Uusi lasiterassi ja joulukuulumisia

Koko syksy meni blogitauon merkeissä. Näin joululomalla ehdin vihdoin päivityksen pariin. Esittelen suurimman uutiseni puutarharintamalla eli uuden lasiterassin! Lisäksi kuvissa joulukuun tunnelmia. Mekin saatiin lunta ja sitä ennen käytiin Turussa hakemassa joulufiilistä.

Talon päädyn pikkuterassi on laajentunut lasilaatikoksi. Laatikko on talon länsipäädyssä. Ovesta pääsee eteisen kautta saunaan, joten ajatuksena on istuskella tässä saunomisen välissä sekä muutenkin ilta-auringon puolella. Joulusaunasta tämä toki jo testattiin, mutta varsinainen kalustus tehdään keväällä. Meillä on ennestään rottinkituoleja, jotka siirtynevät tänne. 

Lasiterassin kulmalla kasvoi osumaa ottanut mänty, joka hiljaksiin lahosi pystyyn. Se kaadettiin ennen terassiasennusta. Kun metsuri kerran piti paikalle pyytää, kaadettiin samalla lähekkäin kasvaneista suurista koivuista etummainen polttopuuksi ja hieman lisää valoa pihaan toi yhden kuusen kaato. Toki valon takia kannattaisi kaataa useampikin suuri puu, mutta toisaalta niitä tarvitaan melu- ja näkösuojaksi. Juuri kun terassi valmistui,  bongasin naapurin alakouluikäisen lapsen pärisevän puutarhan reunaa eestaas mopolla. Olen aika meluherkkä, mutta pistän keväällä jazzin soimaan ja lasilaatikon ovet kiinni, niin saan rauhassa nauttia kevätauringosta. 

Kuvan etualalla terassin pohja vasta rakenteilla marraskuussa, kun metsuri kaataa puita "vuoren" rinteellä. 

Terassi valmiina. Kuva muutama päivä sittten ennen suurta lumisadetta. 

Lasiterassia varten piti ensin rakentaa puuterassin laajennus. Se tehtiin itse. Lasiterassin asennuksen hoitivat ammattilaiset. Keväällä on vielä iso projekti, kun tehdään istutukset terassin ympärille. Vanhojen istutusten kohdalle tulee portaat, joten ne pitää siirtää.  Muualla on ollut kiviä ja nurmikkoa. Melko iso homma siis. Mutta kiva kun on hyvä syy tehdä paljon uusia istutuksia! Pitää nyt talven aikana tehdä suunnitelma, mitä tuohon tulee. Jotain niin korkeaa, että terassin alusta peittyy. Eli taustalle pensaita ja eteen perennoja. Portaiden kohdalla kasvaa tällä hetkellä mm. isotöyhtöangervoa. Se sopii kooltaan hyvin tähän projektiin, joten siirrän sen uuteen kohtaan.   

Palaan siis terassiprojektiin keväällä. Laitan silloin postaukseen myös terassin mitat. 

Olkipukki ja possut muuttivat uudelle terassille. Valot heijastuvat kauniisti laseista. 

Juuri jouluksi tuli tänne lounaisrannikollekin kiva pieni lumikerros. Joulupäivänä sitten taivas aukeni ja lunta tuli lisää yli 20 senttiä. Tulipa joulupäivän liikunta kätevästi hoidettua lumikolan kanssa!

Humalaköynnös jouluaattona puutarhassa

Lumienkeli - teinin lumityöt

Pihatie joulupäivän lumisateessa.

Tapaninpäivän aamuaurinko autotallilla

Pergola joulupäivän lumisateessa 

Töiden merkeissä olen istunut tietokoneen äärellä paljon enemmän kuin olisi hyväksi. Blogipäivityksien teko vie minulta myös aina paljon aikaa, joten oli varmasti hyvä ratkaisu jättää niiden tekeminen kokonaan syksyltä. Kevään työkuviot ovat vielä epäselvät, joten nähtäväksi jää, millä tahdilla päivityksiä jatkossa syntyy. 

Loppuun vielä kollaasikuva Turusta, jossa Valon polku valotaidetapahtuma ilahdutti joulukuun alussa. Silloin ei ollut lunta, mutta pakkanen oli pureva!

Suunnitelmissa on, että teen tässä joululomalla vielä ainakin yhden päivityksen, johon kokoan syksyn kuvia.  Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!

