Kevätkukkia, -hommia ja lintuja

Täällä on todellakin kevät! Lauantaina touhusin sekä pihassa että kävin lintutornilla. Jäi rästissä olevat sisähommat tekemättä... Lumet ovat kadonneet. Eipä sitä paljon ole ollut enää aikoihin, vaikka täälläkin poikkeuksellisesti oli ihan oikea talvi. Mutta nyt nousee jo kukkiakin! Vesistöjen jääpeite vielä muistuttaa, ettei talven valta ole täysin selätetty. 

Olen kaipaillut lumikelloja, tähän asti olin löytänyt pihasta ihan jonkun yksittäisen. Mutta lauantaina huomasin niitä nousseen moneen paikkaan! Niitä on noussut tosi huonosti aiempina vuosina, olen ihan perussortteja hankkinut vähitellen, mutta määrä ei ole lisääntynyt. Ehkä ne nyt viimein alkaisivat olla pihan vakiovieraita, toivon... Jouluruusu on kukkinut koko talven, silloin kun se on lumen pinnalle yltänyt (ja varmaan siellä allakin).  

Lumikelloja Galanthus nivalis

Jouluruusut

Kaupoilla piti käydä ja poikettiin Raision lintutornille. Edellisen linturetkeni ainoa lintuhavainto talitintin lisäksi oli varis. Tällä kertaa komein kuva tuli variksesta (postauksen eka kuva), mutta muitakin lintuja näkyi, sillä lintutornillakin todella näkyi kevät. Oli parvi töyhtöhyyppiä, pari laulujoutsenta, muutama tavi, telkkiä... 

Jäinen Raisionlahti

Laulujoutsenten kanssa samassa sulassa telkkiä ja isokoskeloita ainakin (kysyin niiltä joilla oli kaukoputki)

Takaisin omaan pihaan, jossa sepelkyyhky huhuili ja mustarastas lauloi. Leikkasin herukkapensaat. Innostuttiin polttamaan niitä risuja tulisijassa ulkona. Unohdin kytätä samalla, ettei näy mustaherukan äkämäpunkin turvottamia silmuja. Toisaalta, jos vastaan olisi tullut outoja pallosilmuja niin asia olisi varmaan tullut mieleen. Pallomaiset silmut kannattaa kerätä pois ja vaikka polttaa. Kuva ja lisätietoja esim. täällä ja täällä.  

Tuossa seuraavan kuvan etualalla näkyy pitkä punainen varsi. Sahailtiin pojan kanssa ylhäältä puista oksia pitkävartisella sahalla. Kätevä vehje. Sain lainaan, viitsinköhän palauttaa ;) 

Tulen virittelyä. Kuvassa oikealla pieni niitty ja sen takana lampi

Omakin lampi on jäässä. Siellä on veneitä odottamassa jään sulamista. Epäilen kyllä että purjehdus jää lyhyeksi ja suuntautuu alaspäin, kun jää sulaa.

Nöpö esittelee niityn kyljessä olevan lämpimän rinteen narsissipiippoja. Paitsi ettei ne mihinkään näy, siksi myös lähikuva. Myyrän reikiä on puutarhassa hurjasti, onneksi myyrien kaiveluinto näyttää suuntautuneen paljolti sammaloituneeseen nurmeen - ehkä. Käärmeetkin ovat heränneet, varokaa vaan. Poika näki yhden. 

Kiersin katselemassa kasveja. Keijunkukat näyttävät keskimäärin surkeilta. Ehkä ne siitä vähitellen. Hauskaa on, että tuo kuvan taaempi kellertävä, joka kesällä näytti minusta niin aneemiselta, on nyt se parhaan näköinen. Sen edessä risukasaversio. 

"Pajunkissapuu"

Olethan muistanut kääntää kellon kohti kesää? Uskomatonta, että maaliskuu on melkein jo hujahtanut! Ja pääsiäinenkin on täällä juuri, nyt on jo palmusunnuntai. Mukavia maaliskuun viimeisiä päiviä!

