Kukkamuistoja puutarhasta 2020

Muistelen tämän vuoden kukkaloistoa ja käyn puutarhani vuoden läpi parilla kolmella kukkapotretilla joka kuukaudelta. Vaikka pysytään omassa puutarhassa, niin kukinta alkaa heti tammikuulta! Arvaatko jo, mikä silloin kukki? Tämä on minun postaukseni Lappalainen etelässä -blogista alkaneeseen Kevään ja kesän muisto -haasteeseen. Sain sen Navettapiian Puuhamaa blogista jo jonkin aikaa sitten, kiitos haasteesta! Ja sitten sukellus kukkamuistojen uumeniin!

TAMMIKUU

Jouluruusut kukkivat hienosti tammikuussa uuden vuoden kunniaksi. Ostan yleensä jouluksi jouluruusun ja jos se ei kuivahda sisällä hengiltä, niin siirrän sen kellarin edustalle. Jouluruusuja on siellä jo useita. 

HELMIKUU

Helmikuussa ei ollut muuta kukintaa kuin hiipuvat jouluruusut. Sen sijaan ikkunalla alkoi uusi elämä. Kelloköynnöstä on kiva kasvattaa siemenistä, kun sillä on niin tukevat isot taimet. Puutarhan kuva on otettu lammen rannalta. 

MAALISKUU

Maaliskuun loppupuoliskolla oli jo ihanan keväistä! Mm. krookukset ja sinivuokot avasivat kukkansa. Kyllä tuli surku, kun 30.3. lumi peitti maan ja kukat oikein kunnon kerroksella. 

HUHTIKUU

Huhtikuun suosikkejani on joka vuosi upeasti kukkiva valkotäpläimikkä. Sipulikukkia tupsahteli maasta esiin kiihtyvällä vauhdilla, erityisesti krookuksia.

TOUKOKUU

Tulppaanien väriloisto ylitti odotukseni kevään lämmetessä. Olin istuttanut edellisenä syksynä vähän reilummin tulppaaneja kevään 2019 Keukenhof retken innoittamana. Vaikka istutusalueeni olivat hyvin pieniä, niin lopputulos oli kuitenkin näyttävä ja paljon iloa tuova. Vielä ehtii tänä syksynäkin tulppaaneja istuttamaan, sillä niitä voi laittaa vaikka rautakangella jäiseen maahan! Yritän itse ehtiä vielä ennen maan jäätymistä laittamaan uusia, mutta pussissa ovat siis vielä. Ehkä tänään?

Hyasintit ja sinivuokot. Ajoitus yhteiseen kukintaan oli tiukka mutta onnistui. Sinivuokot aloittivat jo maaliskuussa ja olivat jo kukinnan lopulla hyasinttien auetessa.

Terassin edustan tulppaanit, narsissit, helmihyasintit ja pikarililjat olivat ihanasti sekaisin

Romanttiset ripsureunatulppaanit

KESÄKUU

Kesäkuussa aukesivat vielä myöhäisimmät tulppaanit. Sitten alkoikin olla paljon muuta kukintaa jo joka puolella. Muistelen myös luonnonkukkien kauneutta. Kesällä 2020 koiranputket kukkivat upeasti joka puolella ja sehän ilahdutti minun lisäkseni myös pörriäisiä. 

Koiranputket ovat syreenien kaverina. 

Kurjenmiekka

Kesällä 2020 pionien kukinta humahti ohi hetkessä

HEINÄKUU

Heinäkuussa kesä kypsyy ja vihreyttä ei kannata enää yrittää liikaa hallita ja hillitä vaan vain mennä siihen mukaan. Lammen rannalla rehottivat villit ranta-alpit ja siemeniään heittelevät sormustinkukat availivat kukkajonojaan ihan uusissakin paikoissa. 

ELOKUU

Elokuu oli kärhöjen ja unikoiden aikaa. (Tarha)viinikärhöjä suosittelen kaikille!

SYYSKUU

Syyskuun kuviin pääsivät hortensia ja kaunopunahattu. Molempien kukinnasta on iloa pitkään. Hortensian kukinnot saattavat olla jäljellä vielä keväälläkin kuivuneina. 

LOKAKUU

Lokakuun kuviin nostan tuoksuherneet, jotka ovat jaksaneet avata aina uusia kukkia terassin pielessä sekä terassin ihanat köynnökset: kärhö Jackmannii sekä kelloköynnös, joka kuvassa esittelee siemenkotaa. 

Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta. Jospa tämän haasteen avulla löytyy uusia kivoja blogeja ja mielenkiintoisia kasvituttavuuksia.

Haasta mukaan viisi, tai vähemmänkin käy, blogikaveria.
Kerro kuka tämän haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti Lappalainen etelässä -blogiin. 

Ja nyt kun olen jo väkertänyt postausta paljon kauemmin kuin piti, huomaan, etten ole miettinyt, ketä vielä ei olisi haastettu tähän. Hmmm... Pihan vuosi blogissa on ollut kesällä hiljaista, joten nyt on hyvä hetki kertoa meille kesästä. Haaste siis sinne! Ja toiseksi vielä Gitta Puutarha on kotini-blogista.

