Se kukkii sittenkin!!! - sekä esittelyssä kestotalouspaperi

Miten liittyvät toisiinsa kestotalouspaperit ja kelloköynnökset? No ainakin minun terassillani näkee molempia!  Kelloköynnöksen taimia on huonosti saatavilla, joten en ole koskaan sellaisia kesäkukiksi hankkinut. Blogitarinoiden ansiosta kokeilin tänä vuonna itsekin siemenistä kasvatusta. Ja nyt ne kukkivat!!! Kestotalouspaperien ansiosta nupuistakin on kuvat... Arvontavoittajat postauksen lopussa.

Olen lukenut puutarhablogeja aktiivisesti vasta pari vuotta. Useissa on hehkutettu kelloköynnöstä. Ymmärsin, että kasvi on hieman haastava kesäkukka. Se ei ehkä ehdi kukkia, jollei sitä esikasvata sisällä hyvissä ajoin keväällä. Toisaalta luin, että pelkkä vihreä lehdistö on upea. (En nyt nimeä ketään, kun en muista mistä blogeista luin.)

Toimeksi sitten, blogeista ohjeet ja siemenet kylvöön. Jotakin kasvoikin. Vaikka en onnistunutkaan kasvattamaan ihan viidakoita, niin jotakin aivan erityistä näistä köynnöksissä on! Esimerkiksi niiden kärhet!

Kärhi: Kosketuksesta kiertyvä lehden tai varren lankamainen osa, jolla kasvi kiinnittyy tukeen

Kelloköynnös kiipeää myös paviljongissa. Blogeissa neuvottiin laittamaan useita taimia samaan ruukkuun, jolloin saa rehevän kasvun. Tämä yksilö uhkasi katketa, joten laitoinkin sen varovasti omaan ruukkuun. Sen kärhet näkee erityisen kauniisti. 

Kelloköynnöksellä kärhet ovat aivan erityisen hienot, pitkät ja haaraiset. Ja nappaavat kiinni heti, epäröimättä. Ja kyllä ne sitten kiipeävätkin! Olen niitä ihaillut koko kesän. Viime aikoina olen myös tähyillyt ylös köynnösten latvoihin, koska jostakin blogista luin, että sinne kukat usein ilmestyvät. Että jospa kuitenkin, vaikka epäilin tuleeko niitä...

Kestotalouspaperit, kelloköynnös ja ruusupapu

Olen todella huonosti kirjoittanut ilmastonmuutosaiheesta tässä vuoden mittaan (täytyy parantaa!). Se ei tarkoita, ettei asia olisi silti mielessä. Pohdiskelin esimerkiksi sitä, miten valtavasti kaikenlaista tavaraa pitää kuskata paikasta toiseen rekoilla. Vaikkapa nyt talouspaperit, joita kodeissa kuluu. Olen toki aina käyttänyt rätteinä vanhoja t-paitoja ja muuta tekstiiliä, jotka eivät enää sovi vaatekäyttöön. Nyt ompelin siistejä versioita, joita voi vaikka kestotalouspaperiksi kutsua.

Nuppuja!!!

Vein nämä tekeleeni terassille kuvaan, jotta voisin niistä täällä blogissa kertoa. Ripustin ja kuvasin. Ja vasta hyvän tovin kuluttua huomasin, että siinähän on vieressä kelloköynnöksessä mahtavat nuput! Ihan silmien korkeudella.  

Sitten jouduinkin olemaan pari päivää pois kotoa, mutta täällähän ne nyt kukkivat, kun palasin.

Kelloköynnöksen (Cobaea scandens) kukka on jämäkkä ja kaunis

Kestotalouspaperin säilyttämisestä vielä. Netistä löytyy paljon ohjeita, joissa niihin on laitettu nepparit ja ne ovat samalla lailla rullalla kiinni toisissaan kuin tavallinen talouspaperi. Hauska idea, mutta ihan liian vaivalloista. Kori käy hyvin. Pienempiä ja ohuempia liinoja voisi myös sulloa suureen lasipurkkiin. 

Käytetyt menevät tietysti heti pyykkiin. Tiskipöydällä on kori, jossa kuivataan huuhdottuja maitopurkkeja ja vastaavia. Siihen perheellä on lupa lykätä myös nämä "rätit". Siitä ne voi kiikuttaa pyykkikoneelle pestäviksi.