Rypäletomaatteja ja kukintaa

Olen pitänyt taukoa blogin päivityksestä, mutta tehdään näin elokuun loppuun pieni päivitys siitä,  miten täällä menee. Tomaattisato kypsyy edelleen mukavasti.  Lapseni luulivat pitkään, että äidin tomaatit on vaan epämuodostuneita... Mutta niiden KUULUU näyttää oudoilta! Sadetta lotisee edelleen runsaasti ja kukintaakin onneksi riittää. 

Palataan kohta tomaatteihin. Yksi puutarhavuoden merkkipaalu on, että jättiverbenat suvaitsivat kasvaa ja kukkia. Olen kylvänyt niitä jo parina edellisenä vuonna, mutta jokin on mennyt jossain kohtaa pieleen. Nyt yritän talvettaa ne, jotta ensi vuonna ei tarvitsisi aloittaa kylvöillä. Jospa silloin saisin niitä yhdistettyä mukavasti muihin kasveihin. Tänä vuonna kukassa on vain suuri ruukku, jossa on pelkästään jättiverbenaa:

Ruukku on oikeasti kookas, mutta niin ovat jättiverbenatkin!

Daalioita kukkii sekä ruukuissa että maassa. Etenkin oranssi daalia on ihan valtava pöheikkö.

Kaktusdaalia

Kasvihuoneessa kirsikkatomaatit tekevät hyvää satoa. Sanoisin, että Golden Delight voittaa maussa Tiny Timin. Mutta onnistunut ja hauska kokeilu on rypäletomaatti Voyage. Kaupastakin saa kauniita kirsikkatomaatteja, joten on hauska kasvattaa itse myös jotain sellaista, mitä kaupassa ei ole! Tästä voi irrottaa siististi lohkoja ja syödä sen palasina. Maku on perushyvä, mutta ei niin makea kuin hyvissä kirsikkatomaateissa.

Rypäletomaatti Voyage (myös postauksen eka kuva on tämä)

Sen sijaan pari vuotta kasvattamani Heinzin lajike jää ensi vuonna pois. Tämän vuoden alkukesän kuumuudessa se sai vaivoikseen latvamädän ja on kärsinyt siitä jossain määrin koko kesän. Itserakenneltu kasvihuone vaati pieniä korjauksia, muutamat lasit irtoilivat kun puuosat ovat eläneet. Ja kyllä, maalaaminen alkaa olla todella ajankohtaista. Olen ajatellut, harmaa kasvihuone voisi olla kiva... 

 

Tuoksuherneitä

Tyttäreni on nyt abi ja pääsi vihdoin tanssimaan myös Wanhojen tanssit! Ihanaa, että nekin sentään vihdoin pidettiin, asianmukaisin koronajärjestelyin. Jossain päin Suomea tansseja pidettiin ihan ajallaan viime talvena, mutta täällä se ei ollut koronan takia silloin mahdollista. Vihreä taftimekko pääsi sentään käyttöön. Ostimme sen käytettynä (eli sillä on yhden kerran tanssittu aiemmin). Se oli aivan sopiva ilman korjauksia. Laitan tähän tämän kotipihassa otetun kuvan, jossa helma kauniisti heilahtaa.

Pihassa olen tosi vähän tehnyt hommia viime aikoina. Terassiprojektin tieltä pitää pelastaa perennoja. Toki sitten kun lasiterassi valmistuu, sen ympärille tulee uusia istutuksia. Nyt nämä keijunkukat on siirretty muuripenkin lähelle. Siellä on tullut taas pari komeaa kiveä (tai kalliota?) näkyviin, kun yritin kaivaa maata. Sentään löytyi kivetöntäkin kohtaa keijunkukille.  

Peurat ovat osa teosta Sokea lauma, taiteilija Timo Heino

Muutaman opastuksenkin olen ehtinyt tehdä. Tänä viikonloppuna on paljon tapahtumia Raisiossa ja Naantalissa. Kävin molemmissa eilen ja siinä välissä opastin yhden ryhmän Kultarannan puutarhassa. Siellä kesän taidenäyttelyyn kuuluva "Sokea lauma" laiduntaa ruusutarhassa ja on saanut kärhöjä jalkojensa ympärille. 

Sisällä Monstera, peikonlehti, kasvaa hurjana. Nöpö on päässyt sen katveeseen.

Aiempi kesän kuivuus näkyy harvalehtisinä koivuina ja osittain vaatimattomana kukintana. 

Pian alkaa syyskuu ja toivotan sen tervetulleeksi. Muistakaa kerätä siemeniä talteen!

Olen joutunut töiden takia istumaan ihan liikaa tietokoneella ja sen takia en ole tehnyt postauksia. Minulla kun menee näiden tekemiseen aina melkoisesti aikaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin tilanne taas helpottaa ja ehdin tehdä tätä rakasta harrastusta enemmän. 