Lisää taimia

Hei, se on kevätpäiväntasaus! Kyllähän tämä on merkkipaalu puutarhurin vuodessa, kesäpäivät voittavat talven pimeyden! Sen kunniaksi jopa toinen postaus samalla viikolla. Jatkan viikko sitten aloittamaani kurkistusta viherhuoneeseen. Missä täällä mennään taimikasvatuksessa? No ei kovin pitkällä, mutta vauhdissa kuitenkin kohti kesää. Muutamiin muihinkin kasveihin pieni silmäys.

Ekassa kuvassa on salkoruusu. Enpä muistanutkaan että sillä on näin valtavan söpöt taimet! Salkoruusuista kirjoitin viikko sitten kommentteihin ihan puuta heinää. Minun salkoruusuni ovat perinteistä toisena vuonna kukkivaa sorttia. Ekana vuonna saa yleensä vain lehtiruusukkeen ja vasta toisena vuonna se kukkii. 

Minulla oli kaksi komeaa kelloköynnöksen taimea samassa ruukussa. Erotin ne - ja isoon ruukkuun hyvää multaan päässyt kasvoi välittömästi pari senttiä joka suuntaan. Pitäisi pian siirtää ne muutkin isompiin ruukkuihin. Sitten on joka vuosi noita toisen kuvan jurottajia. Noista ei yleensä myöhemminkään tule kovin hyviä. Nämä ovat siis omista viime vuonna kypsyneistä siemenistä kaikki. 

Jättiverbena juuri erottuu ylemmässä kuvassa. Minulla on kahteenkin ruukkuun itänyt vain yksi taimi, niin onhan nuo nyt surkean näköisiä. Alemmassa kuvassa morsiusharso on paljon vakuuttavampi. Keijunmekon kylvin 28.2., taimet ovat tosi pieniä (ei kuvaa). Perennoja on erilaisia viileässä eteisessä, mutta siellä ei ole itänyt mitään. 

Tomaatin taimia kylvin vanhoista siemenistä niitä mitä sattui olemaan 27.2. eli Heinz, Tiny Tim ja keltainen päärynätomaatti. Viimeisen kävi huonosti. Se iti ensin huonosti ja sitten lähellä ollut patteri kuumeni yllättävästi ja taimet (taimi?) kärähti. Tuo oli aina huono itämään ja nyt siemenet ovat loppu. Heinzit ovat parhaassa kasvussa (kuva alla). Myöhemmin kylvin vielä Voyage, jota minulla ei ole ennen ollut. Se iti ihan hyvin (kuvassa ne pienemmät). Sen pitäisi olla varsin erikoisen näköinen, odotan kiinnostuneena. Haen vielä yleensä myöhemmin lähimmästä puutarhamyymälästä pari pulskaa taimea jotain eri lajikkeita, siellä on hyvät taimet. 

Hiukan olen jotain tehnyt viherkasvienkin hyväksi. Limoviikuna on kasvanut yli ikkunan. Se pitäisi saada isompaan ruukkuun, nykyisessä sen on vaikea edes pystyssä pysyä. Ilmeni, että ainoa sopivan kokoinen kestokasteluruukku on tällä hetkellä ananaskirsikan talvehtimispaikka (kuva viime viikon postauksessa). Limo joutuu siis odottelemaan vielä. Limo viihtyy nykyään niin hyvin. Ennen se heitti talvella viherhuoneen täyteen kuivia lehtiä, mutta nykyään se on keväälläkin tuuhea! 

Pelargonipistokkaat ovat saaneet olohuoneeseen kaveriksi vanhoja pelargoneja. Aika surkeita ovat vielä, mutta kai ne siitä (no tuo yksi ehkä ei). Pelargonit on kyllä hauska erilaisia. Kaikki pistokkaat on otettu samalla logiikalla, vaikka ovat tosi erikokoisia. Kertasin pistokasohjeet täältä. 

Tänään sataa taas hiljaksiin lisää lunta. Taas piti viedä tiaisille ruokaa. Meillä on siemenet loppu eikä ostettu uusia, kun jossain kohtaa kuviteltiin kevään jo tulevan. Nyt olen sitten vienyt niille joka aamu annoksen pähkinöitä ja murskatun talipallon. Talipalloja on muutenkin pihalla saatavilla, mutta talitiaiset ei tykkää niistä. Telineitä on kokeiltu erilaisia, mikään ei oikein miellytä, pallot on siis niiden mielestä huonoa sorttia. Tiaiset ja rastaat syövät lautaselta ensin pähkinät ja lopuksi talipallon palat (tai sitten oravat hakevat ne). 