Pelargoni on vanha lajike Pink Pandora

Tein kestotalouspaperit vanhoista frotee- ja keittiöpyyhkeistä. Molemmat on leikattu muutamaan palaan. (Oli ihanaa leikellä ne rumimmat froteet, jotka on jostain ilmaiseksi tulleet!) Lisäksi pilkoin vanhan sideharson ja tahriintuneen puseron. Ompelin siksakilla reunat siististi yhteen. Saumurilla olisi vielä kätevämpää, mutta minulla on ompelukone ja se käy hyvin. 

Aion tehdä myös pelkästään keittiöpyyhkeistä tai muista vanhoista tekstiileistä ohuempia versioita, siis vain siksakata kankaan reunat. Ne riittävät hyvin suun ja sormien pyyhintään. Lasin kaatuessa voi valita paksumman, kahdesta kankaasta tehdyn version. 

Terassihortensian takana olevassa ruukussa höyhenheinä ja kelloköynnös.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Voittajille on jo ilmoitettu, mutta palkinnot eivät ole ihan vielä postissa, kun olin tosiaan pois paikkakunnalta. Päävoiton, joka esiteltiin blogissa, saa lukijani Maria Porista. Pieni extrapalkinto arvottiin sen kunniaksi, että osallistujia oli niin paljon. Sen saa Minna Hiidenkiven puutarhasta. (En tainnut muistaa ottaa lisäpalkinnosta kuvaa ja se on jo pakattu, joten yllätys säilyy.) Arvonta suoritettu satunnaislukugeneraattorilla. Paljon onnea!

Mukavaa viikon jatkoa, nautitaan loppukesän lämmöstä! 

Satoakin sentään!

Tänä vuonna on tuntunut, että kotitarveviljely ei ole ihan fiksun hommaa. Tai ainakin minussa on jotain vikaa, kun mitään ei kasva. Mutta kyllä näin elokuun loppupuoliskolla väkisin tulee jotakin onnistumisen elämyksiä! Sopivaksi motoksi on valinnanvaraa: Pieni on kaunista! Ei se määrä vaan... asettelu! Omasta maasta suoraan pöytään maistiaisiksi!
Kokoan tämän postauksen niin näen, että on tässä monenlaista sentään kasvanut tai kasvatettu.
EDIT. Lisäsin tänne tattipaistoksen reseptin!

Kasvimaalla mikään ei oikein kasvanut mihinkään. Vettä olisi tarvittu. En ole kastelun harrastaja, joten syyllinen on helppo löytää. Mutta tulipa jotain sentään. Lautasella yhden hyvän päivän sato. 

Nuija vai kesäkurpitsa?

Parhaiten kasvimaalla viihtyvät sammarit (siis samettikukat), ne onnistuin kasvattamaan siemenistä! Mansikat ovat omatoimisesti kasvattaneet kivan reunuksen kasvimaan käytävälle. Yhdessä kuvassa on kasteluletkukin. Se menee kasvihuoneen säiliöön. Täällä on kuivina kesinä kunnan pohjavesivarannot kovilla, joten en yleensä kastele kasvimaata vesijohtovedellä.

Kukkakärpänen tykkää samettikukista

Kasvimaan portilla on kärhö Mme Julia Correvon. Se on todella pitkään hienosti kukkiva!

Kuvissa on pari omenaakin. Niitähän kyllä tulee, ihan liikaa. Niin tauti- ja tuholaistilanne on aika huono. Mutta tämä heinäsirkkapariskunta hymyilytti enkä ottanut heidän omenaansa.

Tomaattien suhteen olin jo epätoivoinen. Edelleenkään en tiedä, mikä meni pieleen. Yleensä satoa on tullut todella hyvin ja mielestäni tein kaiken samalla lailla kuin ennen. Paitsi että tällä kertaa omat taimeni olivat niin hyvän näköisiä, etten ostanut yhtäkään taimea puutarhamyymälästä. Ehkä ne sitten kuitenkaan eivät olleet riittävän hyvin kasvaneita... Vielä 19.8. tilanne oli seuraavan kuvan mukainen eli vihreä. Kypsyminen ei sadesäällä edennyt mihinkään, tomaatteja oli valmistunut todella vähän. 

