Joulun kukat, ja sammaleet myös

Viikonloppuna innostuin hankkimaan jotakin uutta ja kaunista jouluksi siivottuun kotiin. Päädyin kukkiin, ei kovin yllättävää! Erikoisempaa oli, että hurahdin myös sammaliin. Tein siis kaksi hankintaretkeä, toisen paikalliseen kukkakauppaan ja toisen pihapiirin sammalmättäille. Kukkakaupasta mukaan tarttui kasveja, jotka toivottavasti ilahduttavat vielä joulun jälkeen. 

Päädyin tuomaan kukkakaupasta kassillisen erilaisia "irto" joulukukkia: Gaultheria eli joulupuolukka, skimmia, mehikasveja ja pieni havu. Suurimman osan sijoittelin puiseen lasikattoiseen laatikkoon.  Puulaatikkoon ei voi suoraan laittaa multaa, joten osa kasveista on omissa ruukuissaan ja osa on istutettu muovilaatikkoon. Joulupuolukka tuo kauniisti rehevyyttä ja väriä istutukseen. Se on tämän vuoden suosikkini. Matalat sammaleet ovat ihana pehmeä matto mehiruusukkeiden ympärillä.

Laatikossa omissa ruukuissaan ovat gaultheria ja havu. Muoviastiaan on istutettu kaksi mehikasvia ja sammalia.

Gaultheria (Gaultheria procumbens) eli joulupuolukka eli lamosalali, suloinen punaisine marjoineen

Skimmia osoittautui liian korkeaksi laatikkoon, koska haluan että kannen voi myös sulkea. Löysin pari vanhaa kivaa jouluasetelmien ruukkua. Toiseen ruukkuun pääsi skimmia ja toiseen aiemmin ostetuista hyasinteista ne, jotka eivät vielä ole avanneet kukkiaan.

Jos hyvin käy, näistä kukista on iloa kauemmin kuin vain joulun ajan. Olen joskus saanut skimmian pysymään hengissä useamman vuoden. Hoitoa helpottaa että mulla on vähän viileämpi viherhuone. Pintamullan pitää kuivahtaa, vesi ei saa seistä lautasella. Skimmian voi viedä kesällä ulos varjoon ja se kestää myös syksyn viileyttä, ainakin vähän. Voisi käyttää siis ainakin alkusyksyn asetelmissa? 

Myös joulupuolukka voi olla pitkäikäinen kasvi. Hyasintin sipulit laitan toiveikkaana maahan myöhemmin. Mehikasvit todennäköisesti jatkavat meillä pitkään huonekasveina, tytär varasi jo yhden itselleen joulun jälkeen. 

Omissa ruukuissaan skimmia (Skimmia japonica), hyasintit ja takana jouluruusu

Punanuppuinen skimmia sekä hyasintit ja jouluruusu

Keräilin pihalta sammalia ja löysin tosi kauniita. Niinpä innostuin tekemään myös pelkän sammalasetelman. Tai no ei ihan pelkkiä sammalia, joukossa oli myös jäkäliä. Mutta näiden parissa voisinkin jatkaa lisää ja tehdä toiste vielä oman päivityksen. Jos meillä talvi jatkuu näin leutona, niin sammalia on helppo käydä poimimassa.

Ulkonakin kukkii! Edellisten joulujen jouluruusut ovat ihan fiiiksissä tästä brittihenkisestä talvesta ja availevat nuppuja! Yhdessä on jo osa kukista auki ja toinenkin jouluruusu puskee nuppuja. Muut ovat vain tyytyväisen vihreitä. Ulos pääsee tämän jouluinenkin jouluruusuni heti joulun jälkeen, jos sää on näin lauha. Se on nimittäin vähän kärsivän näköinen sisällä.  Ehkä ensi vuonna en enää osta ollenkaan uutta sisälle?

Kuulisin mielelläni, jos olet saanut gaultherian tai skimmian viihtymään useamman vuoden. Myydäänkö gaultherian/joulupuolukan luonnonkantaa Suomessa puutarhakasvina? Se on pohjoisamerikkalainen laji. (Pitäisi varmaan sanoa lamosalali, mutta se on minusta aika tylsä nimi näin nätille kasville.) Mikä on sinun suosikkisi tämän postauksen kasveista?