Mukavaa viikonloppua! Muistakaa taas suorittaa hölmö kellojen kääntely!

Siemenkodat talteen

Kiertelin tänään puutarhassa keräämässä talteen lisää perennojen ja kesäkukkien siemeniä. Keräilin siemenkotia sisälle kuivumaan eriparisiin asetteihin, joita käytän myös kukkaruukkujen alustana. Myöhemmin erottelen niistä siemenet ja laitan ne paperipusseihin säilöön. Sää oli aurinkoinen ja syksyisen kirpeä, meillä ei ole vielä ollut sellaisia pakkasöitä, että kukinta olisi loppunut. Toki monet siemenet olisi kannattanut kerätä ajat sitten kuivempaan aikaan, mutta ei nyt vieläkään ihan myöhäistä ole. 

Varjoliljan ja unikon siemenkotia

Kelloköynnökset olivat tehneet todella vähän siemenkotia, etsin niitä jo aiemmin ja otin talteen mitä löysin. Löysin netistä selitykseksi, että ne tarvitsisivat isompia pölyttäjiä, lepakoita tai kolibreja! Suomalaiset lepakot eivät välitä kukista. Ilmeisesti isot kiitäjät käyvät myös pölyttäjiksi, mutta ehkä meillä ei ole ollut niitäkään. Kukka ei pölytä itse itseään vaan siitepölyä olisi voinut siirtää vaikka siveltimellä kukasta toiseen. Ehkä sitten ensi vuonna! 

Jätän kelloköynnöksen siemenkodat kokonaisina kuivumaan ja avaan ne vasta myöhemmin. 

Palkoja tekevillä kasveilla taas neuvotaan, että palkojen kannattaa antaa ensin hiukan ruskettua ennen kuin ne kerää. Tämä siksi, että siemenet ehtisivät kypsyä. Tutkailin tuoksuherneiden palkoja. Iso osa oli edelleen ihan vihreitä. Sama juttu pavuilla. Koitin valita vähän ruskistuneita palkoja. Tänä keväänä kylvin tuoksuherneitä vain ostetuista siemenistä niin en ole ihan selvillä, miten tarkkaa puuhaa omien siemenien keruu on. 

Tuoksuherneitä palkoineen

Vaaleanpunaisilla unikoilla on pienet siemenkodat

Akileijat ovat varistaneet suurimman osan siemenistään jo ajat sitten. Niitä sitten putkahtelee taas uuden näköisiä kukkapenkeistä, kun eri lajikkeet risteytyvät. Samoin sormustinkukat levittävät siemeniään kaikkialle, niitä en vaivaudu keräämään. Sormustinkukan ruusuketaimia siirtelen välillä parempiin paikkoihin. Unikoissa oli hyvin vielä siemenkodat kiinni. Keräsin vaaleanpunaisten unikoiden siemenkotia tänään vielä lisää.  

Akileijoissakin oli vielä hiukan siemeniä tallessa

Kehäkukka

Kehäkukan siemenet ovat isoja ja kivoja kerätä ja itävät hyvin. Ne ovat klassikko, jota olen kerännyt "aina". Siksi niitä myös kasvaa puutarhassa joka vuosi. Keräsin myös samettikukan siemeniä. 

Ryhmäsamettikukka Tagetes 'Alumia Vanilla Cream'

Vanhat asetit sopivat hyvin siementen lajitteluun (samettikukka)

Tosi hauskan näköiset siemenkodat on tarhaneidolla. Tarhaneito on vanhanajan kesäkukka. Siemenkodat sopivat myös kuivakukiksi. Niiden sisällä on kauniisti kiiltävät pienet mustat siemenet. Kosmoskukka ja isomaksaruoho kukkivat rinnakkain. Näistä otin vain kuvan, en siemeniä. 

 

Tarhaneidon (Nigella damascena) siemenkotia, siemenet näkyvät kuvassa kupin pohjalla.

Kosmoskukka ja isomaksaruoho

Mukavaa uutta viikkoa ja lokakuun jatkoa! Oletko keräillyt siemeniä?  Olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan, millaisia kokemuksia muilla on tuoksuherneiden siementen keruusta ja kylvöstä. Onko ihan helppoa vai onko jotakin niksejä? Onko tullut hauskoja risteytyksiä vai tutun näköisiä kukkia? Yritin etsiä aiheeseen liittyviä blogipostauksia, mutta ei ollut ihan helppoa. 

Syksyä kuunnellen 10102020

Olen täällä taas! Pienen tauon jälkeen blogin on taas tarkoitus päivittyä säännöllisesti. Tänään katsellaan, miltä syksyinen puutarhani näyttää pyöreän päivämäärän päivänä 10.10.2020. Tällä päivämäärällä on sekä Aleksin Kiven päivä että Maailman mielenterveyspäivä. Molemmat tärkeitä päiviä, mutta itselleni mielenterveyspäivän teema on tällä kertaa ajankohtaisempi, joten käsitellään sitä puutarhakierroksen ohessa. Mukana myös tekemistä odottavat syystyöt puutarhassa.