Mutta sitten saapui taas aurinko ja jopas punertaa! Postauksen ekan kuvan keltaiset päärynätomaatit ovat hauskoja ja hyviä! Pensastomaatti on retkahtaneen näköinen, mutta punaista näkyy joka puolella. Makeus ei ole ihan paras mutta syöhän näitä!

Blumat kasteluanturi tomaateilla kasvihuoneessa

Uskollisesti toimivasta kastelusysteemistä,  Blumatista, tein postauksen keväällä (linkki) Hyvin on taas toiminut. Takana kuvassa punastelee paprika. Pari on kypsynyt, muutama lisää on tulossa. Paprika on ainoa ostettu taimi tänä vuonna.

 Tänä vuonna tulee kasvihuoneesta myös tomatilloja. Niitä en ole yleensä saanut kunnolla kasvamaan, vaikka olen monena vuonna laittanut siemeniä multaan, joten tämä on hauska yllätys! Myös ananaskirsikkaa on kasvihuoneessa. 

Mustaherukat ovat varma juttu. Satoa tulee eri määriä, mutta lähes joka vuosi riittävästi. Tänä vuonna yllättävän hyvin. Näillä on juuret jo varmaan niin syvällä, ettei kuivuus lannista. Keittelin mehua ja pistin pakkaseen ja jugurtin joukkoon ja piirakkaan ja.... 

 Marja-aroniat on pääosin poimimatta. Oksat notkuvat kaksinkerroin marjojen painosta.

Muistelen meillä joskus ammoin käyneitä italialaisia vieraita, jos pihan sieniin kompastelu alkaa ärsyttää. Heitä ihastutti ja ihmetytti, että jollakulla voi kasvaa tatteja ovensuussa. Kyllä kasvavat, voitatit etenkin. Madotkin tykkäävät niistä tosi kovaa ja ovat valmiina iskuun jo kun sienet alkavat nousta maasta. Mutta kyllä minullekin jotakin jää. Juuri tällä viikolla jääkaapissa oli muulle perheelle sopivia ruokia, mutta minä kävin poimimassa sieniä itselleni päivälliseksi. Kyllä sieltä muutama pieni hyvä löytyi ja ateria syntyi. 

Nöpö ulkoilee ja esittelee tatteja

EDIT Sain lisättyä reseptin!

Tattipaistokseni syntyi useiden reseptien yhdistelmänä suunnilleen näin. Voit käyttää voi- tai herkkutatteja. Tatit ovat siitä kiva sieniporukka, ettei niissä ole myrkyllisiä lajeja ja tunnistaminen pilleistä ja muodosta on helppoa. Ennen ruuaksi laittoa voi maistaa tatteja jos epäilyttää, että mukana voi olla sappitatteja. Niiden karvas maku pilaisi ruuan, mutta ne eivät ole myrkyllisiä.

Omena tuo erityisen säväyksen tattipaistokseen!

Tattipaistos (1-2 hlöä)

Pilkoin puolikkaan sipulin ja valkosipulinkynnen ja paistoin niitä viitisen minuuttia pannulla alhaisella lämmöllä voi-öljyseoksessa koko ajan sekoitellen. Joukkoon pääsi myös kaksi kokonaista neilikkaa. Sitten lämpöä vähän lisää, joukkoon muutama pilkottu tatti ja paistoin pari minuuttia. Lisäsin vielä pilkotun pienen omenan, mausteet ja paistoin 2-3 minuuttia lisää. Sopivia mausteita ovat yrtit, ainakin timjami, minttu tai persilja sopivat (laitoin kaikkia vähän), sekä tietysti pippuri ja suola. Maista ja lisää mieleisiä mausteita.

Sopii tarjottavaksi monella tapaa, mm. lisukkeeksi, pastan kanssa tai itse söin tätä leivän kanssa. 

Voitateista täytyy ottaa "kelmu" lakin päältä pois. Kaikki muut osat voi säästää. Pillit otan usein pois, koska ne eivät näytä hyviltä.