Huonekuusi ja jouluistutus. Huonekuusi on ollut minulla jo pidempään, sitä ei ole hankittu nyt jouluksi.

 Mukavaa jouluviikkoa ja hyvää joulua!

P.S. Luitko jo edellisen postaukseni, kootut vuoden suositut postaukset. Klik tästä.

Vuoden 2020 parhaat postaukset

 Vuoden 2020 köynnöksen kiertyessä kohti loppuaan, kokoan jälleen yhteen vuoden suosituimmat postaukset. Tässä postauksessa on monia kuvia, jotka jäivät vuoden mittaan julkaisematta ja osa tuttuja! Kaikkiin postauksiin on linkit, joten voit käydä kurkkaamassa haluamasi. Toivotan lämpimästi tervetulleiksi teidät uudet, jotka toivottavasti löydätte tänne Siirtolapuutarha-lehden blogivinkin kautta! 

Mennään vuosi järjestyksessä. 

TAMMIKUU

Puutarhassa oli hiljaista, joten tammikuussa keskityin huonekasveihin. Omat eivät riittäneet, vaan kävin myös Helsingissä talvipuutarhassa. Helsingin reissusta en tehnyt postausta, joten tällä kertaa siitä pari kuvaa. Paikka on ollut suosikkini lapsuudesta asti. Huonekasveista kirjoitin myöhemminkin, tässä tammikuu ja tässä syyskuun postaus. Yhä edelleen blogini luetuin postaus kertoo kiinanruususta ja yhä tuo 2018 esittelemäni kasvi voi hyvin (linkki postaukseen sivupalkissa).

Ovet auki Helsingin talvipuutarhaan

Köynnöksiä viherhuoneessani

HELMIKUU

Vuoden kiinnostavin postausretki oli Pasin kutsusta helmikuussa, kun kävin tutustumassa Fredrika Runebergin kasvien jälkeläisiin. Pasi kasvattaa ikkunoillaan Paraisilla Runebergin kotimuseon kasvien varmuuskokoelmaa. Fredrika ja Pasi ovat melkoisia viherpeukaloita molemmat, linkki: Fredrikan huonekasvit.

Kaikki kasvit eivät mahtuneet Pasin ikkunalaudoille - jättipeikonlehti

Helmikuussa paljon keskustelua syntyi pöntön putsauksen oikeasta ajankohdasta, linkki: Puutarhapuuhia ja pöntön putsausta. Myös jouluruusuista puhuttiin, ne kukkivat silloin sitkeästi. Ja nyt ne ovat taas availemassa kukkiaan! Jouluna kukkii jos on plussalla eikä tule kovia pakkasia sitä ennen. 

Jouluruusu riiputtaa nuppuja koska mittari on miinuksella 11.12.2020

MAALISKUU

Tänä vuonna on onneksi ollut julkisuudessa paljon puhetta pölyttäjien tärkeydestä ja Pelasta pörriäinen -kampanja. Rakensimme hyönteishotellin: Hyönteishotelli avattu!  Ja kyllähän sinne kauden mittaan asukkaitakin ilmestyi (en tarkemmin tutustunut keitä he ovat). 

Hyönteishotellin suosituin osa ovat koivupölkyt, joihin porasin reikiä. Asukkaat ovat tehneet harmaasta massasta niihin omia ovia. Näitä täytyy tehdä lisää!

Teinin huoneessa majaileva paha poika eli nukkatyräkki ja seinän uusi maali

HUHTIKUU

Edelleen paljon luettu postaus vuodelta 2019 on pensasaidanteen istutuksesta. Kirjoitin pensaiden kuulumisia sekä iisoppiaidasta huhtikuussa, klik. Ihan kohtuullisesti pensaat myös kasvoivat kesällä 2020 ja voivat kaikki hyvin syksyllä. 