Aamun lumitilanne 20.3.2021 talitiainen ja pähkinän pala

Listaan tähän loppuun vielä muutamia, mitä olen kylvänyt, mutta jotka eivät vielä ole itäneet. Kaikkia on vain pieniä määriä (usein yhteen ruukkuun): hentohöyhenheinä Pony Tails, koristeporkkana Dara (kun kaikki muutkin!), tähkälaventeli, yrtti-iiso (tässä hiukan pilkistää jo jotain vihreää).

Mukavaa viikonloppua ja kevätfiiliksiä!

Kemikaalit ympärillämme

Eurooppalaisilla pelloilla käytettävät kasvinsuojeluaineet tuntuvat kotitarveviljelijästä kaukaiselta asialta. Mutta niin vain ne vaikuttavat esimerkiksi tomaatin taimia kasvattavan viljelyyn. Ja huonolla tavalla, pahimmillaan taimet ovat kuolleet. Ja vaikuttavat varmasti moneen muuhunkin asiaan. Tiedämme näistä asioista ihan liian vähän.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan. Esimerkiksi sokerijuurikasviljelyssä käytetään klopyralidia sisältäviä kemikaaleja rikkakasvien torjuntaan. Sokerijuurikasteollisuuden sivutuotteena syntyy vinassia, josta valmistetaan lannoitetta. Tästä tehdään sitä nestemäistä paksua ruskeaa lannoitetta, jota myydään usein luomulannoitteena. Se on oikein hyvää ja typpipitoista. Harmi vaan että tomaatin taimet voivat kuolla siihen, koska tuotteessa voi olla jäämiä klopyralidista.

Näitä lannoitteita on paljon vedetty markkinoilta, mutta ne eivät riko mitään säädöksiä ja raja-arvoja, joten tuotteita on myös myynnissä. Lannoitteista ei tarvitse mitata kasvinsuojeluainepitoisuuksia! Kukaan ei siis edes tiedä, mitä kaikkea niissä on. Kannattaa katsoa mitä pienille tomaateille antaa. Tomaatit ovat siis erityisen herkkiä tälle, samoin esimerkiksi sen sukulaiset paprika, chili, peruna ja munakoiso.  

Pahinta tässä on, että kyse ei varmasti ole mistään yksittäistapauksesta. Haitallisia aineita käytetään lukemattomia, torjunta-aineina, ravinnossa ja kosmetiikassa, muoveissa jne.  ja niistä tiedetään ihan liian vähän. Aminopyralidin kanssa on tapahtunut vastaavia puutarhakasvien kuolemia, kun se on levinnyt esim. kompostoidun lannan mukana ja muita on varmasti jonossa. Esimerkiksi biojätteestä valmistetun mullan sisältämistä jäämistä on myös ollut keskustelua.  

Jos seuraat Chilitunari blogia tai tomaatin viljelyyn keskittyneitä ryhmiä, olet varmasti jo kuullut tästä tomaattiongelmasta. Itse en seuraa, joten olen vain toisella korvalla kuullut sivuhuomioita. Tänään luin Turun Sanomista pitkän artikkelin aiheesta ja alkoi harmittaa tämä asia. Minullakin on ollut sokerijuurikkaasta tehtyä nestemäistä lannoitetta ja muistan joidenkin tomaatin lehtien käpertyneen. Onneksi olen sen verran laiska lannoittaja, etten ole saanut kuitenkaan taimiani suuremmissa määrin kuolemaan. 

Vinassi on edelleen periaatteessa hyvä lannoite. Jos sitä haluaa edelleen käyttää etenkin tomaateille ja sen sukulaisille, niin kannattaa aloittaa varovasti ja katsoa, ettei käy huonosti eli etteivät lehdet käperry. Mistään ei voi tietää, onko mukana haitallisia jäämiä, jollei valmistaja niitä ilmoita. Itse en enää osta tämän tyyppisiä, jollei löydy tieto, että jäämät on tutkittu. Täytyy selvitellä asiaa. Itselläni on tällä hetkellä pieni purkki kanankakkarakeita, josta laitan varastolannoitetta sitten kun koulin taimet.   

