Marja-aronia - helppo, kaunis ja herkullinen

Marja-aronia – hyvä pensas ja hyvää hilloa

Marja-aronia notkuu tällä hetkellä marjoista. Aronialla on upea punainen syysväri, joka on vasta tulossa esiin. Kesällä lehdet ovat kauniin kiiltävän vihreät. Kesäkuussa sitä koristavat valkeat kukat. Aronia ei vaadi juuri mitään huolenpitoa. Suosikkipensaitani! Mukana hilloreseptini.

Marja-aronia on hyvä hankinta vähänkin isommalle pihalle. Paljaalta syötynä marjat saavat irvistämään, mutta niistä tulee hyvää hilloa, mehua, marmeladia… Niitä voi käyttää smoothieen, piirakkaan... En suosittele aroniaa ihan postimerkin kokoiselle pihalle, koska marjat värjäävät voimakkaasti. Ne voivat sotkea esim. laatoituksen tai vaatteet, jos oleskelualue on aivan pensaiden vieressä. Lisäksi pieneen pihaan on kivampi laittaa pensaita, joista marjat voi syödä heti suuhunsa.

Tällä hetkellä pihallani putoilevat omenat puusta ja aronian oksat kaartuvat kohti maata marjojen painosta. Aroniat ja omenat ovat erittäin toimiva yhdistelmä. Jo pieni määrä aroniaa värjää omenahillosta upeaa. Ja maku, sen takia aroniaa kannattaa laittaa vähän enemmänkin mukaan! Kokemukseni mukaan kaikenlaiset yhdistelmät aronian ja omenan määrissä toimivat hillossa. Tänään tein hilloa, johon tuli yhtä paljon aroniaa ja omenaa. Ja tulipa hyvää! Tämä on makeaa, sopii parhaiten letuille tai toimii varmaan myös esim. paahtoleivällä tai juustojen kanssa. Itse tykkäisin enemmän vähän vähemmän makeasta, mutta runsas sokeri takaa hillojen säilymisen kellarissa. (Pakastin pursuaa jo…)

Aronia-omenahillo

500g aroniaa

500g omenaa

vajaa 0,5 dl vettä

400g hillosokeria

Joukkoon esim. tähtianis, halkaistu vaniljatanko tai kanelitanko, mitä nyt sattuu olemaan.

Huuhtelin aroniat ja omenat. Poistin omenoista siemenkodat mutta en kuorinut.

Kuumenna vesi, lisää marjat ja omenat ja hetken päästä sokeri. Keittele pienellä lämmöllä noin vartti, sekoita välillä, kuori vaahto pois. Soseuta sauvasekoittimella. Kuumenna vielä. Pakkaa puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin piripintaan. Säilytä viileässä (kellari, jääkaappi).

Koriste- vai marja-aroniaa omaan pihaan?

Minusta kannattaa ostaa marja- eikä koristearonian taimia, koska saa samanlaisen pensaan, mutta paremmat marjat. Toisaalta hinta voi kääntää tilanteen koristearonian hyväksi. Jos tarvitset pitkän rivin pensaita, koristearoniasta on useammin tarjouksia ja useista pensaista tulee joka tapauksessa paljon marjaa. Koristearonian marjat ovat myös täysin käyttökelpoisia, vaikka eivät ehkä ihan yhtä suuria ja hyviä. Pohjoisessa Suomessa koristearonia on kestävämpi vaihtoehto (vyöh. V/VI).

Kasvupaikasta ja hoidosta vielä pari juttua

Aronia ei ole kovin vaativa, mutta tiukka savimaa tai hiekka ei ole sille mieleen. Se kestää tiesuolaa, tuulta ja lumen painoa eikä sitä tarvitse leikata. Se kasvaa 2-3 metriä korkeaksi ja aronia-aitaa voi leikata tai antaa sen kasvaa vapaasti. Halutessaan pensasta voi leikata ja muotoilla vaikkapa alhaalta oksattomaksi. Kukat tulevat edellisen vuoden versoihin, joten leikkaus pienentää satoa. Puutarhaliikkeissä myytävät rungolliset aroniat (eli varren päässä kasvavat pallopuut) on yleensä vartettu esim. pihlajan varteen.

Lannoituksen suhteen ei ole erityisvaatimuksia, peruslannoitus vuosittain on hyvä.

Loppuviikolle on luvattu lämmintä, joten täällä etelässä voi vielä kokeilla istuttaa pensaita!

Korkeat perennat

Korkeat , todella korkeat perennat

Nyt ei puhuta metrin korkuisista kasveista vaan 1,5 – 2 metriä korkeista. Ne vetävät huomion puoleensa pelkällä olemuksellaan. Istutusalueen taustalle, suuren kiven kylkeen tai yksittäiseksi katseenvangitsijaksi sopivat perennojen ylhäiset. Jotkut niistä käyvät hyvin näkösuojaksikin - kesän ajaksi. Talveksikin voi saada komeat talventörröttäjät.