Luumusta on tulossa hyvä sato, vaikka puu menetti pari talvea sitten latvansa. Puu on lammen takana omassa rauhassaan. Se on ollut täällä kauemmin kuin me, eli reilusti yli 10 vuotta. Kävin siitä viime viikolla sahaamassa kuivia oksia pois. Luumut eivät ole vielä kypsiä. Kriikunoitakin olisi muutama (siis noin 5, huippusato!) tulossa, mutta ne ovat niin kauniin punaisia, että linnut taitavat maistella ne jo raakoina. Löysin äsken kuvauskierroksella yhden nokkaistuna. Vinkkejä otan ilomielin vastaan, mitä luumuista tekisin tänä vuonna. Luumuista on työlästä erottaa kiviä, kun ovat niin pieniä. Valitettavasti luumumehu ei ole perheen suosikkeja, mehumaijaan kun voisi luumut laittaa kivineen.

Luumut kypsyvät pian

Hei, tänään ehtii vielä osallistua arvontaan! Ja lupaukseni mukaan tilanne on se, että nyt arvotaankin kaksi palkintoa. Osallistumispaikka löytyy täältä, klik.

Mukavaa viikonloppua!

Arvontamuistutus sekä korjaus ja kiva lisäys!

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua kukkeaan koulun alun arvontaan! Osallistumisaika päättyy lauantaina 24.8. Kiitos kaikille, jotka ovat jo osallistuneet! Mutta huomaathan, että sinun on liityttävä kirjautuneeksi lukijaksi, jotta voit osallistua. Ja tähän liittyen on myös mukava lisäys arvontaan!

Lisäsin tämän lukijaksi liittymisen vielä toiseen kertaan arvontapostauksen loppuun, jotta kaikki huomaisivat sen. Arvontapostauksessa on ohjeet, miten toimia. (Tämä on se otsikossa mainittu korjaus.)

Sitten vielä lisäys: Kiva olisi jos useampi voisi voittaa. Päätin arpoa vielä toisen samanhenkisen pienen palkinnon, jos blogin kirjautuneiden lukijoiden määrä nousee yli viidenkymmenen. Siihen ei montaa lisää tarvita!

kaunopunahattu

Seuraan hyvin laiskasti blogini lukijamääriä. Yllättävän monta sataa lukijaa tänne löytää viikossa, mutta eihän se näy missään muualla kuin tylsissä Google Analytics -tilastoissa. Lukijoille olisi kiva saada nimiä/ kuvia  ja siihen tuo Lukijat-listaus on mukava. Ja ihan parasta on tietysti saada kommentteja, mutta on ymmärrettävää, etteivät kaikki halua tai ehdi niitä kirjoitella.

Suoritan arvonnan sunnuntaina ja kysyn silloin voittajan osoitteen sähköpostilla. Ja kerron voittajan blogissa sitten seuraavassa päivityksessä.  Linkki arvontapostaukseen: klik!

Kerrottu tiikerililja on haarautunut hauskasti

Postauksen kuvat on otettu tänään puutarhassani. 
Onnea arvontaan!

Lepaa 2019 -näyttelyssä

Tässä kurkistus Lepaa 2019 -näyttelyyn. Se on avoinna tänään lauantaina enää kello 16 saakka, joten tämän postauksen perusteella ei taida ehtiä tänä vuonna mukaan. Näyttely järjestetään joka vuosi elokuussa Lepaalla Hämeenlinnan lähellä. Päivämäärät moneksi vuodeksi eteenpäin löytyvät nettisivuilta, joten ne voi panna ylös ensi vuotta varten!

Pelargonilajikkeita esillä

Näyttelyn järjestäjät ovat Kauppapuutarhaliitto, HAMK, HAMI ja Lepaan oppilaskunta ry. Lepaa on ammattilaisnäyttely, itse mm. katselin siellä kaverin seuraksi koneita puistokäytävien puhtaana pitämiseen. Koneita on tosi paljon esillä. Kotipuutarhailijakin löytää sieltä kuitenkin vaikka mitä katsottavaa ja ostettavaakin.

