Niittypolut

Rassaako ruohonleikkuu? Haluatko pelastaa pörriäiset? Niityn perustamisen puolesta olen puhunut jo pitkään. Mutta mitä tehdä, kun pitkässä heinikossa mahdollisesti  piilottelevat punkit ja käärmeet ahdistavat ja kulkemaankin pitäisi päästä? Ratkaisu on niittypolut. Kuvissa myös ihanat akileijat ja atsalea.

Niittypolkuja on erittäin helppo tehdä ja huoltaa. Mitään perustamista ei yleensä tarvita. Säännöllinen hoito vaatii vain ruohonleikkurin tai trimmerin. Meillä polkuja raivattiin eilen jo pitkäksi kasvaneeseen heinään. Ensin heiluteltiin trimmeriä ja isompi poluista viimeisteltiin ruohonleikkurilla. 

Ruohonleikkurilla ajettu niittypolku takapihalla. Tänne olen kylvänyt niittykukkia laikkuihin, tulokset on toistaiseksi vaatimattomia. 

Se varsinainen niittyni, jossa luonnon niittykasvit viihtyvät, saisi laajentua kohti lampea. Ja kyllä se vähitellen laajeneekin. Siellä päässä, johon polku tuli, kasvaa kuitenkin enimmäkseen heinätuppaita. Uusi polku oikaisee reitin lammelle, pergolalle ja kasvihuoneelle. Se tulee talolta suoraan mustikanvarpuja kasvavan metsikön läpi tähän: 

Kuva kalliolta josta polku laskeutuu pikkumetsiköstä kivien vierestä alas niitylle. Polku raivattu siis tuohon kuvassa vaaleana aurinkoläikkänä näkyvään kohtaan. 

Niityillä ei kannata turhan paljon puita pitää, ihanimmat niittykukat tykkäävät auringosta. Kuvissani näkyy useita pieniä koivun taimia. Ne ovat itsekseen tulleet ja en ole vielä päättänyt, minkä niistä säästän. Keväisin tässä on hyvin kosteaa lammen vesien takia ja koivu on hyvä imemään vettä ja haihduttamaan sen taivaalle. Puut myös käyttävät ylimääräisiä ravinteita ja niittykukat viihtyvät, kun ravinteita on vähän. Yksittäiset puut tai isolla niityllä pieni puuryhmä on siis ok!

Polku toisesta suunnasta, talo näkyy metsikön takana

Pohjantähti köynnösruusu on uudelleensijoitettu kuvan oikean laidan männyn viereen, mutta se on vielä pieni ja jää kuvassa puun taakse. Se sai piikkisyyden takia pikaisen häädön takana näkyvästä pergolasta.

Ihan pienelle niitylle ei polku mahdu. Näin juuri tänään avoimissa puutarhoissa kivan ratkaisun, jossa muutaman neliön niittyalue oli siististi ajettu ruohonleikkurilla ympäri, joten se muodosti oman kokonaisuutensa. Siinä polku siis ei mennyt alueen läpi vaan kiersi sen. Näytti mukavalta, mutta jostain käsittämättömästä syystä en ottanut siitä kuvaa. 

Piti käydä myös retkellä ihan oikealla niityllä, siis isommalla. Tämä on Maskun Muuntajanmäki. Mäkitervakoiden kukinta oli hiipumassa, mutta vielä loisti maisema punaisena. Luonnonsuojeluyhdistys niittää aluetta loppukesällä. Lisäksi minun oli pysähdyttävä kuvaamaan liikenneympyrä Raisiossa...

Aivan mahdottoman hieno liikenneympyrä Raisiossa nyt kun mm. mäkitervakot kukkivat! Keväällä se oli ihan siistin näköinen kivikko, keskellä kasvaa tammi (ei kuvassa). 

Atsaleat ja akileijat kukkivat parhaillaan. Akileijojen kukinta on ihan parasta aikaa. Muutama kuva niistä. Tällaista pöheikköä...

