Mun pelargonit ja daaliat

Yksi hauska haave on, että ehkä vielä jonakin päivänä hurahdan pelargoneihin ja muutun pelargoniladyksi! Ja tietysti hoivaan daalioita siinä ohessa. Toistaiseksi en ole kummoinen kasvattaja, mutta alkutilanne on hyvä kartoittaa, joten postauksen voi silti tehdä. Viime vuoden keväällä kuuntelin puutarhamessuilla mielenkiintoisen luennon vanhoista pelargonilajikkeista. Pari pelargonia ostin myös mukaani. Tarkoitus oli tänä keväänä hankkia monta lisää, mutta koronan takia en sitten kuitenkaan käynyt missään. 

Keväisin puutarhaliikkeissä on hurja meno, kun väki marssii hakemaan uudet pelargonit istutuslaatikoihin. Itse en oikein innostu tällaisesta kertakäyttökulttuurista vaan mielelläni haluan vaalia vanhoja lajikkeita, talvettaa pelargonit ja daaliat ja viedä ne samat kasvit pihalle seuraavana keväänä. Ja tietysti lisätä pelargoneja pistokkaista. 

Omissa talvetustaidoissani on kuitenkin vielä toivomisen varaa. Viime talven pelargonipöytä tukki pikkueteisen (meillä on onneksi 2 eteistä) ja siellä oli sekä jonkin verran valoa että normilämpötilaa viileämpi. Se oli onnistunein talvetuspaikkani tähän asti, mutta kevätpuolella sitten siirsin kasvit parempaan valoon. Aika hyvä ohjelinkki talvetukseen tässä.

Pelargonirivi kuvattu 12.9.2020

Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy myös jäteasemalöytöni, kukkapöytä. Pääosa pelargoneista on ollut siinä koko kesän. Viime viikon myrskyn lähestyessä nostin virityksen sisään. Tuossa on todella kapoiset jalat, ei mikään kaikkein tukevin, vaikka muuten kiva. Ja on se pystyssä pysynyt.

En ollut kiinnittänyt kovin paljon huomiota pelargoneihin aikoihin. Jossain kohtaa aloin ihmetellä, miksi tuo valkoinen on noin merkillisen muotoinen. Vähän aikaa ihmeteltyäni muistin, että aioin muokata siitä rungollisen version ja olin nostanut pitkän haaran pystyyn ja ottanut siitä sivuversot pois. Jossain kohtaa keppi oli kuitenkin irronnut ja nyt se kukki iloisesti luikerrellen. Katsotaan nyt sitten mitä siitä ensi kesäksi leikkaan. 

Tukevavartisesta Hillevistä piti tulla rungollinen pelargoni, vaan ei tullut

Tämä pelargoni ei koskaan avaa kukkiaan kokonaan

Yllä olevan pelargonin nimilappu on Linea. Onko se sitten sama asia kuin netistä helposti vastaan tuleva tulppaanipelargoni Princess Linea? Sitten on sellainen kuin Linnea Andrea. Ota näistä nyt selvää. Ostin silloin samaa aikaan Pink Pandoran ja tämä kyllä näyttää siltäkin... Väärä lappu?? Hmmm ja silmien pyörittelyä....

Osaisiko joku kertoa, mikä tämä seuraava pelargoni on, laita ihmeessä kommentteihin. Sillä on ihan hyvä nimilappukin, seuraavassa kuvassa. Minulla ei nyt kyllä välähdä, mitä tuossa lukee. Varmaan ihan selvä asia, jos tietää, mikä tuo lajike on....  EDIT Kiitos, sain vastauksen: Neon Pink!

Lisäksi tuossa isossa kuvassa näkyy tuoksupelargoni. Olen tykästynyt niihin ja se talvehtii ihan hyvin ikkunalla, joten pistokkaitakin on hengissä useita. Se levittää melkoiset tuoksut huoneeseen, jos siihen koskee. 

Jotain muitakin pelargoneja löytyy, mutta ne eivät nyt kuki, joten eipä kaiveta niitä esiin. Katsotaan vielä daaliat. Pelargonit nyt vielä saa usein ikkunalla talvehtimaan, mutta daaliat on hankalampia. Ne talvetetaan juurakoina, joka on haastavaa, kun ei ole ihan siihen sopivan viileää kellaria. Kuvasin tämän hyvin talvehtineen oranssin tänään kasvihuoneessa, jossa se pakoilee huonoja säitä. Ei tänään ollut huono sää, mutta ruukku on tosi painava, joten saa nyt olla tuolla. 