Tuoksuherneitä, takana häämöttää syysleimut

Elokuuta puutarhassa

 Aika kiirii eteenpäin. Rutikuivan kesän jälkeen meilläkin on hetkeksi vihertynyt. Tosin koivut alkoivat luopua lehdistään jo heinäkuun lopulla, samoihin aikoihin kuin sateet vihdoin saapuivat. Kärhö Jackmannii näyttää tykänneen kuivasta kesästä. Se kukkii ryöppynä terassilla.

Laitoin Jackannista kuvan jo edelliseen postaukseen, mutta silloinen kukinta oli vasta pientä esimakua. Hauskinta kärhössä on se, että se esittelee parasta kukintaansa terassilla oleskelijoille. Sen juuret ovat maassa säleikön toisella puolen. Sen sijaan komea lehdistö kuuluu terassin ruukussa kasvavalle kelloköynnökselle. Sekin on avannut jo muutaman ensimmäisen kukan. 

Clematis Jackmannii

Jackmannii kärhö on viihtynyt säleikössä jo useamman vuoden. Sen sijaan oikealla oleva kiinanlaikkuköynnös ei ole tänä kesänä kasvanut kokoa juuri lainkaan. 

Myös kelloköynnös kukkii

Heinäkuun puolivälissä ilmestyvät aina sudenkorennot. Niiden toukat elävät lammessa. Yritin yhtenä päivänä kovasti kuvata vauhdilla kaartelevia "helikoptereita". Vaikeaa on. Kamerasta löytyi valtava määrä hyvin omituisia kuvia rantapuskista, joissa ei usein näkynyt vilaustakaan itse kohteesta. Muutama onnistui edes sinne päin:

Sain kuvan korennon varjosta! Itse korentoa kuvassa ei ollut edes ennen rajausta...

Tässä näkyy jo itse korento...

Nyt näkyy väritkin! iNaturalist sovellus sanoi tästä kuvasta että kyseessä on kirjoukonkorento. Pituutta näillä on n. 7cm!

Viime syksynä sain kaivaa itselleni kasan punalatvaa. Länttäsin ne laajennettuun muuripenkkiin, koska siinä oli tyhjää tilaa. Paikka saisi olla aurinkoisempikin, mutta ainakin ne kukkivat! Saa nähdä suurenevatko kukinnot vielä, kun vesitilanne on ollut huono. 

Syysleimuja kukkii terassin edessä. Kuvassa näkyvä päätyterassi on menossa täydellisesti uusiksi. Se on alkuperäiskunnossa ja nuo kaiteet ovat aivan lahot. Tähän tulee ilta-auringon puolelle lasiterassi. Siinä on vielä erinäisiä vaiheita, alkaen huonokuntoisen puun kaadosta terassin vierestä. 

Mukavaa elokuuta ja tsemppiä koulujen alkuun kaikille joita se koskee. Toivotaan, että koronarokotukset etenevät sutjakasti ja niiden teho on hyvä. 

Eläväistä luontoelämää puutarhassa

Puutarha on tällä hetkellä eläväinen paikka vaikka kasvit helteessä lurpottavatkin. Suurten sudenkorentojen lentokausi lammella on alkanut, heinäsirkat poukkoilevat jaloissa niityllä ja kimalaisia pörisee kukissa ja kärpäsiä joka puolella. Perhosia saisi mieluusti olla enemmänkin. Erityisesti ihailen niitä, jotka vaivautuvat pysähtymään kuvattaviksi - muutamia perhosia on kuvissa, sudenkorentoja en tällä kertaa edes yrittänyt tallentaa. Kuvista lajeja on sitten hauska yrittää tunnistaa, kerron käyttämäni apuneuvot. Löysin myös yllättäen käyttöä kasvimaan huonoksi menneelle salaatille! Ja kärhöt ihanat kukkivat!

Ahdekaunokki kukkii ja tuo paljon iloa pölyttäjille. Se ei halua kasvaa niityllä vaan leviää niityn vieressä, paviljongin ympärillä. Käytin pitkän aikaa näiden kuvien siivekkäiden tunnistamiseen. Välineinä olivat etenkin iNaturalist sivusto ja Ötökät lähiluonnossa -kirja. Luonnonvaraisiin kasveihin apua tuo Luontoportti. 