Värinokkonen/ isokirjopeippi esillä upeissa väreissä

Itsellä mukaan tarttui kassillinen perennoja ja pari kirjaa. Paljon kiinnostavia alan kirjoja oli myynnissä useammassa paikassa. Toivottavasti en tarvitse kovin paljon uutta opustani, jonka nimi on Puuvartisten taimitarhakasvien tuholaiset... Siinä on niin selkeän näköiset kuvat, että tarvittaessa sitä on hyvä selata ötököiden äärellä.

Koneita oli sekä isoja että pieniä. Kuvassa pienoismallit.

Virolaisen Roogoja Talun kärhö- ja viinirypälenäyttely oli laaja, tässä pieni osa

Kauppapuutarhaliitto, kasvihuoneviljelijöiden järjestö, täyttää 100 vuotta ja perjantaina messuilla oli juhlavastaanotto. Messuilla oli myös Kauniisti & Puhtaasti kotimainen kasvikilpailu Lepaa Open, jonka työt olivat esillä. 

Lepaa Open kilpailutöitä

Näytteilleasettajia on niin sisällä kuin ulkonakin.

Horto-osastolta, jossa tehtiin myös ruokaa villiyrteistä

Lepaan tiluksilla on opiskeltu jo noin sata vuotta puutarha-alaa, joten siellä on kannattaa kävellä ja katsella ympärilleen. Teen vaikka syksymmällä oman postauksen Lepaan istutuksista. Ihan perältä läheltä tuulimyllyä löytyivät myös messujen aikaan taimimyynti ja vihannesten näytemaa, jossa oli mm. valtavia paprikoita. Taimimyynnissä oli mm. useampaa sorttia perhosorvokkeja ja kas, sain taas uuden kurjenpolven: Pyreneidenkurjenpolvi 'Bill Wallis'.

Komeat paprikat

Kaikenlaista kiinnostavaa tuli myös messukäytävillä vastaan. Seuraavassa kuvassa on ruttojuuresta tehtyjä tuotteita. Työpajassa sain tehdä itselleni pullollisen pyykkietikkaa. Olen siitä paljon kuullut, mutta vihdoinkin tulee kokeiltua, kun on nimikoitu pullo valmiina. Kännykän linssiin kiinnitettävä suurennuslasi vaikutti tosi kätevältä ja kiinnostavalta, mutta hintaa oli sen verran, etten nyt suoraan hankkinut.

Paperia ruttojuuresta!

Tuoreet yrtit "maustavat" pyykkietikan

Kasvipäistä tämä oli mielestäni kaunein, mm. kärhöjä kutreillaan

Lepaalla käydessä kannattaa poiketa viereisellä viinitilalla. Siellä on hyvien juomien  lisäksi myynnissä myös muuta tavaraa, nyt huomasin siellä oikein kauniita ruukkuja. Kotiin tuliaisiksi lähti pari pulloa.

Oletko käynyt joskus Lepaan näyttelyssä? Mistä jäi erityisesti mieleen?
Minulla on nyt päällimmäisenä mielessä, että pitääpä mennä istuttamaan jonnekin ne mukaan tarttuneet perennat. Mukavaa viikonloppua!

P.S. Oletko jo osallistunut ARVONTAAN? Pari postausta taaksepäin tai tästä linkistä, klik.

Wanhojen daalioiden lumoissa

Vierailin sunnuntaina upeassa puutarhassa. Onneksi sade lakkasi ja sain muistoksi kuvia, jotka saavat puhua puolestaan! Harrastajan puutarhailu on keulinut tavanomaisuuden tuolle puolen. Daaliakokoelman arvo on virallisesti tunnustettu. Daalioiden vanhojen lajkkeiden kokoelma on Luken* alkuperäiskasvien varmuuskokoelmista ainoa, joka sijaitsee yksityispuutarhassa. Siis täällä, Pasin puutarhassa.

(*Luke = Luonnonvarakeskus)

Tällaiseen puutarhaan pääsemisen kai kuuluukin olla pieni haaste. Turun saaristoon johtavan Kirjalansalmen sillan jälkeen ajeltiin Paraisten yhä pieneneviä teitä vielä parikymmentä kilometriä peuroja loikkiessa joka suuntaan.  Pienen hiekkatien perukoilta löytyi puutarha ja talo, jonka iästä tuntui ensin vaikealta sanoa mitään. 2000-luvun alkupuolella tällä paikalla oli vain metsää ja suota. Talo on tyylikkäästi vanhaan tyyliin tuunattu pakettitalo.