Ohdakeperhonen iisopilla

TOUKOKUU

Toukokuussa valmistui teinipojan huoneen remontti (klik), jossa maalattiin seiniä ja tehtiin kaktuksilla amppeleita. Se oli hyvää jatkoa edellisen vuoden tytön huoneen remontille, jolloin seiniin maalattiin pilviä ja tehtiin tosi kätevä kattoon ripustettu vaaterekki (klik). Rekki on edelleen käytössä. Tämä on eniten koronaan yhdistyvä postaus, kun perheen etätyöskentelyn takia pojan työpiste piti laittaa kuntoon.

Itseäni eniten tänä vuonna puutarhassa ilahduttanut asia olivat onnistuneet tulppaani-istutukset. Näihin kuviin olen palannut myöhemminkin, postaukset Tulppaani-iloa 1-3, klik ekaan. Sillä tulppaanit todellakin kukkivat kuvauksellisesti toukokuussa!

KESÄKUU

Ihanat rosariumit postauksessa kerroin kahdesta paikallisista ruusutarhasta Turun seudulla. Tänä vuonna en tehnyt postausta Raision alppiruusupuiston kukinnasta, vaikka tietysti taas sielläkin kävin kesäkuun alussa. Jaa mutta siitähän olikin todistekuva juuri edellisessä postauksessani, joten eipä siitä sen enempää. 

Seuraavat valokuvat on otettu peräkkäisinä päivinä kesäkuun lopulla, joten välillä satoi, välillä paistoi. 

Terassin markiisi puhdistui hyvin neulasista tässä sateessa

Kesäretkiä, Kustavin käsityökylä 

HEINÄKUU

Heinäkuussa vihdoin valmistui oma pergolamme: Nyt on pergola! Ideoiden etsiminen pergolaan oli niin kivaa, että toukokuussa tein siitä postauksen: Pergolat, pergolat!  Pergolan keinuun tuli välillä melkein jonoa, mutta pärjäsimme sentään, ei hankittu toista. Useissa pergolakuvissa vilahti kärhökukinta, joten seuraava postaus kukki enemmän.

Pergola "vuoren" rinteeltä

Mme Julia Correvon tarhakärhö kukki ihanasti, kuten joka vuosi

ELOKUU

Kävin katsastamassa Asuntomessupihat Tuusulassa, klik. Muuten taisin lähinnä tehdä töitä.  Oikein kaunis pieni postaus mielestäni syntyi vispipuurosta, terveellisherkullinen resepti täällä. 

Vispipuuron väriset silkkiunikot

Nöpön yksi lempipaikka: pehmeitä sammalia, mustikkamättäitä ja ehkä myyriä

SYYSKUU

Aika ja veto on ollut paikoitellen minulla aika vähissä, mikä näkyy loppuvuoden postauksissa. Kurkkaamisen arvoinen postaus on ainakin Keijunkukat ihanaiset. Kävin siellä äsken korjaamassa kuvat isommiksi.

LOKAKUU

Täältä voisin nostaa omana suosikkina Syksyä kuunnellen. Ja päätän listauksen tähän. 

Keijunkukkien lehtikirjoa

Helsingin talvipuutarhan joulu 2019

Hyvillä mielin kohti joulua ja uutta vuotta! Vielä ehtii tänäkin vuonna postata. Jos uusi kävijä jaksoit tänne asti, niin olisi tosi hauskaa, jos liittyisit lukijaksi. Sivupalkista löytyy Lukijat -kohta, jonne voi liittyä (kännykällä pitää alareunasta mennä internet versioon). Ja/tai voit seurata Facebookissa tai Blogit.fi (klik). Instagram on myös. Nappeja on sivupalkissa.

Lisäksi alle voi laittaa kommenttia. Toiveitakin saa esittää ensi vuodelle! Oma jaksaminen on nousussa, joten eiköhän hyviä aiheita kehity. Kiitos kaikille vuoden mittaan enemmän tai vähemmän kommentoineille! On tosi mukavaa ja tärkeää, että vuorovaikutusta on <3 

Loppuun vinkkinä Siirtolapuutarha-lehden sivu, klik. Uusinta lehteä siellä ei voi lukea, mutta edelliset kyllä.