Lähempää löytyy kauniita yksityiskohtia, akileija ja keijunkukka

Toinen kukkapenkki, toinen pöheikkö

Akileijojen taustana ihanat koiranputket

Ja tosiaan, uudet (syksyllä istutettu) atsaleani tulivat myöhään kukkaan. Nyt jo kukat putoilevat, mutta muutama päivä sitten oli näin hienoa mietiskelypaikalla:

Revontuliatsalea Northern Hi-Lights

Mukavaa alkavaa juhannusviikkoa!

Hyvää kesää kukkien kera!

Varma merkki kesän alkamisesta: Koulut päättyivät eilen ja alkoi suvi suloinen. Puutarhassakin näyttää varsin mukavalta, vaikka en ole juuri mitään ehtinyt siellä tekemään. Nyt on tulppaanien aika! Lukiolainen pakkasi saman tien kimpsunsa kokoon ja sinkosi itsensä kesän vapaaehtoishommaansa, leiriä vetämään. Yläkoululainen aloitti loman nikkaroiden. Riippumattokin on viritetty (kuvassa oikealla). 

 Tulppaanit kukkivat juuri nyt upeasti. Osa lakastui nopeasti lämpimissä päivissä, mutta isoimmat tulppaaniryppääni ovat onneksi puolivarjossa. Näiden ensimmäisten kuvien istutusalue on uusi. Perustin sen tulppaaneja varten viime syksynä. Siirsin siihen myös pari pensasta. 

Tuomen kukinta kuuluu tietysti kevätjuhlien aikaan, vaikka paras kukinta oli jo vähän aiemmin. Talitintti etsi jotain kukinnoista.

Muuripenkkiin laitoin vanhojen seuraksi uusia kukkasipuleita. Näköjään on aika paljon samoja kuin uudessa paikassa. Tämä eka kuva kukinnan alkupuolelta, toinen tuoreempi.

Meidän omenapuut ovat suoraan sanoen kamalia kränkkiä, mutta edes yksi oli hetken aikaa hieno:

Kerroin toukokuun kiireistä ja nyt olenkin valmistunut sekä Naantalin että Raision ja lounaisrannikon matkailuoppaaksi. Ensimmäinen ihan oikea opaskierrokseni Naantalissa on jo ihan pian, joten ryhdyn seuraavaksi hiomaan, mitä aion sanoa. Onneksi se on pääosin sama kierros, jonka pyörimme opasnäytössä useampaan kertaan, joten hyvin pitäisi sujua. Raisiosta voin lämpimästi tällä hetkellä suositella käyntiä alppiruusupuistossa. Pysäköinti lukion pihaan/ bussista Kaupungintalon kohdalla. Siellä on sekä suuria vanhoja pensaita että paljon uudempia.

Raision vanha alppiruusumetsä on kuvassa taustalla. Kannattaa kiertää myös nämä uudet alueet!

Kasvimaan kurpitsoilla ym on harsot, etteivät kärähdä

Kun arki menee töissä, niin pidempää blogipäivitystä ei vielä synny. Eilen sain vihdoin pienen kasvimaani kylvettyä valmiiksi. Kasvihuoneeseen pitää tänään vielä virittää tomaattien kastelu. Tomaatit ovat jo paikoillaan. Kasvattamistani kelloköynnöksistä vasta osa on paikoillaan.

Ainiin, se alussa mainittu nikkarointi. Poika tekee hyttysverkkoa ikkunaansa, että voi pitää ikkunaa auki. Tietokone saa koko huoneen kuumenemaan. Hyvä että tietokoneella istuminen saa aikaan tällaistakin aktiviteettia. Kesätöitä ei hänelle löytynyt, joten alan pian hioa listaa, mitä kaikkea kotipihassa voikaan tehdä, pientä korvausta vastaan...

Mukavaa lomaa keillä sellainen on! Kissanpäiviä, sanoo Nöpö!

Tänään ehtii osallistua vielä pönttöbongaukseen!