Nämä kaksi muuta ovat tänä keväänä hankittuja. Vaaleanpunainen pompondaalia ja valkoinen kaktusdaalia. Tai semi-cactus lukee pussissa, netissä luki suomeksi vain kaktusdaalia. Molemmat on kukkineet hienosti ja niissä on edelleen monta kukkaa. Tuon vaaleanpunaisen kukat on aika pieniä. Kaktusdaalia on näyttävämpi, kukat ovat melko suuret ja sädehtivän valkoiset. 

Pompon daalia 'Stolze von Berlin'

Kaktusdaalia 'My love'

Pari kuvaa bonuksena tältä päivältä. Nöpö viihtyy yhä paremmin terassilla, kun maa on kylmä ja kostea. Kyllä se kävi sentään tarkistamassa, näkyikö leikkimökin luona myyriä. Nöpön koristuksena kärhön 'Ville de Lyon' kukka, joka on päättänyt kääntää naamansa pohjoiseen, toisin kuin kaverinsa, jotka ovat toisella puolen aitaa. 

Kesäpäivänhattu 'Sahara' ja lude

Etsin sen postauksen vanhoista pelargonilajikkeista tuohon alle, kohtaan 'lisää lukemista'. 

Mukavaa uutta viikkoa!  

Huonekasvit - peikonlehdet ja muut

 

Huonekasvit ovat minusta ihan välttämätön osa kotia! Olen viimeksi kirjoittanut postauksen huonekasveistani tammikuussa. Ensi viikko on Huonekasviviikko, joten on oikein sopiva hetki päivitykseen!  Päähuomio on tällä kertaa peikonlehdissä. Mukana muutama muu viherhuoneeni asukas.

Peikonlehdet

Kesällä valoa riittää, varret venyvät ja aurinkoisemmista maailmankolkista kotoisin olevat huonekasvit viihtyvät. Yksi valosta nautiskellut on pikkupeikonlehti. Tammikuun postauksessa kerroin saaneeni syksyllä pikkupeikonlehden pistokkaan. Se voi hyvin, mutta ei ollut talven aikana merkittävästi kasvanut. Julkaisin silloin seuraavan kuvan. Nyt kesän jälkeen on havaittavissa kasvua, toinen kuva, ai että!

Pikkupeikonlehti tammikuu 2020

Pikkupeikonlehti (Monstera deliciosa ‘Borsigiana’) syyskuussa 2020.
Samassa ruukussa edelleen.

Ilahduttaa tällainen viihtymisen osoittaminen vaatimattomassa hoidossani! Mullan vaihto jäi keväällä yleisesti ottaen tekemättä, mutta lannoitusta olen sentään veden ohessa melko usein tarjoillut. Peikonlehdet onneksi viihtyvät melko ahtaassa ruukussa. Minulla on myös toinen samoihin aikoihin ihan kaupasta hankittu siro aarnipeikonlehti. Sen lempinimi on apinanaama (monkey leaf tai monkey mask), jota lehti hauskasti muistuttaa.  Sekin näyttää pirteältä. Sen lehdet ovat paljon pienemmät. Olen pitänyt nämä koko kesän sisällä, vein ne ulos kuvausta varten, että sain riittävästi valoa kuviin.

Aarnipeikonlehti (Monstera adansonii)

Minulla ei ole näitä ennen ollut peikonlehtiä. Aiemmin ajattelin, että ne ovat sellaisia kummallisen muotoisia lonkeroita pimeässä nurkassa. Ehdottomasti peikonlehdetkin tykkäävät valosta ja ovat varmasti paremman näköisiä, kun valoa on riittävästi. Molemmat peikonlehteni ovat olleet aamuauringon puolella, joka on selvästi ollut ihan hyvä. Kovin voimakkaassa valossa lehdet voivat vioittua. Luonnossa peikonlehdet kiipeilevät Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsissä suurten puiden rungoilla, jonne valo siivilöityy oksiston läpi.  Ne ovat niin trooppisia, etteivät oikein arvosta +16 astetta, mikä on useimmista huonekasveista kiva talvilämpötila viherhuoneessa. Toinen onkin jo ollut olohuoneessa ja otan toisenkin sinne talveksi. 

Klassikot: Kiinanruusu, enkelinsiipi...

Kiinanruusu oli kesällä jonkun pätkän ulkona. Se kukki kovasti jo ulkona ja on jatkanut kivasti sisälläkin. Kukkia siinä ei koskaan ole kovin montaa kerralla ja yksi kukka kestää vain vähän aikaa, mutta niitä on tullut aina lisää.  