Sinivalkoinen päivä ja haaste

 Itsenäisyyspäivän viikonloppu, vuorossa leppoisaa juhlintaa. Ajatuksissa otan silloin katseen eteen ja taakse päin, viimeiseen noin sataan vuoteen ja tulevaan. Teksti on tällä kertaa melkein runo, sinivalkoisten kirjainten herättämiä ajatuksia. Tällä postauksella osallistun myös Sinivalkoista-haasteeseen. 

Kriikuna kukki 7.5.2020

SINIVALKOINEN, mitä saan irti suomalaisuudesta näillä kirjaimilla? Kokeillaanpa! Tätä samaa voit kokeilla vaikka Itsenäisyyspäivän seuraleikkinä! Kuvissa on tänä vuonna otettuja sinivalkoisia kuvia puutarhastani. Esimerkiksi tädykkeistä ja ruusuista en löytänyt tältä vuodelta hyviä kuvia, mutta monenlaista löytyi silti.

SINIVALKOISIN kirjaimin siis mennään:

Sinivalkoinen suomalaisuus

Ihmisiä   5 534 578      (lokakuun lopussa, Tilastokeskus)

Nopeasti vaihtelevat säät kuuluvat asiaan, itsenäisyyspäivänä pilvistä ja plussaa?

3 kuvaa: krookuksia ja kevätkaihonkukka

Sinivuokot kuuluvat mukaan 

Krookuksia

Ilo suomalaisittain: Tyytyväisyys siihen mitä on saatu ja saavutettu*

Vapaus valita

Aitoja asioita: puhdas kotimainen ruoka ja juomavesi

* Helsingin Sanomat 5.12.2020 "Suomesta on tullut paljon coolimpi kuin Ruotsista" jutussa saksalaisen Strittmatterin näkemys (linkki, juttu tilaajille)

Valkoiset ripsureunatulppaanit kasvoivat vähän turhan korkeiksi, helmililjat häämöttävät alhaalla taustalla, mutta tulivat sentään kuvaan

Sinivalkoiset helmililjat  lähempää 25.5.2020

Lumi valkea ja järvet siniset lipun symboliikan toi esiin Zachris Topelius 1800-luvulla

Koti, uskonto ja isänmaa pitävät yhä pintansa*

Onnellisin paikka maailmassa**

* Maaseudun Tulevaisuuden tuore gallup suomalaisten arvoista (linkki)

** YK:n onnellisuusraportti: Suomi kärjessä kolmannen kerran peräkkäin

Onnellinen bloggaaja Raision alppiruusupuistossa sinikuvioisessa paidassa ;)

Aurinkoa kesällä riitti, vähän liiankin kirkasta kuvaamiseen. Isotöyhtöangervo ja jalopähkämö

Sekä siniset että valkoiset lemmikin kukat ovat ihania

"Runon" viimeiset rivit vielä tämän Itsenäisyyspäivän tunnelmissa:

Iloa, lämpöä ja yhteisöllisyyden tunnetta*

Niinistö ei kuitenkaan kättele ketään

Elokuva aina itsenäisyyspäivänä: Tuntematon sotilas

Nyt 103-vuotias Suomi, onnea!

*”Tavoitteenamme on tuoda iloa, lämpöä ja yhteisöllisyyden tunnetta kaikille suomalaisille näihin poikkeuksellisiin oloihin, kun emme voi fyysisesti kokoontua yhteen”, Ella Kanninen toteaa Linnan juhlat lähetyksestä

Salkoruusu

Akileija ja laukka

Sain sinivalkoisen haasteen Päiviltä Kottikärryn kääntöpiiri -blogista. Haaste on lähtöisin Tiiulta Puutarhahetki-blogista. Kiitos molemmille! Ideana on juhlistaa itsenäisyyspäivää ja se on jo niin lähellä, etten enää haasta ketään, ettei tule turhia paineita. Mutta totta kai saat vapaasti napata silti haasteen ja voin luvata haastaa juuri sinut!

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään 

Loppuun vielä sellainen hauska juttu, että seuraavassa Siirtolapuutarhalehdessä Viherrin on mukana blogitärppinä. Lehden sisältöön pääsee jo tutustumaan täällä.