Lokakuun vieriessä eteenpäin syksy on vahvasti läsnä. Sää on kuitenkin ollut lämmin eikä yöpakkasia ole ollut, joten kukinta jatkuu. Itse olen viime ajat ollut paljon poissa kotoa töiden takia, joten monet syyspuuhat ovat edelleen vaiheessa. Tarkoitus on ainakin kerätä vielä siemeniä talteen ja kaikenlaista siistimistä voisi tietysti tehdä, mutta eihän se pakollista ole. 

Siemenkodat odottavat kerääjää

Talitintit ja mustarastaat pyörivät pihapiirissä ja odottelevat ruokintakauden alkua. Valokuviin ne eivät halunneet vaan tirskuttivat puiden latvoissa, kun yritin liittyä niiden seuraan. Oravalla oli kaverinsa kanssa sellainen vauhti, että se ehti vain puoliksi pysähtyä kuvaan. Hanhet ylittivät puutarhan rauhallisin siiveniskuin. 

Mielenterveyspäivän teemana on tänä vuonna kuunteleminen. Hyvinvointiimme vaikuttaa merkittävästi se, miten tulemme kohdatuiksi, Minulle tämä on hyvin ajankohtainen asia.

Olen viime päivinä kärsinyt vanhan terveysongelman paluusta ja ollut sen takia hankalissa tilanteissa. Se että toinen kuulee, vastaa ja keskustelee ihan arkisista asioista vaikka puhelimessa, on kannatellut joidenkin vaikeiden hetkien yli. En nyt jaksa avata sen enempää, mutta kyse on siis fyysisestä vaivasta, mutta huomaan, miten mielenterveys silti vahvasti kietoutuu asiaan. Oman perheen tuki on tosi tärkeä. 

Mielenterveyspäivä kannustaa meitä näyttämään ”vihreää valoa” kuuntelemiselle ja kannustaa jokaista aitoihin läsnäoleviin kohtaamisiin. – Ketä sinä voisit kuunnella?

Valkoinen salkoruusu

Kaunopunahatut ovat vanhat tutut (ylempi kuva), mutta puutarhaan oli avautunut vielä uusi kukkija! Punaisten salkoruusujen lisäksi siellä on nyt valkoinen. Menipä sillä myöhään, mutta vielä ehtii! Hortensiat totta kai kukkivat edelleen (seuraavisssa kuvissa).

Oven edustan "nurmi" on  aina muistuttanut enemmän metsän pohjaa kuin nurmikkoa. Se on hyvä, koska se ei vaadi paljon hoitoa. Syksyisin sinne kohoaa monenlaisia sieniä, yleensä matoisia jo maasta noustessaan. Olin tänään kuvauskierroksella iloisesti yllättynyt, kun siellä oli komea tatti, joka oli ihan syömäkelpoisessa kunnossa. Ilmeisesti laji oli uusi myös paikalliselle toukkakannalle, kun olivat jättäneet sen rauhaan.

Haperojengi

Tatti, jonka nappasin talteen kuvan oton jälkeen

Iloisimpia värejä puutarhassa edustavat tällä hetkellä pensasmustikka ja tuoksuherneet. Pensasmustikalla on upean punainen syysväri ja tuoksuherneet taas kukkivat edelleen. Kuvassa pensasmustikan takana häämöttää pieni japaninvaahtera, joka on yhä melko vihreä. Tärkein ja kiireellisin tekemätön syystyö on pensasmustikan ja muiden jänisten herkkujen suojaaminen ennen kuin hampaat iskeytyvät niihin! 

 

Terassilla kukkii muutakin kuin tuoksuherneet. Keijunmekko amppelissa sekä kelloköynnös ja jalokärhö Jackmannii säleikössä.

Projekteista merkittävin on tällä hetkellä muuripenkin uudistus. Sen parissa ahertaa mun mies. Muuri on ollut kauan paikoillaan ja kallistunut. Havut ovat kasvaneet valtavasti ja niiden juuristo on varmasti osasyyllinen ongelmaan. Muuria siirretään ja multatila kasvaa reippaasti. Sain juuri pari puskaa purppurapunalatvaa. Se on niin suurikokoinen perenna, että se varmasti pärjää hyvin noiden sivulle törröttävien katajien kaverina eikä jää kakkoseksi. Eli kuvassa vasempaan reunaan tulossa purppurapunalatvat. Sieltä on muuri tällä hetkellä poistettu ja tuossa pinossa väliaikaisesti. 

Nöpö on tyytyväinen, että sää on vaihteeksi vähän parempi eikä tuuli meinaa viedä viiksikarvoja. Vasemmalla aivan vaaleaksi lehdiltään muuttunut köynnöshortensia ja takana pieni purppurapihta. Tähän lähistölle pitäisi istuttaa tulppaanin sipulit maahan, siinä vielä yksi tärkeä rästissä oleva syystyö. (Tärkeä vain siksi, että ne sipulit on jo ostettu.) Mukavaa viikonloppua!