Tähän loppuun vielä pari asiaa, mitä kemikaalien suhteen voi tehdä: Voi suosia luomutuotettuja elintarvikkeita tai itse kasvatettuja. Multaa voi tehdä itse omassa kompostissa. Muutenkin kannattaa olla kiinnostunut  ja katsoa, mitä ainesosia tuotteet sisältävät. Esimerkiksi kosmetiikassa voi valita vaikka sen, jonka valmistusaineet ovat sellaisia, että ne ymmärtää.

Turun Sanoman artikkeli on maksumuurin takana, mutta löytyy täällä.  Maksamattakin näkee kuvan käpristyneestä tomaatista. Lehdet voivat käpertyä muistakin syistä, mutta jos syy on klopyralidi, lehdet eivät toivu. 

Postauksen kuvat ovat edellisten vuosien taimista ja sadosta, pääosin vuodelta 2019. 

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttavasti vihreitä lehtipareja. Myös viherkasvien ja pelargonien huollossa riittää hommaa. Lisäksi olen ehtinyt Yle Areenalta katsella sarjan, mistä haluan vinkata sinullekin. 

Haluan suositella kaikille Yle Areenalta sarjaa Haluamme luonnon takaisin. Joko olet nähnyt sen? Se kertoo tanskalaisen pikkukaupungin ponnisteluista hyönteisten pelastamiseksi vuosina 2019-2020. Tavoitteena on muuttaa ainakin joku osa kaupungin ja kaupunkilaisten nurmikoista alueiksi, joilta pölyttäjät löytävät ravintoa. Sarjassa seurataan, miten käy. On todella kiinnostavaa, miten vahvasti ihmiset ovat kiintyneet ja arvostavat lyhyeksi ajettuja nurmikkoaavikoita. On tietenkin täysin ymmärrettävää, jos nurmea haluaa tietyille, valituille alueille, mutta sarjassa näkyy paljon valtavan suuria, tylsiä ja tarpeettomia nurmikenttiä. Mukana on myös ihanan innostuneita ihmisiä, kauniita perhosia ja kukkivia niittyjä. Ja vähän hassujakin yritys-erehdys-metodeja. Esiin nousee keinoja, joilla järjestyksen ystävä voi oppia pitämään villisti rehottavasta niitystä. Suosittelen lämpimästi!

Kyseessä on niin kuin tanskalainen versio Suomen Pelasta pörriäinen kampanjasta, joka juuri palkittiin parhaana luontotekona. 

Omia kelloköynnöksen siemeniä...

... ja niistä nyt kasvaneita taimia

Kelloköynnökseni kukkivat viime kesänä ihan mukavasti, mutta siemenkotia tuli vain muutamia. Opin sitten, että minun olisi kannattanut itse auttaa pölytystä, kun pihallani ei lentele kolibreja... Mutta iloni on nyt suuri, kun ensimmäistä kertaa kasvatan kelloköynnöksiä omista siemenistä. Taimia ei ole kovin montaa, mutta ehkä ne ovat sitä reippaampia kasvamaan!

Kelloköynnös on taimi minun makuuni: roteva ja hyväkasvuinen. Ei tarvitse tihrustaa, että tuleeko sieltä mullasta jotain vai ei. Toista on jättiverbenoiden kanssa, surkeita rääpäleitä. Viime vuonna yritin niitä ekan kerran, hyytyivät kesken kesän. (Haluan ainakin kuvitella että viime kesä oli eka yritys, ehkä ei ollut, mutta kukkaan asti en ole niitä vielä saanut.) Tomaatteja kasvatan aina, ei ole vielä niissäkään mitään kehumista. Mutta tomaatit onneksi yleensä vahvistuvat nopeasti. Niistä saan aina satoa, koska saan taimet kesällä kasvihuoneeseen Erinäisiä perennoja olen laittanut myös. Eipä niistä sen enempää, tulos on aina suuri ehkä. 

