutta linnunruokintapöytä oli häipynyt myös. Aloitusratkaisuna löytyi tuoli. Ostin kokeeksi sekoituksen, jossa on todella pieniä siemeniä: pellavansiemeniä, rypsiä, hamppua ja muuta. Hyvin näyttää maistuvan. Tällaiset avoimet purkit on siitä huonoja, että linnut pääsevät niihin kakkaamaan. Valokuvauksen kannalta tämä on hauska. Pitää siivota usein!

Mä otan nää, toteaa pikkuvarpunen, mutta talitiaisella on omat jutut

Mitäs tuolla on? kurottaa sinitiainen

Mustarastaspariskunnasta paikalla oli naaras: Pudotelkaas tänne maahankin jotain!

Maukas talipallo, tuumasi käpytikka

Tällaisia lajeja olen nähnyt. Harvassa ovat ne valoisat tunnit, kun ehtii lintuja kyttäämään. Mutta hyvin on jo koossa aiempien vuosien peruslajisto, ei yllätyksiä, mutta iloisia jälleennäkemisiä!

Lisätietoa lintujen talviruokinnasta on BirdLife-sivuilla (klik). Kannattaa tarkkailla, ettei ruokinnalla ala näkyä sairaita lintuja. Sivulla on toimintaohjeita. 

Vielä pari kuvaa puutarhasta. Lintujen ja kasvilähikuvien ottoon sopivat objektiivit eivät kumpikaan ole hyviä laajempiin puutarhaotoksiin. Väkisin tulee melko lähikuvia vaikka kuinka peruuttelee. Lampi on saanut ohuenohuen jääpeitteen.  

Tarkkailijalaji: kissa.

Viime viikonloppuna poikaa harrastukseen kuskatessa hoksattiin, että harrastuspaikalta ei enää ole kovin pitkä matka autolla seuraavalle lintutornille. Niinpä pojan potkiessa vastustajia, mä ja mies kiivettiin torniin. Eipä siellä marraskuussa montaa lintua näkynyt (korppipariskunta lensi ohi), mutta maisema oli kaunis ja levollinen. Myös tornille kävellessä sammaleinen hiljainen metsä oli ihanan vihreä. Suosittelen!

Maisemakuvan yläreunassa näkyi rumasti kattorakenteita. Harjoittelin photoshoppausta. Vähän outoja kiemuroita jäi taivaalle, mutta kyllä tuosta hyvä tulisi, kun harjoittelee lisää. 

Sain Navettapiian puuhamaa blogissa haasteen, kiitos! Siitä varmaankin seuraavassa postauksessa. Mukavaa viikonloppua!