Aronia kukkii

Mukavaa Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Nöpön karkuretki

Tänään tarina Nöpön pienestä karkuretkestä. Taustaksi, että Nöpö-kissamme ulkoilee paljon hihnassa, mutta harkitusti myös vapaana. Eräänä päivänä Nöpö singahti oven raosta hurjaa vauhtia tiehensä, ihan lupaa kysymättä… Kuvat ovat marraskuisen karkuretken lisäksi lokakuussa otettuja.

Olin tulossa sisään eräänä marraskuun alun päivänä, kun Nöpö luikahti oven raosta ulos ja katosi vauhdilla terassin alle. Se tietää hyvin, että sinne ei kukaan tule perässä, ei ihmiset eikä edes naapurin koira. Minä menin sisään ja ajattelin kohta katsoa, jos Nöpö tulisi jo takaisin.

Terassin alustan katsottuaan Nöpö tarkasti vanhan hiekkalaatikon kulmalta katajan ympäristön. Kesällä katajassa pesivät mustarastaat . Rastaat viettävät myös talven pihapiirissä. Mustarastaat ovat Nöpön mielestä maailman ihanimpia, mutta ne eivät ollenkaan halua osallistua Nöpön kanssa hippaan. 

Tarkka haistelu, keitä täällä on kulkenut

Mustarastasnaaras ruoan haussa

Nöpö hyppeli vielä tarkistamassa, näkyisikö sammalnurmella jotakin kiinnostavaa. Usein tämä on Nöpölle riittävä kierros ja se palaa terassille tarkkailuasemiin. Mutta ei sinä päivänä…

Portaat johtavat pihatielle

Hetken päästä katsoin olohuoneen ikkunasta ulos. Siitä näkee kauas toiselle puolelle taloa, pihatielle. Yllätyksekseni pihatietä paineli pieni valkoinen hahmo. Se ei voinut olla mikään muu kuin Nöpö! Minne se oli matkalla? Iso autotie pihatien päässä ei todellakaan kuulunut Nöpön reviiriin.

Tytär lähti perään. Sillä aikaa katselin huolestuneena, miten pieni hahmo porhalsi eteenpäin hiekkatiellä. Minne se vielä ehtisikään?

Näkymä olohuoneen ikkunasta pihatielle ruska-ajan alkupuolella

Nöpö oli jo pitkällä tutkimassa tienvarren heinikoita. Sieltä voisi hyvinkin löytyä myyrän kolo... Silloin rekka jyrisi ohi ja sen ääni sai Nöpön havahtumaan. Vähän pelotti. Sopivasti kuului tutulla äänellä kutsu. Tytär oli ehtinyt hiekkatien alkupäähän (autotallille). Nöpö kääntyi ympäri ja kipitti vauhdilla samaa reittiä takaisin.

Loppujen lopuksi oli turvallista tulla lämpimässä sylissä takaisin kotiin.

Johan sitä tuli seikkailtua tälle päivälle. 

Näin syksyn tullen päästämme Nöpöä harkitusti enemmän vapaaksi, koska se ei mene yleensä kauas (tassut alkaa palella). Se pääsee pelottelemaan myyrät ja hiiret myös terassien alta ilman hihnaa. Liikuntakin hoituu, kun se loikkii itsekseen enemmän. Jatkuvasti en pidä sitä vapaana, koska en halua sen häiritsevän jatkuvasti lintujen elämää (Nöpöstä lintujen kiinni nappaaminen on hienointa ikinä) tai naapureita. Se on myös luonteeltaan aika hömelö ja voisi hankkiutua vaikeuksiin. 

Kotona taas <3

Nöpöllä on täällä blogissa myös oma sivu, jossa on lisää kuvia ja hiukan lisätietoja. Se löytyy sivupalkista (kännykällä pitänee ensin valita alareunasta internetversio). Oletko sinä koira- vai kissaihmisiä vai onko sellainen jaottelu sinusta ihan tarpeeton? Itse olen vahvasti kissaihminen (vaikka ihan kivoja koiriakin on olemassa). 

Vähiin käy marraskuu! Mukavaa kuun vaihdetta!