Kaaliperhonen tai joku sellainen (Pieris)

Mantukimalainen (tjsp) ahdekaunokissa

Sovellusta voi käyttää nettisivulta tai kännykän appilla. Kerroin siitä enemmän viime kesänä, täällä. Silloin mainitsin myös hyödyllisen Ötökkätieto -sivuston. Tänä vuonna hankkimani ötökkäkirja on samojen tekijöiden tekemä kuin tuo sivusto, Leena ja Heikki Luoto. INaturalistan hyönteistuntijat selvästi viettävät perjantai-iltaa muuten kuin netissä hyönteisiä tunnistamalla ja suotakoon se heille. Eilen sain hyvin nopeasti vastauksen laittamiini kuviin, mutta tänään on hiljaisempaa. 

Tässä näkee ahdekaunokin kasvutyylin, se on tuo hillitön puska paviljongin perennapenkin oikeassa päässä (penkin ulkopuolella) sekä taustalla. Kun oikein tarkkaan katsoo, niin jokin jopa aloittelee kukintaa perennapenkissäkin, vasemmalla kuvassa. Lähempää:

Kaunopunahatut (Echinacea purpurea) ovat hengissä, ehkä ne vielä komistuvat, ovat juuri auenneet. 

Paviljongin takana olevalla niityllä on heilunut trimmeri. Ei sentään koko niityllä, mutta seuraavan kuvan laji sai turpaansa. Ei tuo söpö perhonen vaan apila. Se oli aikeissa vallata koko niityn itselleen ja jouduin kurittamaan sitä. Minulla on apilaongelma myös ihan toisessa päässä puutarhaa olevilla istutusalueilla. Harmillisen elinvoimainen kasvi... 

Perhonen on varmaankin lauhahiipijä ja kasvi metsäapila

Korkealle kurottaa keltamatara

Meillä ei edelleenkään ole juuri satanut. Yhtenä yönä tuli 7 mm, mutta se olikin ainoa kerta. Ei yhtään ukkoskuuroa. Kuivaa siis on. Kukinta ei ole kummoista. Ehdotin asioille lähtevälle miehelle, että pörriäisten ja minun iloksi voisi tuoda vaikka syyssyrikän. Niitä ei kyseisessä rauta-sisustus-puutarhakauppahässäkässä ollut, mutta sain uusia syysleimuja. Ainakin kukkakärpäset, jäärä ja sitruunaperhonen tykkäsivät. Nämä ovat toistaiseksi puolivarjossa ruukuissa. Aika tylsät myyntinimet näillä lajikkeilla, mutta kauniita ovat. 

Rusokukkajäärä sopii nimensä puolesta hienosti 'Flame pro soft pink' syysleimuun

Sitruunaperhonen ja 'Famous light pink' syysleimu

Mittariperhonen sopii tyylikkäästi kuunliljoihin

Vielä yksi ötökkätarina joka kertoo aika paljon minusta ja puutarhastani. Kiskoin pari päivää sitten suurempia rikkaruohoja kasvimaalla. Meinasin poistaa surkeat salaatit maasta, ne alkoivat kukkia ennen kuin ehdin syödä lehteäkään. Jostain syystä en kuitenkaan tehnyt sitä. Vähän ajan päästä löysin kymmensenttisen komean toukan nököttämässä mangoldien luota - se ei syönyt, oli vain. Ankaran googlauksen ja iNaturalistan avulla selvitin sen olevan savukaapuyökkösen toukka - joka syö salaattia. No minähän ilahduin, että viimein on salaatille käyttöä ja siirsin toukan sinne. Se ainakin kohteliaasti kiinnostui ja kiipesi maistelemaan:

En tiedä mitä toukalle tapahtui, seuraavana päivänä en sitä enää nähnyt. Ehkä se jo koteloitui? Säästän vielä salaatit, jos niille on jollakulla tarvetta. Tämä "tapaaminen" toi joka tapauksessa hymyn huulille.

Loppuun vielä muutama kärhökuva. Pergolaan istuttamani uusi kärhö on avannut ekat kukat!

Tarhalyhtykärhö (Clematis texensis) Princess Diana

Jackmannii kärhö terassin aidan ulkopuolella ja kelloköynnös terassilla ruukussa ovat taas yhdistäneet voimansa. Jackmannii tykkää kukkia poispäin auringosta terassille - erittäin hyvä juttu! Nuppuja on paljon!

Kelloköynnöksen vasemmalla puolella kaktusdaalia My Love, valkoiset kukat

Jackmannii kärhö kukkii kelloköynnöksen lehtien yllä

Kuva Madame Julia Correvon kärhöstä kasvimaan portilla ei suostu millään suurentumaan. Kuivuus on mielestäni pienentänyt kukkien kokoa, mutta hyvin kukkii kuitenkin. Toinen kuva lähempää. 

Portissa kukkii kärhö ja toisessa puoliskossa massiivinen humala

Tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon

Mukavaa viikonloppua!