Enkelinsiivestäni (korallibegonia) on tullut suoraan sanoen aika ruma vuosien mittaan. En tiedä, voiko sen oksat jollakin leikkaustavalla saada kasvamaan kauniisti. Lehdet tietysti ovat aina hienot.  Nyt minulla on siitä kasvanut kaunis pistokas:

Enkelinsiipi    Begonia conchifolia Corallina-Ryhmä

Oman potrettiin pääsi vielä tällä kertaa pari muuta huonekasvia:

Pahat pojat, isompi ja pienempi. Virallinen nimi on nukkatyräkki (Euphorbia)

Pitsilehdet (Fittonia) ovat kauniita, mutta eivät pärjää hoidossani, koska ne vaativat kastelua useamman kerran viikossa. Tämä yksi pieni on jotenkin vielä selvinnyt. 

Terassin pöydälle suunnittelematta muodostunut kasvikokoelma.

Loppuun kuva terassin pöydästä, jonne on päätynyt satunnainen kokoelma kasveja. Uusin hankinta kukkii sinisenä ja sen on tarkoitus siirtyä isoon ruukkuun syysistutukseen. Tässä on pari pelargonia myös. Pelargonit voisivatkin olla seuraavan postauksen aihe? Amppelissa kukkii yhä keijunmekko. 

Jos haluat nähdä lisää kuvia huonekasveistani, niin klik tästä pääset tammikuun postaukseen. 

Helmikuussa kerroin Fredrika Runebergin huonekasveista jotka piilottelevat Turun saaristossa. Siellä on myös kuva komeasta jättipeikonlehdestä (klik täällä). 

Tulevasta huonekasviviikosta on juttua Huonekasviseuran sivulla, täällä. Tähän liittyen voi ainakin löytää huonekasvitarjouksia, Sivuilla on myös tietoa monista kasveista. En kuulu yhdistykseen, tämä on maksamaton mainos ;) (Ihan hyvin kyllä voisin kuulua.)

Mukavaa sunnuntaita / uutta viikkoa! Miten sinun huonekasvisi jakselevat? Onko niitä paljon?

Keijunkukat ihanaiset - Heuchera

Keijunkukat ovat yksi suuri suosikkini ja melko helppoja perennoja puutarhassa. Niistä eivät yleensä tykkää edes tuholaiset, isot eikä pienet. Näyttää vahvasti siltä, ettei blogissani ole koskaan ollut päivitystä nimenomaan keijunkukista, joten korjataanpa se asia nyt ja keijuillaan postauksen täydeltä. Lopussa kootut vinkit keijunkukan viihtymiseen.

Keijunkukkien lehdistön väreissä riittää ihmeteltävää, sillä uusia lajikkeita ilmestyy myyntiin jatkuvasti. Kukinnot ovat lehdistön loistoon verrattuna minusta aika vaatimattomia, vaikka pidän niistäkin. Yksittäiset kukat ovat pienen pieniä, mutta ne nousevat korkealle lehdistön yläpuolelle isolla joukolla, joten ne näkyvät kyllä. Kukat ovat tyypillisesti valkoisia tai erisävyisiä punaisia.  

Minulla on ollut keijunkukkia jo pitkään. Tummalehtiset lajikkeet ovat usein varsin kestäviä. Sen sijaan jotkut kelta- ja oranssilehtisen lajikkeet ovat tehneet vain lyhyen vierailun puutarhaani ja kuolleet pois jonkin talven aikana. Mahdollinen lyhytikäisyys on keijunkukkien suurin ongelma, jos sen haluaa ajatella ongelmana. Kuoleehan ruukkukanervatkin joka vuosi. Oikeastaan minun piti tällä viikolla ostaa jotain sellaista, syysistutus. Keijunkukat on tosi kivoja ruukuissakin jonkun kukkivan kanssa. Laitoin nämä kuitenkin maahan: 

Todella kauniin punertava lajike on 'Boysenberry'

  

Hyvin tummalehtinen keijunkukka on 'Black Pearl'

Puutarhakasvilistojeni vajavaisuus on tullut esiin ennenkin. Keijunkukkienkin nimet olivat hukassa. Harrastin nimilappujen penkomista, muistelua, netin selausta ja nimesin lajikkeita. Seuraavien kuvien keijut ovat viettäneet kanssani siis jo useamman vuoden. 

Terassipenkki on ollut lähes hoidotta koko kesän, sillä suunnitelmissa on laittaa koko terassi uusiksi. Siitä kuitenkin kuljetaan päivittäin ohi, joten suoritin raivausta, kun terassiremontti ei ole alkanut. Korkeat pehkot takana ovat isotöyhtöangervo ja syysleimut, jotka juuri lopettelivat kukinnan. Edessä on keijunkukkia ja niiden takana monenlaista muuta. Sekä yksi kärhö, joka jopa kukkii.