Talon ympärillä kasvaa jo hyvän kokoisia omenapuita, jotka on vartettu vanhoista lajikkeista. Perennamaat puskevat värikästä kukkarunsautta, mutta muiden kuin daalioiden taustasta en valitettavasti ehtinyt kuulla vielä mitään. Verannalla pilkistelee vihreä vyöhyke Fredrika Runebergin peruja olevia huonekasveja.

Tiikerililjoja ja syysleimuja etupihalla

Pikkusormen puutarhalle Pasi menetti siirtolapuutarhapalstalla Turussa ja se oli sitten menoa. Daaliat kiinnostivat kuitenkin jo lapsena, mutta pikkupojalle ei juurakon paloja annettu. Puutarhan voikin pilke silmässä sanoa syntyneen lapsuuden traumojen paikkailusta, pahasta puutarhahurahduksesta ja kovasta lihastyöstä. Daalioiden kasvatus ei ole mitään kevyttä hommaa. Niiden säilymisen kriittinen kohtahan on se, että omistajan on jaksettava joka vuosi nostaa ne maasta ja saatava ne sopivaan kellariin turvaan pakkasilta.

Talvenarkuuden takia vanha daalialajike voi kadota hetkessä. Jos vanhan omistajan voimat hiipuvat, niin talven jälkeen on myöhäistä pelastaa lajiketta. Pasi on pyrkinyt keräämään kokoelmaansa vanhoja lajikkeita pitkin Suomea. Kruununjalokiviin kuuluu Imatran valtionhotellille tsaarin vierailun kunniaksi istutetut daaliat. Silloisen puutarhurin jälkipolvi on huolehtinut niiden säilymisestä näihin päiviin. Vuosikymmeniä sitten daalioita myytiin yleisesti toreilla leikkokukkina, joten eräskin vaaleanpunainen lajike tunnetaan nimellä 'Turun tori'. Lajikkeiden alkuperäiset nimet ovat kadonneet historian hämärään ja usein niitä kutsutaan löytöpaikkakunnan mukaan.

Kaktusdaalia

Perinnedaaliat eli joriinit ovat todella korkeita, komeita, kestäviä ja pitkään kukkivia. Ne ovat ihan eri asia kuin kesäkukkina myytävät matalat kesädaaliat. Kuivan kesän jälkeen vierailupäivänä vettä satoi lotisten, mutta onneksi sade loppui kierroksen alkaessa. Daalioiden kukintaa sää ei hätkäyttänyt.  Korkeat daaliat pysyvät ihmeen hyvin pystyssä, mutta kätevät tuet niille syntyvät raudoitusteräksen pätkistä. Tosin syksyn myrskyissä ne eivät aina jaksa kannatella suuriksi venähtäneitä kasveja. Sitomiseen Pasi käyttää paperinarua, joka maatuu, jos se päätyy maahan.

Daalialajikkeita on kymmenittäin, joten kaikille ei ole paikkaa puutarhassa. Osa kasvaa rivissä pienellä pellolla. Varmuuskokoelmassa vaaditaan, että kutakin lajiketta on vähintään kolme juurakkoa, mutta käytännössä niitä on enemmän. Ja toki lajikkeita on enemmänkin kuin vain kokoelmaan kuuluvat...

Daaliaretkeä järjesteli Luke. Paikalla oli myös Luken asiantuntija, jonka kanssa keskusteltiin tuhoeläimistä,erityisesti peuroista ja vesimyyristä. Kuten kuvasta näkyy, puutarhaa ympäröi parimetrinen aita, joka pitää peurat poissa. Vesimyyrät ovat sitten hankalampi tapaus... (Kuten vähän turhan hyvin tiedän.)

 

P.S. Pasi, kiitos kun sain vierailla! Toivottavasti osui faktat kohdilleen. Kuvien lajikkeita en yritä nimetä, kun en tehnyt sellaisia muistiinpanoja, että olisi mitään toivoa saada kaikki oikein. Kiva, että lupasit, että saan tulla toistekin! Voisin tulla laittamaan niitä nimilappuja ;)