Nöpö ja kultapallot

 

Ykkössuosikkini on kaunis valkokukkainen isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus). Se on viihtynyt kukkapenkissä vuosikaudet ja ainoa hoito on ollut satunnainen kompostimullan tai syyslannoitteen heitto. Viime vuosina se on innostunut levittämään siementaimia, joita olenkin siirtänyt menestyksellisesti uusiin paikkoihin. Hiukan kannattaakin olla valppaana, ettei kasvi innostu leviämään luontoon tai vääriin paikkoihin. Töyhtis sopii hyvin näkösuoja”pensaaksi”, sillä kasvusto on tiheä ja noin puolitoista metriä korkea. Se on erittäin tukevavartinen ja pysyy hyvin pystyssä. Varmin paikka on puolivarjoinen, mutta aurinkoinenkin käy, jos maa pysyy kosteana. Ja mikä minun kannaltani parasta, sille kelpaa savimaa. Kukinta on juhannuksen tienoilla.

 

 

Isotöyhtöangervo keijunkukkien taustalla

Isotöyhtöangervo

Oikein perinteinen vanhojen pihojen laji on kultapallo (Rudbeckia laciniata 'Goldball’). Kesällä puutarhatöissä kuulin valitusta siitä, ettei sen taimia ole hyvin myynnissä. Itse en ole taimia etsiskellyt, sillä se  taisi olla ainoa perenna, jota talon pihalla kasvoi, kun muutin tänne kymmenen vuotta sitten. Samassa paikassa se on edelleen, vaikka hoito on ollut todella vähäistä ja maaperä pelkkää savea. Se voikin kasvaa samalla paikalla vuosikymmeniä pikkuhiljaa leviten. Kultapallon ongelmana on, että se ei aina pysy pystyssä kun vartta voi kertyä 2,5 metriäkin. Vaihtoehtona on tukemisen lisäksi istuttaa se muiden kasvien, esimerkiksi pensaiden viereen, jotta se saa niistä tukea.

Jos matalammatkin kultapallot kelpaavat, niin tukevampia niistä saa katkaisemalla varret ronskisti alkukesällä alle polven korkuisena. Kultapallo kukkii joka tapauksessa loppukesällä päivän pituuden mukaan aina samaan aikaan, joten se jää näin ehkä vain metrin korkuiseksi. Ongelmana on, että miten ihmeessä muistaisi (ja raaskisi...) tarpeeksi ajoissa katkaista varret.

Kultapallo

Olen istuttanut kultapallojen viereen isohirvenjuurta (Inula helenium). Molemmat kukkivat heinäkuulta syyskuulle keltaisin kukin. Isohirvenjuuri on myös jopa  parimetrinen, mutta rotevampi ja tanakkavartisempi kuin kultapallo. Kovin viehkeäksi sitä ei voi kutsua, mutta onpahan komea ilmestys. Sitä on aikanaan kasvatettu rohdoskasvina ja se on pärjännyt oman onnensa nojaankin jätettynä vanhoissa puutarhoissa, joten tämäkin laji on todella helppohoitoinen. Sen lempipaikka olisi kuiva ja paahteinen, mutta se on jo useamman vuoden pärjännyt minulla kosteassa savimaassa. Perhoset tykkäävät isohirvenjuuresta.

Isohirvenjuuri

Ulkonäöltään samantyyppinen on auringontähti (Telekia speciosa). Se on myös asterikasvi kuten isohirvenjuurikin ja sillä on samantapainen historia. Se voi riehaantua siementämään ja leviämään liikaakin auringossa ja on ehkä paras sijoittaa puolivarjoon. Se sietää sekä varjoa että paahdetta ja vaatii kosteampaa maata kuin isohirvenjuuri.




Nöpö tähystää. Edessä isohirvenjuuria, takana kultapalloa.

 

Loppukesän keltaisten kukkijoiden sarjaa jatkavat nauhukset. Nauhuksiin kuuluu monia

lajeja, hyvin korkea on esim. lapinnauhus. Ne eivät tarvitse tukea, ei jakamista, kestävät pohjoisessakin ja peittävät nopeasti kasvupaikkansa. Vaatimuksena on ravinteinen, paksu ja hyvin vettä pidättävä maa. Omat nauhukseni lurpauttavat surullisina lehtensä kuivaan aikaan. Niillä ei varmaankaan ole puolta metriä kunnollista maata, niin kuin pitäisi.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

 

 

Pari 150-200 cm korkeaa lajia vielä lyhyellä maininnalla. Kimikkejä on monia lajeja, tosi korkea on ainakin syyskimikki (Actaea simplex ’Brunette’). Se kukkii vasta syys-lokakuussa suurilla valkoisilla tähkäkukinnoilla ja lajikkeen varret ovat viininpunaiset.  Perhosmagneetteja ja tosi näyttäviä leveine kukintoineen ovat punalatvat. Purppurapunalatvan (Eupatorium purpureum) kukinto on kauniin liilanpunainen elo-syyskuussa. Itselläni ei ole näitä vielä ollut.  

Mitä korkeita perennoja sinulla on? Käytätkö jotakin näkösuojana?