Siivotessa tuli paljon multapintaa näkyviin, mutta siihen on nyt hyvä upottaa sipuleina ensi kevään kukkaloisto!

Vasemmalla juuri siirretty pistokas 'Palace Purple', sitten uusi Black Pearl ja sen jälkeen paikalla jo pidempään olleet keijunkukat. Keijunkukan pistokkaat suositellaan otettavaksi keväällä, mutta kokeilen nyt kuitenkin.

Kaunis vihreä hopeakuvioinen lehti ja punainen kukinto on 'Paris'. Vieressä tummalehtinen, jonka nimeä en vielä selvittänyt. 

Sama kuvio, mutta hopeaisempi lehti kuin Parisilla. Tämä on ilmeisesti Silver Scrolls. Ihana lila lehdentausta!  

Tässä näkyy Silver Scrollsin valkeat kukinnot ja naapureina tummalehtiset nimettömät

Keijunkukkien varsi on hyvin lyhyt ja haarautuu lehtiruusukkeeksi heti maanpinnan yläpuolelle. Lehdet säilyvät talven yli, mutta saattavat olla keväällä aika kärsineen näköisiä, yleensä osa lehdistä kuivahtaa. Usein suojaan ne havuilla, jos (kun) ei ole lunta. Jos ei ota pistokkaita, niin keijunkukan halkaisija kasvaa hitaasti, mutta pysyy yleensä melko pyöreänä. Olen lisäillyt hiukan multaa niiden alle.  

Muuripenkissä on tällä hetkellä vain yksi keijunkukka. Se sopii hyvin valkotäpläimikän viereen penkin reunaan. Takana kukkii mustilanhortensia.

Lähempää. Ihana väri! Enemmän lila kuin Silver Scrolls. Kyseessä lienee 'Plum pudding'

'

Mennään autotallin suuntaan. Purppurakeijunkukka Palace purple on viihtynyt tässä jo pitkään, kasvanut komeaksi ja kukkii nytkin runsaasti. Sen vieressä vasemmalla pienikokoinen vihreä, ilmeisesti korallikeijunkukka. Taustalle maastoutuu mm. hyvinvoiva viime syksynä istutettu "sateenvarjo" japaninvaahtera.

Palace purple rynnii kivikkoon, siksi otin siitä nyt pistokkaan aiemmin näkyneeseen rivistöön. Sen viereen istutin uuden tulokkaan 'Boysenberry'. Kivet on sikin sokin kun metsästin ei-toivottua puna-apilaa...

Sitten on vielä vaalea keijunkukka, joka nykyisellä paikallaan toisen Purple Palacen kaverina näyttää lähinnä aneemiselta. Täytyy siirtää se ja etsiä sille nimi. 

Jos aloit epäillä, että kuvissa on ihan sama keijunkukka (itse aloin), niin tässä vielä lehtikokoelma Top kauneimmat, tykkään noista kuviollisista, sekä pari tummaa kaveria. 

Alla iso Palace Purple. Ylärivi nimettömät.
Alarivi vasemmalta Plum pudding, Silver Scrolls ja Paris. 

Pari vinkkiä keijunkukkien viihtymiseen:

• Vesi  ei saa seistä juuristossa, esim. (edes pieni) kohopenkki on hyvä
• Älä ylilannoita. Keskiravinteisessa maassa keijunkukka talvehtii paremmin.
• Uusia istutuksia pitää ehkä kastella, myöhemmin en ole koskaan kastellut keijunkukkia, kunhan ne on istutettu kunnolliseen multaan (hyvä jos mukana on hiekkaa ja kompostia).
• Keijunkukat "nousevat ylös", joten kannattaa vuosittain tarkistaa, pitäisikö juurelle lisätä multaa (sitä hiekkaista ja hyvää)
• Puolivarjo on kaikille keijunkukille varma valinta. Auringossa viihtyvät varmimmin korallikeijunkukka ja punalehtiset, mutta rutikuivassa ei viihdy mikään. 
• Pistokkaita saa kuulemma parhaiten melko nuorista kasveista (3-5v.), ennen kuin maavarret ihan puutuvat. Tämä voisi auttaa säilyttämään arat lajikkeet. Itse en ole hoksannut tätä yleensä tehdä, pitää alkaa kokeilla. Lehtien alle kun kurkkii, niin sopivat poikasten katkaisukohdat löytää helposti.

Pihaa siistiessä katkoin keijunkukan kukintoja ja ne pääsivät kimppuun muiden pihan kukkijoiden kanssa. Otin melkein kaikkea muuta vain yhden kappaleen ;)

Mukavaa uutta viikkoa!