Isoimmat kelloköynnöksiä, nelikulmaisissa tomaatteja, vasemmalla salkoruusu

Ananaskirsikka on talvehtinut ruukussa viherhuoneessa

Viherhuoneessa on kevättyöt aivan vaiheessa eli mullanvaihdot meneillään. Pienten amppelien ruukut ovat käyneet liian pieniksi, kasvit kuivuvat turhan nopeasti. Juorussa ei ollut kuin muutama oksa elossa, se pääsi tuohon isompaan valkoiseen ruukkuun alla olevassa kuvassa. Herttaköynnösvehka on kuvassa vielä minikokoisessa saviruukussa. sen vaihdoin juorun vanhaan vähän isompaan ruukkuun. Nyt se pitäisi vielä saada pujoteltua takaisin amppeliin! Amppelit on kiinnitetty vaijeriin, siitä on postaus täällä.

Joulun aikaan kirjoitin, että tykkäisin joulun kasvien viihtyvän pidempäänkin. No miten kävi? Skimmia ei viihtynyt, se kuoli nopeasti. Gaultheria eli joulupuolukka on tehnyt hiukan uutta kasvuakin, sen punaiset marjat loistavat yhä tuossa pöydällä seuraavassa kuvassa. Joulun pieni havu on oikein hyvävoimainen. Jouluruusu odottaa ulosistutusta. Isoin mehikasveista kuoli, jätin sen tyhmyyksissä sammalten kanssa samaan ruukkuun jouluasetelman jäljiltä ja niillä on kyllä ihan erilaiset vesitarpeet. 

Pöydällä enkelinsiipi ja sen pistokkaita, gaultheria ja pieni havu. Vasen amppeli on amppelisoilikin ruma varakappale. Oikealla amppelissa herttaköynnös eli herttalyhty. Taustalla kultaköynnös.

Pelargoneja olen leikellyt ja ottanut pistokkaita. Pistokasriviä ikkunalla.

Kimalainen omalla niityllämme siankärsämössä

Ulkona on kovin talvista, lunta on tullut hiukan lisää moneen kertaan. Onneksi sisällä on kasvun ihmettä tarjolla. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja uutta viikkoa!

Puutarhan muutos osa 3 - Terassi

Puutarhan muutosten sarja jatkuu terassialueella. Sitä on rakennettu kolmessa vaiheessa! Suuret terassit ovat viime vuosina tulleet hyvin olennaiseksi osaksi omakotitalon pihaa. Muutos näkyy hyvin meidänkin pihan kuvissa vuodesta 2007 tähän päivään. Terassin ympäristön kasvillisuuden muutokset jatkuvat edelleen, sillä alue ei ole ihan helppo. Ensimmäinen kuvapari on vuosilta 2007 ja 2021. 

Talossa oli vain pienehkö terassi kuraeteisen sisääntulossa, kun muutimme tänne loppuvuodesta 2005. Viherhuoneen oven edessä oli vain huojuva porras (siitä en löytänyt kuvaa). Seuraavana vuonna meillä oli ilmeisesti muuta puuhaa - mm. vauva. Ensimmäinen terassi viherhuoneen edustalle rakennettiin kesällä 2007. Se oli pikkuruinen. Seuraavan kuvan pieni apulainen tulee muuten täysi-ikäiseksi 2021. 

Uusi terassi 2007. Viherhuoneesta näkee läpi – kasvit eivät ole vielä täyttäneet sitä. 

Terassin laajennus tekeillä 2011

Alkuvuodet jaksoimme kiikuttaa astiat ja ruoat usein puutarhan puolelle ja söimme ns. paviljongissa (jossa ei silloin vielä ollut paviljonkia, kts. ensimmäinen muutospostaus). Terassin laajentaminen oli tarpeen. Vuonna 2011 terassille mahtui ruokapöytä. Talo on mäenkumpareella, joten laajennus vaati myös portaiden rakentamisen. Mieheni on hoitanut rakennushommat, joskus harvoin saan vähän auttaa. 

