Ruusuni mun

 

Tänään katsotaan läpi, mitä ruusuja minulla on sydämessäni ja puutarhassani! En todellakaan ole mikään suuri ruusunkasvattaja, mutta sain Minnalta Hiidenkiven puutarhasta Paras ruusuni ikinä -haasteen, jonka laittoi alulle Pauliina Kukka& Kaali -blogista. Ajattelin koota tähän kaikki ruusuni ja toiveeni. Siitä ei tule kovin pitkä lista!

Eniten pidän ruusuista, joilla on tarina tai historia. Suosikkini ovat ne nimettömät sitkeät pensasruusut, jotka kasvavat äitini kotipaikan puutarhassa. Siellä ne kukkivat juhannuksen aikaan, kun menemme käymään. Pari kesää sitten kävin ne läpi ja tarkistin, ettei joukossa ole kurtturuusuja (haitallinen vieraslaji). Valitettavasti olen järjestellyt vain oman puutarhan kasvikuvia enkä tähän hätään löytänyt kunnon kuvia näistä ruusuista, vain tämän:

Vähän tähän samaan liittyy käsite löytöruusu. Löytöruusut ovat voineet sinnitellä jopa vuosikymmeniä ilman hoitoa vanhoissa puutarhoissa ja niiden nimet ovat unohtuneet. Sitten niitä on nimetty uudelleen ja historiaa on pyritty selvittämään. Jos hurahtaisin syvälle ruusuihin niin intoilisin ehkä näistä. Voisin hankkia vaikka tämän, sillä pidän siitä, että ruusulla on vahva tuoksu: 

Löytöruusu on esimerkiksi sammalruusu Vaarala. Löytyy Tahvosilta, ei minulta. 

juhannusruusu (myös postauksen ekassa kuvassa)

Tykkään niistä tutuista perinneruusuista. Omassa puutarhassani ovat perinteistä perinteisin juhannusruusu ja vaaleanpunainen tornionlaaksonruusu. Lyhythän niiden kukinta on, mutta tykkään siitä, että asiat tapahtuvat vuorollaan vuoden kiertokulussa. Kukinnasta pitää nauttia, kun on se hetki! Tuoksutella ehdottomasti. Juhannusruusut sopivat parhaiten paikkaan, jossa ne mahtuvat levittäytymään, joten ymmärrän, etteivät ne ole kovin pienen puutarhan omistajan ykkösvalinta. Tornionlaaksonruusu kukkii hieman pidempään kuin juhannusruusu, leviää vähemmän ja sillä on vähän piikkejä. Nimestäkin voi päätellä, että se on hyvin kestävä. Tykkään! Kovin näyttävä se ei ole:

12.6.2019 Edessä juhannusruusu ja heti sen takana tornionlaaksonruusu, jonka kukat ovat pienempiä, eivätkä näy hyvin kuvassa. Niitä kannattaa ihailla ihan lähietäisyydeltä, jolloin tuoksunkin tuntee. 

Tornionlaaksonruusu Rosa majalis Tornedal

Suomenköynnösruusu ’Pohjantähdestä’ en vielä osaa sanoa, onko se hitti vai huti. Ostin sen vitosella ja sijoitin ensin muualle. Lykkäsin sen kesällä valmistuneeseen pergolaan, koska se on tietojeni mukaan nopeakasvuinen ja kookas. Erityisesti tykkään siitä, että sen pitäisi talvehtia pergolaa vasten ilman mitään talvisuojausta. Mutta kun tätä viime kesän kuvaa taimestani katsoo, niin kyseessä voi olla huti. Toukka-armeija popsi sen lehdet. Lisäksi siinä on kamalat pitkät piikit – repiikö se ohikulkijat? Jos se on yhtä ruma ensi kesänäkin tai piikit alkavat ahdistaa, niin viskaan sen johonkin pihan perälle.

Pergolan oikeassa reunassa kukkii valkoisena melko kalju Pohjantähti

24.6.2020 Suomenköynnösruusu Pohjantähti portissa Kaarinan rosariumissa

Viimeisin hankintani ruusurintamalla on punainen neilikkaruusu ’F.J. Grootendorst’. Olen pitkään tykännyt neilikkaruusuista. Pensaat ovat aika pieniä ja vaatimattomia kasvupaikan suhteen. Kukinta kestää pitkään ja tykkään neilikkamaisista, miedosti tuoksuvista kukista. Tämäkin on vanha lajike (taidan todella tykätä historiasta). Näitä saa myös vaaleanpunaisena. Istutin tämän nyt syksyllä. 

Lisäksi olen lykännyt maahan pari äitienpäiväruusua. Iloisesti ovat nekin kukkineet useamman vuoden, vaikka toki hoidon puute näkyy kukkien määrän vähentymisenä. Ryhmäruusut eivät millään lailla ole (toistaiseksi) juttuni.

Neilikkaruusulla on ripsureunaiset kukat  ’F.J. Grootendorst’. Kuva Mustilan puutarha, sillä omani ei vielä kukkinut.

Äitienpäiväksi saatu ruusupuska 2015. Tänä vuonna tähän tuli yksi kukka...

Tulevaisuudessa voisin haluta kauniskukkaisia pensasruusuja. Niissä saisi olla sellaiset kunnon ruusun näköiset kukat, kuten Ritausma tai upeista uusista suomalaisista ruusuista esim. Sointu, jotka moni on maininnut tämänkin haasteen postauksissa. Haasteen alullepanija Pauliina (klik) kehui ’Schneewittchen’ -tertturuusua, sekin näytti upealta. Kauniita ruusuja on kyllä valtavasti, tykkäänkin käydä kukinta-aikaan Rosariumeissa (kirjoitin parista Turun seudulla täällä).

Haastan blogin Päivänpesän elämää, koska muistelen Katjan kirjoittaneen ruusuhaaveistaan. 

Haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3–5 blogiystävääsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.