Toukokuisilla syntymäpäivillä 2013 otettu kuva näyttää paitsi terassin, myös uudenkarhean näköisen betonikiveyksen, joka johtaa autotallilta talon viertä kuraeteisen puolelle. (Talon sijoittuminen tontille on kieltämättä hiukan erikoinen, mutta ei me sitä kääntämäänkään ole ruvettu.) Terassin suojaksi asennetut markiisit ovat jo paikallaan, ne toimivat yhä hyvin. Tuolloin koko uutta terassia reunusti köysiaita:

Toukokuu 2013

Sama paikka kuin edellinen, aamu 5.3.2021. Yöllä satoi hiukan uutta lunta

Etualalla peurankelloja ja erilaisia kuunliljoja. Oikealla syysleimut jotka eivät vielä kuki. 

Kokonaiskuva terasseista 2018. Kasveja mm. kärhöt, isotöyhtöangervot, keijunkukat, lyhtykoisot. Köyttä pitkin kasvaa laatikkoon istutettuja kesäköynnöksiä (ruusupapuja ym). 

Yllä valkoisen aidan takana on alkuperäinen eteisen edustan terassi. Siitä on lähes suora käynti saunaan, joten sitä käytetään myös vilvoitteluun. Pala valkoista aitaa poistettiin, joten terassien välillä pääsee kulkemaan sujuvasti. Kasveista, varoitukseksi, lyhtykoiso kasvaa tuossa pitkin soraa! Se on kamala leviämään, mutta sitten lyhdyt on kuitenkin niin hienoja...

Lyhtykoison tai lyhtykukan lyhdyt   (Physalis alkekengi)  lokakuu 2020

Metsään nousi naapuritalo ja tuli tarpeen saada terassille näkösuojaa. Niinpä kesällä 2018 rakennettiin säleikkö. Mies levensi samalla terassia, ettei säleikön takia tulisi ahdasta. Raja vanhaan näkyy toisessa kuvassa vaaleina lautoina. Tämän projektin aikaan blogi oli jo olemassa, joten lisää voi lukea täällä. 

Elokuu 2019, suurin puska on kolayrtti. Säleikössä kiipeilevät kelloköynnös, kärhö ja ruusupapu. 

Elokuu 2018, viimeinen laajennus on ihan uusi. Kalusto on vanha, huutokaupasta hankittu. Tosin tässä vain sohva ja pöytä, tuolit ovat jossain muualla.

Terassin alla oleva jyrkkä rinne on ollut aika hankala. Siihen päätettiin viimein saada jotain järkevää kasvillisuutta. Talon rakennusvaiheessa sinne oli upotettu ties mitä betonilohkaretta ja kiveä, joita kaivettiin esiin 2018:

Yllä on istutettua yrttipenkki ja ensimmäiset köynnökset, oikealla kiinanlaikkuköynnös. Viherhuoneen kautta keittiöstä on tähän lyhyt matka ja paikka on etelään ja melko aurinkoinen, joten yrtit sijoitettiin tähän. Koko rinteen yrttien alapuolella peitin kankaalla, jonka päällä on soraa ja kiviä, jotta rikkaruohot tukahtuisivat. Viime kesänä aloin avata sitä ja istutin maanpeitteeksi pari lamoherukkaa. Lamoherukka ei vaadi kasvupaikalta liikoja, mutta tulee lehteen varhain, peittää nopeasti ja sillä on varhain hieno syysväri. (Omia kuvia ei vielä ole, tässä linkki kuvaan.)

Syyskuu 2020. Köynnökset sikinsokin: Kärhö 'Jackmanii' kasvaa maassa säleikön ulkopuolella, mutta kääntää kukat kivasti terassille. Kelloköynnös kasvaa ruukuissa terassilla.

Kesä 2019. Uudet ruukut, edessä terassihortensia.

Mitä seuraavaksi? Terassin edustalla kivet ja istutukset hakevat vielä lopullisia muotoja. Terassin vanhimman osan valkoiset aidat alkavat olla huonokuntoiset. Siihen varmaankin kehitellään jonkinlainen lasitus. Se talon pääty on ilta-auringon puolella, tosin puita on paljon edessä, mutta lasituksella siitä tulisi lämpimämpi. Terassin rakenne vaan on hiukan hankala, mutta eiköhän jotain keksitä.

Puutarhan muutosten sarjaan on lähiaikoina tulossa vielä 4. osa. Sinne onkin säästynyt mun suosikit vanhoista kuvista!

Osa 1. linkki tässä ja  osa 2. linkki tässä. 

Mukavaa viikonloppua!